Lisää umpikortteleita – miksi?

Monet helsinkiläiset rakastavat umpikortteleita, mutta silti niitä rakennetaan kovin vähän. Tässä koottuna syitä rakentaa lisää umpikortteleita.

umpikortteli-A-tasku-aerial1

Yleiskaavan bulevardien korttelivaihtoehto A-tasku

Tiivis maankäyttö

Umpikorttelit ovat tehokkain korttelimuoto. Silloin, kun halutaan rakentaa ympäristöä, jossa on runsaasti ihmisiä, umpikorttelit ovat ylivertainen ratkaisu. Verrattuna puoliavoimeen korttelimuotoon, umpikorttelissa on jopa 40% lisää rakennettua tilaa ja perinteiseen lähiökerrostaloon verrattuna jopa yli kymmenkertaisesti.

Tätä ei voi korostaa liikaa. Kantakaupunkiin ja sen reuna-alueille saadaan asuntoja kymmenille tuhansille lisää, jos suostutaan rakentamaan tiiviisti umpikortteleita. Korttelitehokkuuden nosto kahdesta kolmeen tuo jokaiselle rakennetulle hehtaarille 250 asukasta lisää.

12829069_10153247923811666_4762140126237394610_o

Kamppi ja Punavuori ovat moninkertaisesti tiiviimpiä kuin korkeasta rakentamisesta tunnettu Keilaniemi

Tiiviys auttaa ratkaisemaan asuntopulaa, kun samaan tilaan saadaan enemmän asuntoja. Meidän tärkein ongelmamme ei ole pula rakennuskapasiteetista vaan pula hyvästä rakennuskelpoisesta maasta kantakaupungissa ja sen liepeillä. Umpikorttelit ovat ratkaisu tähän pulmaan.

Tuo 40% lisäys tuo sen kriittisen lisän, jolla ihmistiheys saadaan lähipalveluiden vaatimalle tasolle. Mitä enemmän tiiviisti rakennettua pinta-alaa, sitä enemmän ihmisiä ja sitä helpompaa järjestää lähipalvelut.

umpikortteli-pinta-ala

300 asukasta on umpikorttelirakenteessa paljon lähempänä toisiaan kuin omakotitaloalueella. Kuvat ovat samassa mittakaavassa.

Helsingin erityisominaisuuksiin kuuluu se, että maata lähellä keskustaa on vähän, koska niemi on kolmelta puolelta meren ympäröimä. Tällöin tarve tiiviille rakentamiselle korostuu entisestään. Umpikorttelit tarjoavat erinomaisen ratkaisun paikkoihin, jossa maa on niukkaa ja siksi kallista.

Umpikorttelit tuovat palvelut

Urbaaneja mukavuuksia syntyy sinne, missä on runsaasti asiakkaita ja missä katuympäristö tarjoaa joustavat mahdollisuudet uusien palveluiden luomiselle. Umpikorttelit tarjoavat sekä paljon asiakkaita että runsaasti kivijalkatilaa monipuolisille palveluille. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä turvaavat lähipalveluiden edellytykset.

Umpikortteleihin pohjaava kaupunkirakenne on myös erinomainen lähtökohta hyvälle käveltävälle ympäristölle. Keskeisillä paikoilla kannattaa tehdä vielä tavanomaista tiiviimpää rakentamalla pieniä supertiiviitä kortteleita. Näin voidaan parantaa sekä ihmis- että paikkatiheyttä ja vahvistaa alueen urbaania luonnetta.

Töölö_from_air

Töölön umpikortteleita ilmasta katsottuna. Upea paikka myös talvella.

Jos etäisyys lähipalveluihin kasvaa sellaiseksi, että kävely vaihtuu autoon, voi samantien mennä viiden kilometrin päässä olevaan kauppaan. Tästä syystä vauraassa kaupungissa lähipalvelut eivät kuihdu vähitellen, vaan romahtavat siinä pisteessä, missä kävelyetäisyydellä asuvien asukkaiden määrä ei riitä palveluita ylläpitämään.

Kauempaa tulevat voivat parantaa lähipalveluita, mutta aina jonkun toisen paikan kustannuksella. Munkkivuoressa kaupassa käyvät munkkiniemeläiset saavat hyvää palvelua, mutta samalla lähipalvelut heikkenevät.  Tiiviys sen sijaan tuo lähipalvelut useamman asukkaan ulottuville.

