Mitä edustuksellisen demokratian digitalisaatio tarkoittaa?
Digitaalisaatio voisi demokratian kannalta tarkoittaa mallia, jonka perustana on virtaava demokratia (liquid democracy). Siinä kuka tahansa voi toimia päätöksenteon edustajana ja edustajan mandaatti on suoraan suhteessa siihen kuinka moni on tälle mandaatin antanut. Ihmiset voisivat halutessaan siirtää mandaatin yhdeltä ihmiseltä toiselle milloin vaan.
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen puolusti Hesarissa hallituksen päätöstä edistää digitaalisia vaaleja hallituksen digitalisaatio-ohjelmalla. Johtoajatuksena kirjoituksessa on se, että digitalisaatio on edistystä ja siksi vaalitkin pitää digitalisoida.
Vehviläinen ei näytä ymmärtävän sitä, mistä digitalisaatiossa on kyse.
Tietokoneiden tulon jälkeen pitkään ihmeteltiin sitä, miksi tietokoneet eivät nostaneet tuottavuutta. Syynä oli se, että organisaatiot eivät muuttaneet toimintapojaan. Tuottavuuden kasvu vaatii sitä, että toimintatavat rakennetaan uudestaan, eikä vain siirretä olemassaolevaa menetelmää tietokoneelle.
Kun AirBnB digitalisoi hotellialan, se rakensi digitaalisen alustan, jossa kuka tahansa voi vuokrata omaa asuntoaan ja loi uusia palveluita niin matkustajille kuin yöpymispaikan vuokraajillekin. Kun rakennusyhtiö rakentaa alustan, josta voi palkata (vertaisarvioituja) osaajia rakennustyömaalle, se muuttaa alan henkilökohtaisiin suhteisiin perustuvaa rakennetta. Digitalisaatio on sitä, että suunnitellaan järjestelmän toiminta käyttäjän tarpeista lähtien uudestaan.
Se perinteinen vaihtoehto, jossa olemassaolevat prosessit siirretään sellaisenaan digitaalisiksi, tuottaa paljon kustannuksia ja vähän hyötyjä. Siksi tietokoneistuminen ei pitkään aikaan lisännyt tuottavuutta tai muuttanut organisaatioiden ja yhteiskunnan rakenteita. Nyt suunnitellussa vaalien sähköistämisessä on kyse juuri tästä.
Sähköinen äänestäminen on vanhanaikainen yritys digitoida varsin hyvin toimiva äänestysjärjestelmä koskematta demokratian rakenteisiin. Lopputulos on kuin paluu 90-luvulle; kallis, sisältää merkittäviä riskejä ja tuottaa vähän hyötyjä.
Mitä digitalisaatio sitten voisi tarkoittaa edustuksellisen demokratian osalta?
Virtaava demokratia (liquid democracy) on suoran demokratian malli, jossa jokainen voi käyttää omaa ääntään itse tai käyttää edustajaa, jolle antaa valtakirjan toimia puolestaan. Edustajan mandaatti (ja siis käyttämien äänien määrä) on suoraan suhteessa siihen kuinka monelta edustaja on mandaatin saanut. Mandaatin voi myös ottaa pois milloin vain, eikä ainoastaan neljän vuoden välein vaaleissa.
Virtaavassa demokratiassa kukin ihminen voi halutessaan antaa jollekulle toiselle valtakirjan äänestää puolestaan – ja tämä voi puolestaan antaa valtakirjan jollekulle eteenpäin. Näin vasemmanpuolisessa kuvassa alimmaisena oikealla oleva henkilö käyttää 8 hengen ääniä päätöksenteossa. Keskimmäisessä kuvassa yksi ihminen päättää poistaa oman mandaattinsa omalta delegaatiltaan, jolloin tämä saa käyttää ääntään itse. Lopuksi tämä antaa mahdaatin uudelle henkilölle, jolloin oikealla alhaalla olevan delegaatin äänivalta nousee 9 ääneen.
Ei virtaava demokratia ole mallina valmis. Sen edistäminen vaatii tutkimusta ja ihan konkreettisten ongelmien ratkaisemista alkaen siitä tarvitseeko äänen delegoimisen olla anonyymiä, voidaanko rakentaa järjestelmä, joka sen tekee turvallisesti ja luotettavasti ja aina siihen, minkälaisia vaikutuksia virtaavalla demokratialla on yhteiskunnan toimintaan.
Paperivaalien digitoimisen sijaan Suomen kannattaa lähteä aktiivisesti kehittämään uusia demokratian tapoja. Virtaava demokratia osoittaa, että digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuden tuoda demokratian lähemmäksi kansalaisia. Malli ei ole vielä valmis otettavaksi käyttöön, mutta sitä on syytä tutkia. Luonteva paikka kokeilulle löytyy kuntapolitiikasta, jossa tehdään asukkaita lähellä olevia päätöksiä.
Lue myös ajatuksiani sähköisten vaalien turvallisuudesta.
Palaisin vielä askeleen taaksepäin pohtimaan, onko edustuksellinen demokratia ainoastaan teknologian puutteen takia syntynyt ratkaisu vai onko sillä itsellään jotain arvoa yhteisön tehokkaan hallinnoinnin kannalta. Vastaavasti tulisi pohtia suoran demokratian edut ja haitat. Näin pystyisi luomaan pohjaa ”virtaavalle demokratialle”, joka on jonkinlainen hybridi edellisistä.
Oikeastaan virtaava demokratia, kuten sen esitin on suoran demokratian kehitetty muoto. Jokainen voi käyttää ääntään itse tai delegoida sen luotettavalle henkilölle.
Oletetaanko tässä, että koska yritän luottaa vaikkapa Soininvaaran harkintakykyyn, minun on automaagisesti samalla hyväksyttävä se, että myös hra Soininvaara saattaakin haluta siirtää minun hänelle luovuttamani mandaatin eteen päin kolmannelle ”luotettavalle” osapuolelle, jne. ad infinitum. Heti, viikon päästä tai vaikka kolme kertaa päivässä.
Saamme kiinalaisen puhelimen jossa alkuperäinen viesti (intentio) muuttuukin toiseksi, pahimmillaan päinvastaiseksi.
Demokraattinen päätöksenteko muuttuu lopulta yhtä nopeaksi kuin keskiverrossa pörssissä konsanaan (seuraukset eivät tietenkään aiwan samassa vauhdissa).
Mutta lopputulemana olisi joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin äänestäjän muuttaminen pelkäksi klikkausautomaatiksi. Vielä nykyistäkin monta kerta luokkaa aivottomammaksi sellaiseksi.
Moni joutuu pyytämään äänioikeuden eväämistä itseltään pelkästään siitä syystä, että haluaa ehtiä tehdä elämässään muutakin kuin vain hukkua sähköposti/twitter/facebook viestitulvaan johon on pakko reagoida heti koska muussa tapauksessa on vaara, että joku tuhansista ja taas tuhansista äänestyksen alla olevista aloitteista ehtii muuttua ilman omaa reagointia laiksi tai asetukseksi (tai ei ehdi): ”Eject! Eject! Eject!”
Kuten kirjoitin, tässä on rautalankamalli, jossa on vielä monta avointa kysymystä läpikäytäväksi. Yksi niistä isoista avoimista kysymyksistä on tuo jatkodelegoinnin mahdollisuus.
Pidän kyseistä ongelmaa aivan keskeisenä joka pitäisi pystyä jotenkin tyydyttävästi ratkaisemaan. Eli jos ja kun asiaa jatkossa fundeeraat, niin tiedät mistä kannattaa aloittaa.