Lisää kaupunkia Helsinkiin: yleiskaava
Helsingissä on katastrofaalinen pula hyvästä urbaanista kaupunkiympäristöstä. Kaupungissa kasvavat nuoret ja tänne muuttavat joutuvat maksamaan kohtuuttomia hintoja asunnoistaan ja yritysten on vaikeampaa ja kalliimpaa saada osaavaa työvoimaa. Lapsiperheet joutuvat tekemään vaikeita valintoja etäisyyden ja asuinneliöiden välillä.
Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana helsinkiläisen palkansaajan kyky ostaa asunto omalla palkkatulollaan on heikentynyt. Vuosi vuodelta kuukauden palkalla saa siis vähemmän ja vähemmän neliöitä omaan asuntoon. 35 prosenttia seudun asukkaista haluaa asua urbaanisti, mutta vain noin 15% voi.
Tästä pulasta kärsivät kaikki.
Yleiskaavassa on tarkoitus vastata tähän tarpeeseen. Ensimmäistä kertaa sitten Töölön rakentamisen tiivistä kaupunkia lähdetään laajentamaan sellaisessa laajuudessa, että se voi oikeasti tarjota lisää sitä paljon kaivattua kaupunkia. Tärkeimpänä tekijänä tässä ovat bulevardeiksi muutettavien moottoriteiden ympäristöt. Näihin saadaan urbaania ympäristöä lähes sadalle tuhannelle asukkaalle. Yhteensä Helsingissä varaudutaan noin 260 000 asukkaan kasvuun vuoteen 2050 mennessä.
Loppu kaavaoikeus muodostuu olemassaolevien alueiden tiivistämisestä ja uusista projektialueista, joista muodostuu kustakin noin kolmannes kaupungin asukasmäärän kasvusta. Projektialueista tärkeimmät merkittävimmät ovat Östersundom ja Malmi. Östersundomista tehdään par’aikaa omaa kuntien yhteistä yleiskaavaa.
Yleiskaava on historiallinen tilaisuus antaa Helsingin urbaanin ytimen kasvaa siitä, mihin jäätiin maailmansotien jälkeen autoistumisen jälkimainingeissa.
Helsinki on lähivuosina saamassa paljon uusia tiiviisti rakennettuja asuinalueita katastrofaalista pulaa helpottamaan, kun satamilta ja rautateiltä vapautuvat alueet rakennetaan täyteen ja Jätkäsaaren, Kalasataman, Konepajan ja Pasilan rakennushankkeet valmistuvat.
Vanhat kaupunginosat ja viheralueet pitäisi sen sijaan jättää rauhaan. Kasvava kaupunki tarvitsee myös metsänsä ja merenrantansa.
Jätkäsaari, Kalasatama, Konepaja ja Pasila vastaavat vain muutaman vuoden asukasmäärän kasvua. Tässä yleiskaavassa katsotaan 35 vuotta tulevaisuuteen. Sinä aikana seudun asukasluvun arvioidaan kasvavan 600 000 – 700 000 asukkaalla.
Noiden asukkaiden leviäminen hallitsemattomasti ympäri Uuttamaata olisi ekologinen katastrofi.
Ekologinen katastrofi on myös, jos Helsinki rakennetaan umpeen näiden ylimitoitettujen ennusteiden takia. Pääkaupunkiseutua pitäisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena.
Koskelan sairaala-alue on hyvää tiivistämistä, mutta tuossa kaavassa mennään aivan turhaan raivaamaan luontoalueita, tai vaarantamaan nykyisten luonnonsuojelualueiden tulevaisuus. Heti käy silmään Vantaanjoen suualueen luonnonsuojelualueen viereen kuvitellut talot – ei luonnonsuojelualuetta voi rajata taloilla noin, jos arvostaa sen luonnonsuojelualueen tarkoitusta. Linnut lentelee talojen ikkunoihin, valot häiritsevät luontoa, veden kulku muuttuu ja elinpiirejä kuivuu. Kissat ja koirat tekevät oman osansa. Muutenkin alue on nyt kivan avoin ja avara, ei se kaipaa taloja tuomaan rajoja ulkoilijoillekaan. Koko Vantaanjoen suiston itä- ja pohjoispuoli tulisi kokonaan suojella, jotta Helsinkiin jäisi yksi monipuolinen iso luonto-ja virkistysalue lähelle keskustaa. Länsi- ja itäosiin tulee sitten senkin edestä asukkaita. Muutamalla talolla ei kannata aiheuttaa merkittävää haittaa.
Kaupunkibulevardeista tulee monelle mieleen ulkomaisten suurkaupunkien kadut. Luulen kuitenkin että Suomen kustannustasolla kivijalkakauppoja ei tule syntymään bulevardien varsille. Eihän niitä riitä nykyiseenkään keskustaan. Todennäköisesti kadut tulevat musituttamaan nykyistä kaupunkibulevardia – Vihdintietä. Tervetuloa sinne katsomaan…
Vihdintie ei ole kaupunkibulevardia nähnytkään. Ainakaan vielä.
Eikö me nyt voitaisi vaan todeta, että Helsingissä ei tarvitse suojella luontoa, koska Helsinki on kaupunkia eikä luontoa? Me ollaan Suomessa sillä tavalla onnellisessa asemassa, että sitä luontoa on tuolla hitusen kauempana silmänkantamattomiin, eikä juuri Helsingissä ole mitään niin uniikkia, etteikö samantyyppisiä luontoarvoja löytyisi muualtakin.
Pidetään Helsinki kaupunkina ja luonto luontona.
Luontoa on muualla maassa silmänkantamattomiin, mutta mitä hyötyä siitä on jos asukkaat ovat Helsingissä? Urbaaniin kaupunkiin kuuluvat myös puistot, lähimetsät ja rakentamattomat merenrannat.
Kyllä Helsinkiin mahtuu ja pitää mahtua sekä kaupunkia, että kaupunkiluontoa. Näiden kahden välinen yhteensovittaminen ei ole helppoa eikä ihan kivutonta, mutta se pitää tehdä sekä kaupungin että luonnon tarpeita kunnioittaen.
Kaupunkien luonteeseen kuuluu muutos.