Umpikorttelit tuottavat käveltävää ympäristöä

Kävelyetäisyys on lähipalveluetäisyys. Umpikorttelirakenteessa matkat ovat lyhyitä. Kun tiiviissä ympäristössä kadut varataan monipuolisesti palveluille, löytyvät ihmisten tarvitsevat asiat läheltä.

umpikorttelit kavelyn turvallisuus

Kävelijöiden määrä ja kävelyn turvallisuus kytkeytyvät selvästi toisiinsa.

Kävely on sekä turvallisempaa että mukavampaa ympäristössä, jossa on runsaasti muita kävelijöitä. Kävelijän merkittävin turvallisuusriski löytyy ratin takaa ja mitä enemmän kävelijöitä on liikkeellä, sen paremmin autolla ajavat huomioivat kävelijät. Tiivis kaupunki on turvallinen kaupunki.

12322366_10153395582636871_4948794461911034421_o-3

HSL-alueella ihmisten tekemien kävelymatkojen pituudet. Tummalla kävelymatka pysäkille ja harmaalla puhtaat kävelymatkat

Kävely on lyhyen matkan kulkumuoto. Suurin osa ihmisten tekemistä kävelymatkoista on selvästi alle kilometrin mittaisia. Tiiviissä kaupunkirakenteessa tuolta etäisyydeltä löytyy jo iso osa päivittäisistä palveluista, joita ihminen kaipaa.

Screen Shot 2016-03-30 at 11.19.39 AM

Viihtyisästi rakennetussa ympäristössä ihmiset ovat myös valmiita kävelemään merkittävästi pidempiä matkoja. Ei siis ole mikään ihme, että tiiviissä kantakaupungissa kävelyn osuus kaikista matkoista on melkein kaksinkertainen verrattuna esikaupunkeihin.

Päivittäisen kävelyn lisääntyminen tuo myös merkittäviä kansanterveydellisiä hyötyjä.

Julkisen ja yksityisen tilan erottelu umpikortteleissa

Umpikorttelit antavat suunnittelijalle vaihtoehtoja. Sisäpihat voidaan suunnitella asukkaiden yksityiseksi tilaksi tai sitten koko aluetta palvelevaksi puistoksi. Molemmissa tapauksissa tila rajautuu neljään seinään, mikä tarjoaa intiimin ja yksityisen tunnelman. Talot suojaavat  melulta ja mahdollistavat hiljaisuuden kokemuksia kaupungissa.

Umpikortteli ei “ryöstä” julkista tilaa samalla tavalla kuin avorakenne, koska yksityisen ja julkisen raja on selkeä. Erityisen suositeltavaa on rakentaa katu tai jalkakäytävä kiinni taloon. Näin kulkuväylän sijoittuminen kertoo intuitiivisesti sen, missä menee talon asukkaiden tilan ja julkisen tilan raja.

Julkisen ja yksityinen tilan erottelu auttaa luomaan kortteliyhteisön, jossa asukkaat ja taloyhtiöt voivat yhdessä ottaa vastuun sisäpihan viihtyisyydestä ja asukkaiden hyvinvoinnista.

umpikorttelit sammatti

Vallilassa sijaitseva Sammatti on oikea vihreä keidas, jossa paikallisilla on vahva yhteisö. Umpikortteli suojaa ympäristön melulta ja häiriöiltä.

Perinteinen pistetaloihin nojaava sijoittelu sen sijaan herkästi johtaa siihen, että talon ympäristä muodostuu ei-kenenkään maa. Tila ei ole yksityistä, mutta ei julkistakaan mikä vaikeuttaa sen monipuolista käyttöä. Ongelma on erityisen suuri silloin, kun talot sijoittuvat puistomaiseen ympäristöön, jolloin julkinen puisto herkästi muuttuu asukkaiden reviiriksi.

