Luonnonsuojelu ja Helsingin seudun kasvu
Nykyaikainen luonnonsuojeluliike joutuu ottamaan Helsingin seudun kasvussa vähintäänkin kaksi vaatimusta huomioon miettiessään soveliasta seudun asuttamispolitiikkaa: paikallisen luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen riittävinä viher- ja metsäalueina ja globaalin kasvihuoneilmiön torjunnan.
Yksi vaihtoehto (jota en itse kannata) on yrittää estää Helsingin seudulle muutto. Epärealistista, sillä voidaan väittää, että pääkaupunkiseudun kunnat ovat tehneet viime vuosikymmenet kaikkensa ehkäistääkseen seudulle muuttoa niukalla kaavoituspolitiikallaan. Seurauksena on ollut pako kehyskuntiin ja molempien ympäristötavoitteiden surkea kohtalo. Jäljellä olevat metsät ja pellot rakennetaan harvaksi pientaloalueeksi ja työpaikkaliikkuminen pohjautuu autoiluun. Nykykehitys vaarantaa siis sekä jäljellä olevat metsät, että yrityksemme torjua kasvihuoneilmiötä. (Lisäksi kehitys johtaa työmatkojen pitenemiseen. Yhä useammassa perheessä vanhemmat viettävät aikansa työssä ja työmatkalla omien lapsiensa sijasta. Tämä taas johtanee tulevaisuudessa kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin.)
Toinen vaihtoehto on sitten rakentaa joko valituissa paikoissa tiiviimmin, tai sitten korkeampaa /tai sekä että). (Katso blogaukseniasumistiheyden ja kaupungin vaatiman pinta-alan suhteesta: osa 1 ja osa 2) Jos tiivistämme kehä I:n sisäpuolen rakennetuilta osiltaan tiiviiksi kaupungiksi, rakennamme esimerkiksi Tapiola/Leppävaarasta, Myyrmäki/Martinlaaksosta, Tikkurilasta ja Itä-keskuksesta merkittävät kaupunkikeskittymät ja suojelemme jäljellä olevat merkittävän kokoiset metsäalueet, tulevat sukupolvet tulevat kiittämään meitä. Nykyiset sukupolvet, jotka asuvat Kehä I:n sisäpuolen lähiöissä taasen tappelenevat vastaan kaikin keinoin.
Kysymys kaikille luonnonsuojelijoille: Haluatko vähentää kasvihuonepäästöjämme autoilusta? Haluatko vähentää ihmisten työmatkojen pituutta? Haluatko suojella jäljellä olevia metsiä Helsingin seudulla? Nyt tarvitaan tiukkoja päätöksiä, mikäli ongelmiin halutaan ratkaisu.
