Miksi asunnot kutistuvat?
Yksi kaupungistumisen trendeistä on asumisväljyyden pieneneminen ja pienten asuntojen rakentaminen. Asuminen on luonteeltaan sellainen hyödyke, jossa ihmiset yleensä saavat iloa ja tyydytystä lisätilasta ja siksi on luontevaa pyrkiä siihen, että ihmisillä on mahdollisuus asua väljemmin.
Itse olen tutkijana tullut siihen tulokseen, että jos maailmassa haluaa tehdä positiivisia muutoksia, pitää ymmärtää se mistä nykytilanne johtuu. Muuten on helppo esittää muutoksia, jotka pahentavat ongelmaa. Tällaista ehdotusta edustaa ehdotus siitä, että alle 65m2 asuntoja ei saisi rakentaa. Se johtaisi vähempään rakentamiseen, kimppa-asumisen nousuun ja asumisväljyyden kutistumiseen.
Tässä oma arvioni siitä, miksi asuntojen koot pienenevät.
1. Kaupunkiasumisen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti
Helsingin, Espoon ja Vantaan väestölisäys 2000-2016:
1. Väestölisäys +224 000 hlöä
2. Maan sisäisen muuttoliikkeen osuus VAIN 15,5 %#alueet pic.twitter.com/J11urm3Xgs— Timo Aro (@timoaro) September 13, 2017
Pääkaupunkiseudun kasvu on jo samoissa lukemissa kuin 60-luvun hurjimpina vuosina ja 2010-luvulla maan sisäinen muuttoliike on nopeutunut voimakkaasti.
Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi keväällä tutkimuksen suomalaisten asumispreferensseistä.
- Väitettä: ”Asumisen tulee olla tiivistä ja kaupunkimaista” tuki vuonna 2013 22% ja vuonna 2017 31%.
- Väitettä “Asuisin mielelläni kaupunkimaisessa ympäristössä ja ihmisvilinässä” tuki vuonna 2013 28 % ja nyt 35 %. Tuo 35% on kaksi miljoonaa suomalaista ja kasvua on neljäsataa tuhatta suomalaista.
Neljässä vuodessa kasvua on tullut puoli miljoonaa!
Meillä on käynnissä hurjan nopea muutos siinä minkälaisessa ympäristössä ihmiset haluavat asua. Se näkyy suurten kaupunkien nopeana kasvuna ja kovana paineena asuntorakentamiselle.
Väestölisäys määrällisesti ja suhteellisesti 20 suurimmassa kaupungissa 2010-2017: lisäystä yhden Turun verran! #alueet#kunnat#asuminenpic.twitter.com/nzMu8UvEOz
— Timo Aro (@timoaro) September 10, 2017
Sama kehitys on käynnissä koko maassa.
2. Nuoret muuttavat entistä nuorempina pois vanhempien nurkista
Parissakymmenessä vuodessa yksinasuvien nuorten osuus on noussut yli 10-prosenttiyksikköä. Nuorilla on tyypillisesti pienemmät tulot, vähemmän varallisuutta ja vähemmän omaisuutta, joten tämä kasvanut asumisen kysyntä kohdistuu erityisesti pieniin asuntoihin.
Yhteenveto
Nyt tiedämme, että on ainakin kaksi syytä uusien asuntojen koon pienentymiseen.
Toinen on suuriin kaupunkeihin kohdistuva nopea väestönkasvu, joka kohdistuu erityisesti kaupunkien keskustoihin ja niiden ympäristöön. Nopea väestönkasvu kutistaa asukasta kohti käytössä olevien asuntoneliöiden määrää ellei samalla onnistuta rakentamaan nopeasti uusia asuntoja.
Toinen on nuorten aiempaa varhaisempi tuleminen asuntomarkkinoille, joka tuo asuntomarkkinoille väliaikaista asuntoa etsiviä pienituloisia asukkaita.
Onko muita syitä, jotka vaikuttavat käynnissä olevaan muutokseen?
Todellinen syy asuntojen kutistumiseen: pienemmistä asunnoista saa paremman katteen, niin kauan kun ihmiset eivät osaa/voi vaatia parempaa. Samalle tontillehan voidaan ängetä 15 neliön kanakoppeja moninkertainen määrä verrattuna ihmisarvoisen väljiin asuntoihin. Silti niistä otetaan lähes sama hinta, niin kauan kuin ihmiset nöyrinä maksavat.
Tuo on nimenomaan seuraus nopeasta väestönkasvusta ja liian pienestä asuntotuotannosta. Jos asuntoja olisi yllin kyllin suhteessa asukasmäärään, ei pienistä asunnoista voisi pyytää sellaisia hintoja.
Perusongelma on rakennusoikeuden kallis hinta.
Itse ratkaisisin kutistuvien asuntojen ongelmaa kaavoittamalla neliöiden sijaan asuinhuoneita. Eli sadan asuinhuoneen tontille saisi rakentaa joko sata 15 neliöistä koppia tai sitten sata sadan neliön megayksiötä. Tai 25 neliötä tai 50 kaksiota. Tai minkälaisen yhdistelmän näistä sitten haluaisikaan tehdä. Ja liiketilaa saisi rakentaa lisäksi niin paljon kuin sielu sietää. Maksimikerrosluku voitaisiin edelleen määritellä.
Huoneen keskelle lisättävän lisäneliön marginaalikustannus on hyvin pieni, mutta rakennusoikeutta se syö ihan yhtä paljon kuin kalliit märkätilaneliöt.
Mun keskeinen kommenttini olikin juuri se, että kaavoituksessa pitäisi sallia syvemmän rungon tuomat lisäneliöt. Tällöin se on jo laskettu mukaan kaavaoikeuteen.
Vielä parempi olisi, jos siirryttäisiin sääntelemään ulkoisvaikutuksia eli määritettäisiin lähinnä julkisivu, aurinkokulma ja pari muuta asiaa ja jätettäisiin rakennuksen muu suunnittelu osakkaille ja rakennuttajille.
Kyllä mä pitäisin luokattoman huonoja, liian ahtaita asuntoja myös ulkoisvaikutuksena. Niillä saa pikavoittoja rakennuttamisvaiheessa, mutta ajan kanssa ei ole hyvä.
Tällä hetkellä kannustimia laadun rakentamiselle ei ole lainkaan. On todella surkeaa, että älyttömän kalliiden asuntojen Helsingissä laadukkainta suunnittelua näkee sosiaalisen asuntotuotannon kohteissa.