Suljettuna tilana sisäpihat voivat olla upeita paikkoja viettää aikaa ja päästää pienetkin lapset turvallisesti leikkimään itsenäisesti. Yhdessä umpikorttelista asuu sen koosta riippuen sadoista tuhanteen asukasta ja tästä joukosta löytyy runsaasti kaikenikäisiä lapsia. 500 asukkaan korttelissa on keskimäärin noin 5 kunakin vuonna syntynyttä lasta. Kaveriseuraakin siis löytyy.

Sisäpiha on pieni puisto.

Umpikortteleista voidaan tehdä myös kaikille avointa puistotilaa. Näin on tehty esimerkiksi Kalasatamassa ja Barcelonan Eixamplessa. Kun korttelipuistojen läpi käveleminen mahdollistetaan, syntyy jalankulkijoille helppoja ja suoria kävelyreittejä vaihtelevassa ympäristössä. Sisäpihojen puistot ovat hiljaisia ja verheitä ja kaduilla runsaasti palveluita ja elämää. Kalasatamassa sisäpihojen julkisuus on toteutettu siten, että sisäpihat ovat omia tonttejaan, jotka omistaa alueellinen ympäristöä hoitava yhtiö.

Avoimessa käytössä olevat verheät sisäpihat toimivat korttelipuistoina ja näin alueesta voidaan tehdä vielä piirun verran urbaanimpi.

Umpikortteliympäristö tarjoaa lapselle luontevan ja turvallisen tavan harjoitella itsenäistä liikkumista. Ensin omassa asunnossa, sitten umpikorttelin sisäpihalla. Umpikortteli tarjoaa siis kaupunkilaisille perheille samoja hyötyjä kuin oma piha omakotitaloasujille. Tämän opittuaan lasten on helppoa siirtyä leikkimään naapurikortteliin ja sitten ratikalla naapurikaupunginosaan. Jo ala-asteikäinen oppii helposti ratikalla liikkumisen taidon.

Umpikorttelirakenteen kauneus

Seinät luovat kadusta kaupunkitilaa. Talot antavat kadulle raamit, jotka tekevät ympäristön hahmottamisesta helppoa ja selkeää. Risteykset ja muut aukot seinissä tarjoavat yllättäviä näkymiä toisenlaisiin todellisuuksiin. Kontrasti erilaisten tilojen välillä on vaikea ellei mahdoton saavuttaa elleivät tilat rajaudu selkeästi. Tällainen yllättävyys tuo kaupunkiin arvoituksellisuutta ja uusia paikkoja, jotka voi löytää.

Umpikorttelit tarjoavat mahdollisuuksia rakentaa vahvaa katutilaa. Jykevien seinien sijoittuminen, suoruus tai kaarevuus, kulmat; kadun kapeneminen tai leveneminen pieneksi puistoiksi, katupuiden ja pensaiden sijoittuminen ja risteykset tarjoavat mahdollisuuksia suunnitella hyvää esteettisesti miellyttävää ja monipuolista kaupunkiympäristöä. Tähän kaupunkiympäristön laatuun pitää panostaa ja se pitää oppia uudelleen.

Hyvää kaupunkia ei synny lähiörakentamisen opeilla.

12768131_10154014059637287_5651673233039531723_o

Kiva umpikortteleihin nojautuva katuympäristö ei tarvitse nättejä taloja. Hohe Strasse, Köln

Niin katu kuin sisäpihatkin ovat umpikortteliympäristössä rakennettua tilaa. Samalla tavalla kuin keittiön ja olohuoneen kohdalla, eivät samat ratkaisut toimi kaikille. Suunnittelijoille tarvitaankin näkemystä siitä minkälaista tilaa ollaan luomassa ja tehdä siitä parasta mahdollista.

Tämä siirtymä vaatii myös rakennusliikkeiltä uudenlaista osaamista. Meidän uudet sisäpihamme ovat usein melko ankeita ja kivisiä sen sijaan, että ne olisivat ihania talojen ympäröimiä puistoja. Tässäkin näkyy pitkä historiamme, jossa taloja rakennettiin lähinnä metsiin eikä rakennusliikkeen tarvinnut kiinnittää huomiota tontin viihtyisyyteen.

umpikorttel_junkin_korttelin_sisapiha

Tämä Kalasatamassa sijaitseva kortteli kaipaa lisää vihreää.

