Miksi minä en seuraa olympialaisia

Olympialaiset olivat lapsuudessani suurta viihdettä – kaksi kertaa neljässä vuodessa. Muistoni esimerkiksi hiihtäjien seuraamisesta ja pärjäämisen jännittämisestä ovat mukavia. Mieli tekisi katsoa niitä vielä nykyäänkin. Valitettavasti Olympialaisten järjestäjät taistelevat aktiivisesti sananvapautta vastaan, joten en voi tukea moista toimintaa. Olympialaiset jäävät siis minulta katsomatta.

Olympiakomitea on myynyt lähetysoikeudet kisoista suureen hintaan yksinoikeudella erilaisille mediayhtiöille. Jotta tätä yksinoikeutta pystyttäisiin ylläpitämään, olympiakomitea kieltää ainakin urheilijoita ja heidän valmentajiaan, muuta henkilökuntaa ja muita kisoihin osallistuvia kirjoittamasta esimerkiksi nettipäiväkirjoja. Sananvapaudella ei siis ole mitään merkitystä tässä isossa bisneksessä, joista glorifioidusti Olympialaisten nimellä puhutaan.

Asiasta kertoi Jyrki Kasvi.

12 vastausta artikkeliin ”Miksi minä en seuraa olympialaisia

  1. Kyllä olympiakomitella ja urheilijoitakin koskee sopimusvapaus. He voivat tehdä sopimuksen, jonka mukaan urheilija ei saa kertoa kisoista omassa blogissaan.

    Samoin olympiakomitea pystyy ja saa jossain määrin rajoittaa sitä ketkä saavat siellä kuvata.

    He voivat esimerkiksi karkoittaa kisa-alueelta kuvaajat, jotka eivät ole maksaneet lupamaksua

  2. Toki koskee. Ja minä olen sitä mieltä, että tuollaiset sopimukset ovat moraalittomia, joten boikotoin kisoja. Oliko tässä jotain epäselvää?

    Noin yleisesti ottaen työnantajat, jotka tekevät salassapitosopimuksia, lisäävät sopimukseen kohdan, että jos tieto on julkistettu muuta kautta, niin tämän jälkeen työntekijä saa aiheesta puhua. Olympialaisten tapauksessa näin ei ole, vaan urheilija ei saa puhua asioista edes sen jälkeen, kun asia on julkistettu muualla.

    En vaadi, ainakaan toistaiseksi, tällaisen käytöksen lakkauttamista lakiteitse (vaikkakin on hiukan kyseenalaista pitäisikö valtion valvoa tuollaisia sopimuksia), sen sijaan pidän toimintaa moraalittomana ja siksi en tue olympialaisten toimintaa.

  3. Ihmettelen vain sitä miksi sitten olet libertaari? Libertaarissa yhteiskunnassa olisi varmasti moninkertainen määrä vastaavia sopimuksia, koska yksilöllä ei ole automaattisesti oikeutta liikkua muualla kuin omalla alueellaan.

  4. Itse näen eron moraalin ja lain välillä. On asioita, jotka kuuluvat moraalin piiriin, joita ei silti pidä kirjoittaa laiksi.

    Ja mistä sinä tiedät, että pidän itseäni libertaarina?

  5. ”Ja mistä sinä tiedät, että pidän itseäni libertaarina?”

    Päättelin siitä, kun linkki tälle sivulle on fi-lib -blogissa otsikon ”libertaareja” alla. Etkö sitten ole libertaari?

  6. …myös juttusi ovat kovin libertarismin mukaisia ja linkität muiden liberaarien blogeihin. Eikä muutenkaan tarvita mitään ihmeellistä päättelykykä ja havainnointitaitoa, että huomaa asian.

  7. Onkos mieleesi tullut se, että joku ihminen voisi ihan itse omilla aivoillaan (ja yhteiskunnan luoman tietopohjan) avulla luoda ihan ikioman näkemyksen siitä, miten maailma toimii? Ja että tällainen ihminen ei välttämättä noudata jotain esimerkiksi sinun tuntemaasi dogmia?

    Toki libertaarit ovat ajattelumaailmaltaan lähellä omaa ajatusmaailmaa ja ehkäpä voin itseäni kutsua libertaariksi. Valitettavan monet libertaarit ovat kuitenkin aprioristeja (eli olettavat tietyt esim. moraaliset perussäännöt annetuiksi) ja tähän joukkoon en itse kuulu mitenkään.

    Olen popperilainen rationalisti, eli uskon tiedon kehittymiseen hypoteesien ja kritiikin avulla. Parhaat teoriamme ihmisten välisestä toiminnasta viittaavat siihen, että valtion kannattaisi luoda tasainen pelikenttä, jossa ihmiset voivat luoda ja tuottaa toisilleen hyödyllisiä asioita.

    Jos et vielä ole tutustunut libertarismi-FAQiin, kannattaa lukea. Libertaarit eivät ole mikään uskonlahko, joilla kuuluu olla sama vastaus kaikkiin kysymyksiin. Sen sijaan on kyseessä hyvinkin erilaisista ihmisistä, jotka ovat tulleet samankaltaisiin näkemyksiin valtion tehtävistä (kukin omista syistään).

  8. Tiedän kyllä mitä libertarismi on. Tiedän senkin, että se ei oikeastaan ole mikään filosofia.

    Yksi kysymys tuli mieleen jutustasi.

    ”Valitettavan monet libertaarit ovat kuitenkin aprioristeja (eli olettavat tietyt esim. moraaliset perussäännöt annetuiksi) ja tähän joukkoon en itse kuulu mitenkään.”

    Tarkoittaako tuo siis, että olet kulttuurirelativisti? Eli sinun mielestä ei ole olemassa absoluuttisia moraalisääntöjä, joita ihmisten tulisi noudattaa?

  9. Selvennettäköön vielä lukijoille. Aprioristi on sellainen, joka uskoo, että hänen tietämänsä tietyt perusperiaatteet ovat moraalin ainoat oikeat perusperiaatteet ja näin ollen moraaliteorian ainoa tavoite on selvittää, miten näitä periaatteita tulee erilaisiin tilanteisiin soveltaa. Moraalirelativistit (anonyymi puhuu virheellisesti kulttuurirelativismista, joka on sukulaiskäsite, mutta ei täysin sama asia) sen sijaan uskoo, että mitään oikeaa moraalin teoriaa ei ole; jopa, että kaikki moraaliset teoriat ovat yhtä hyviä, samanarvoisia, tai ainakin sellaisia, että niiden hyvyyttä ei voi verrata toisiinsa.

    Fallibilisti taas uskoo, ettei meillä ole tietoa siitä, mikä on oikea moraali, mutta voimme esittää hypoteeseja tästä – ja kritiikillä ja empiirisellä tutkimuksella voimme hylätä osan hypoteeseista ja varovaisesti hyväksyä sellaisen hypoteesin teoriaksi, joka kestää kaiken kritiikin, jonka sille kykenemme esittämään.

    Kritiikin tarkoitus on siis osoittaa hypoteesissa virhe ja näin osoittaa, että hypoteesi on väärä.

  10. OK, kiitos selvennyksestä ja anteeksi, että tulin sekoilemaan tänne =)

    Minäkin taidan olla sitten fallibilisti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *