Mitä tehdä Kivinokalle?

Helsingin sanomat osaa kertoa, että kaupunkisuunnitteluvirasto on laatinut Kivinokalle kolme vaihtoehtoista tulevaisuudenskenaariota. Niistä tiiveimmin rakennetussa ehdotuksessa itäväylä katetaan ja sen päälle ja ympäristöön rakennetaan asuntoja. Toinen vaihtoehto on harvaan rakennettu lähiö 4000 asukkaalle ja kolmas alueen säilyttäminen virkistyskäytössä.

Kaupunkisuunnitteluviraston tiivein ehdotus Kivinokan rakentamiseksi.

Ylläolevassa tiiveimmässä vaihtoehdossa asuntoja rakennettaisiin noin 12000 asukkaalle. Alueen koko on noin neliökilometri ja rakentamisen tehokkuus on tässä hyvän lähiön luokkaa, eli noin 0,5 paikkeilla (eli rakennettuja neliöitä on noin puolen miljoonan verran). Vastaavalla tehokkuudella on rakennettu esimerkiksi  Aurinkolahti ja Arabianranta.

Luvun voi ymmärtää parhaiten sillä, että se vastaa Helsingissä noin yhden vuoden rakentamistarpeita. Jos rakentamista jatketaan niillä reunaehdoilla, joilla ehdotukseen on päätetty, seuraavat 20-30 vuotta pitää siis joka vuosi löytää yksi Kivinokka rakennettavaksi.  Tätähän meillä on tehty jo vuosia – kohtuullisen tiiviitä lähiöitä läiskitään jokaiseen rakentamattomaan kolkkaan.

Vaihtoehtokin olisi olemassa, mutta se vaatii muutosta siihen tapaan, jolla kaupunkia suunnitellaan. Muutetaan itäväylä kaduksi ja rakennetaan sen ympäristö täyteen tiivistä ja korkeaa. Alla olevan karttakuvan alueelle voitaisiin rakentaa tiiviskorkeaa hyödyntäen asuntoja noin 30000 asukkaalle, mikä vastaa noin 2,5 vuoden tavoitetta rakentamisessa.

Tiivistä ja korkeaa itäväylän varteen.

Esittämäni alue on kooltaan noin 40 hehtaaria. Tiivistä ja korkeaa rakentamalla alueelle voitaisiin kaavoittaa asuntoja noin 30000 asukkaalle. Meren päälle ulottuvan osan kopioin viraston ehdotuksesta, sillä pidin paljon ajatuksesta. Samalla voitaisiin rakentaa Kulosaaressa itäväylän ympäristö paikalliseksi keskustaksi, mikä toisi ehkä 3000-5000 asukasta lisää.

Olen kuitenkin tullut hyvin pessimistiseksi sen suhteen, että Helsinki kykenisi tämän suuruusluokan muutokseen tavassa kaavoittaa ja rakentaa. Urbaania ympäristöä ei ole kaavoitettu sitten toisen maailmansodan ja nykyisestä yleiskaavaprosessista tihkuvat tiedot kertovat siitä, ettei rohkeutta vaikuta löytyvän nytkään.

Eniten tiiviistä rakentamisesta hyötyisivät Helsingin tulevat asukkaat ja kaupunki itse. Vastustajia löytyy varmasti ainakin autoilijoista (itäväylä muutetaan kaduksi ja sen läpiajo hidastuu muutamalla minuutilla), siirtolapuutarhojen kannattajista (Herttoniemen siirtolapuutarha rakennettaisiin kaupungiksi), Kivinokan metsäympäristön puolustajat (osa niemestä rakennettaisiin urbaanisti tiiviisti), Kulosaaren asukkaat, jotka vastustavat kaikkea lisärakentamista saarellaan ja korkean rakentamisen vastustajat.

Tiiviisti rakennettavassa kaupungissa kaikki joutuvat tinkimään omasta tilantarpeestaan. Siksi sille on niin vaikeaa löytää poliittista tukea. Silti se olisi meidän kaikkien etu.

Edit. Tähän loppuun vielä kuva, joka näyttää sen, kuinka suuren estevaikutuksen Herttoniemen siirtolapuutarha aiheuttaa.

Keskellä oleva Kivinokan siirtolapuutarha-alue. Kuvasta näkee kuinka suuren estevaikutuksen siirtolapuutarha aiheuttaa.