Suojatut sisäpihat voivat olla monenlaisia. Yllä oli jo kuva Sammatin suuresta puistokorttelista, joka tarjoaa mahtavat viihtymis- ja ulkoilumahdollisuudet asukkaille. Kokonaan toisenlaisen näkymän ihanaan ja intiimiin sisäpihaan tarjoaa Kruununhaassa sijaitseva korttelipiha, jonka koko on noin 16 metriä kertaa 24 metriä.

10357796_838538289608667_6385550962400878891_o

Intiimi ja kaunis sisäpiha Kruununhaassa

Näistä kahdesta esimerkistä voidaan jo huomata, ettei ole mitään yhtenäistä sisäpihastandardia, jolla saadaan hienoja sisäpihoja. Toinen on kuin yksi lisähuone korttelin asukkaille ja toinen oma puisto. Kummallekin löytyy varmasti ne asukkaat, jotka tätä rakastavat ja kumpaakin kannattaa rakentaa lisää.

Tiiviissä katurakenteessa tarvitaan ratkaisuja, jotka tuovat lisää yksityiskohtia rakennettuun ympäristöön. Siksi kannattaa suosia sisäänvetoja, erkkereitä ja muita ulokkeita ja julkisivupinnan rikkautta. Yksi tapa lisätä tällaista on se, että erkkereiden tuomaa lisätilaa ei laskettaisi osaksi kaavassa määrättyä kerrosalaa. Monipuolisten ja yksityiskohtaisten julkisivujen rakentamista pitää myös edistää määräyksin tai kannustein. Julkisivu jos mikä on julkishyödyke.

Rakennetaan lisää umpikortteleita ja lisää kaupunkia Helsinkiin. Siihen on monta hyvää syytä. Tärkein kuitenkin se, että monet rakastavat asua umpikorttelien muodostamassa ympäristössä.

Kiitokset Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän jäsenille, jotka osallistuivat keskusteluun umpikorttelien vahvuuksista. Tämä teksti on kirjoitettu ryhmässä käydyn keskustelun pohjalta. 

9 vastausta artikkeliin ”Lisää umpikortteleita – miksi?

  1. Kun tiiviisti rakennetussa kaupungissa ei liiku enää autoja, merkittävin jalankulkijoiden turvallisuusriski löytyy tangon takaa. Ja mitä enemmän kävelijöitä on liikkeellä, sen paremmin pyörällä ajavat huomioivat kävelijät. Tiivis kaupunki on turvallinen kaupunki.

  2. En ehtinyt nyt kokonana lukea. inäsnäkivoja ajatuksia. Esim. ns. gripnebergin korttelissa urheilukadun varrella on onnistuintu esimerkki. muitakin löytyy.

    Etin itselleni 70-luvun alussa kämppä ja kävin yhtä alimman kerroksen huoneistoa katsomassa: ”Tämä on sellainen töölöläisasunto, jonne ei päviäpaista eikä kuu kumota.” – Minulla oli käytössäni isitlä perittyjä arvoja, jotren satoin hankkia kulahuoneisotn Krunikasta ylimmäsät kerroksesesta. Kaikille se ei olemahdollista.

  3. Tarviiko enää rakentaa puistoihin ja viheralueille, jos rakennetaan umpikortteleita? Vai rakennetaanko niitä umpikortteleitakin puistoihin?

  4. Nyt vähän jäitä hattuun. ”Rakennetaan lisää umpikortteleita ja lisää kaupunkia Helsinkiin. Siihen on monta hyvää syytä. Tärkein kuitenkin se, että monet rakastavat asua umpikorttelien muodostamassa ympäristössä.” Todellako, kertoisitko mihin tutkimukseen tämä väitteesi perustuu?
    Asia näyttäisi olevan juuri päinvastoin. Ttutkimuksen mukaan vain 5 % vastaajista lukeutuu ”aitoihin urbaaneihin”, jotka kokevat kaupunkialueet vetovoimaisina, mutta luonto ei heitä suuremmin kiinnosta. Samaisen tutkimuksen mukaan 22 % on ”tavallisia” urbaanja, joille ensisijaisesti kaupunki oli luontoa vetovoimaisempi, mutta luonnollakin oli heille kohtalainen merkitys. Eli runsas 60 % enemmistö kaupunkilaisista pitää luontoa paljon vetovoimaisempana kuin kaupunkia ja arvostaa aitoa luontoa ja viheralueita ja käyttää niitä ahkerasti. Umpikortteleita ei halua lähes kukaan, eli noita 5 % vähemmistöä lukuunottamatta ,muille kaupunkilaisille väljä kerrostaloasuminen on tutkitusti paljon vetovoimaisempaa.
    http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2007/mwp052-07.pdf
    Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela, K. ja Ylen, M. 2007. Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Tyrväinen, L. ja Tuulentie, S. (toim.) 2007.

    Suuri enemmistö ei todellakaan halua uhrata Helsingin viheralueita ja esim. Keskuspuistoa ja Vartiosaata ehdotetun yleiskaavan kaltaiseen ylimitoitetulle rakentamiselle vain siksi, että 5 % vähemmistö ”betoninhalaajia” haluaa niin. Siksi tästä on tulossa kunnallisvaalikysymys.

    Kannattaa myös lukea miten kaupunkien keskustojakin saa ja pitää vihertää eikä päinvastoin. Suomen Luonnon artikkeli 4/2016 ”Lontoosta mallia Helsingin päättäjille”. http://www.suomenluonto.fi/blogit/lontoosta-mallia-helsingin-paattajille/

    #keskuspuistonpuolesta

    • Tässä on nyt joku perustavaa laatua oleva virhe ajattelussa. Ensinnäkin umpikorttelirakentaminenhan tarkoittaa sitä, ettei tarvitse rakentamisessa mennä isoihin metsiin ja puistoihin. Pro Helsinki 2.0 ehdotuksessa on nimenomaan tehty rakentaminen tiiviimmin umpikortteleilla kuin yleiskaavaehdotuksessa ja tämän vuoksi pystytty säästämään sekä Keskuspuiston reuna että Vartiosaari.

      Toisekseen, urbaania ympäristöä haluaa noin 35% asukkaista tuon Tyrväisen kyselyn perusteella (tosi urbaanit, urbaanit, luontourbaanit) – ja seudun asukkaista sitä umpikortteliympäristöä riittää vain muutamalle prosentille. Itse ainakin olen sitä mieltä, että urbaaneillekin asukkaille pitää rakentaa hyvää elinympäristöä.

      Moni luontourbaani asuu tyytyväisenä Töölön umpikortteleissa ja tulevaisuudessa moni luontourbaani asuu tyytyväisinä Metsälässä Maaliikennekeskukseen rakentuvissa umpikortteleissa vieressään keskuspuisto. Olemassaoleva urbaani rakenne ei silti riitä lähellekään kaikille seudun urbaaneille asukeille.

      Tiivis umpikortteli verheällä sisäpihalla on yksi parhaista tavoista tehdä viihtyisää ja hyvää elinympäristöä, siitä on pula ja tiivis rakentaminen säästää vihreää.

  5. Ihna milenkliintoista. Tosin umpikortteltia on kaikenlaisia. Töölässä huomamame, että sisäpihojen alakerrokissa ei ole kovin valoisaa. Ehkä se on vain yksi puoli asiasta.

    Tämä selittä osaltaan. miksi Meilahden alue, mm. Mansku Tukholman akduata eteenpäin ja Ruskeasuo on rakennettu avokortteleiksi. Vain mainitakseni pari esimerkkiä 50-luvun kiitetytsä arkkitehtuurista.

    Lähiöhön perustui myäös iihen., että myös kerrostalosa voi asua huvila-alueen tapaan luonnon keskellä. Ruskeasuo rakennettiin arava-alueeksi, so lähinnä alemmalle keskiluokalle, opettajille, sairanahoitajille, valtion virkamiehille, ammattityömiehille jne. (Näkyy osakekirjoista.) Viimeksi mainitut tosin taisivat mieluiten rakentaa omakotitalon rintamamiestontille.

    Katsotan, miten tämän Metsälän alue sitten kehittyy. Ongelmahan on siinä, että alue pitää kerralla rakentaa umpikorttelisuunnitelman mukaan. Vaikea sanoa, mitä Vattunimessä voi tehdä.

  6. Päivitysilmoitus: Uusi yleiskaava | Mikko Särelä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *