Miten koulutuspolitiikkaa tulee uudistaa?
Koulutus vaikuttaa ihmisen elämään ja yhteiskuntaan merkittävästi. Edellisessä kirjoituksessani totesin, että koulutus sekä suojaa työttömyydeltä, että tarjoaa myös merkittävästi korkeammat ansiot elämän aikana.
Iso kysymys on se, mitä tästä pitäisi oppia? Miten koulutuspolitiikkaa pitää uudistaa, jotta se olisi tasa-arvoisempi ja tuottavampi?
Ensimmäinen päätelmä: oppivelvollisuus tulee ulottaa toisen asteen koulutukseen (lukio+ammattikoulu). Nykyaikainen yhteiskunta on kovin ankara ihmisille, joilla on vain peruskoulu pohjanaan mm. siksi, että enenevissä määrin kaikissa ammateissa vaaditaan kykyä ymmärtää ja omaksua uutta.
Lasten vanhempien luokkatausta vaikuttaa merkittävästi lasten pärjäämiseen koulussa – ja siihen uskaltavatko nuoret lähteä hakemaan parempaa koulutusta lukion kautta. Vaikutus on siis kaksinkertainen ja voimistaa luokkayhteiskuntaa. Hyvätuloisten ja koulutettujen lapset pärjäävät paremmin ja yhtä hyvin pärjäävistä useammat lähtevät lukioon.
Päätelmä 2: meidän tulee panostaa erityisesti varhaiskasvatukseen ja peruskouluun, jotta myös heikommista sosiaalisista ryhmistä lapset pääsevät ja uskaltavat hakea korkeampaa koulutusta. Helsingissä tehdyn tutkimuksen mukaan niin kutsuttu positiivisen diskriminaation raha on tehokas tapa auttaa näitä lapsia. Mallissa annetaan pieni lisärahoitus kouluille alueilla, joissa on paljon työttömyyttä ja heikko-osaisuutta.
Päätelmä 3: korkeakoulutuksen saavien osuutta tulee nostaa merkittävästi. Olen sitä mieltä, että tavoitteena tulisi olla se, että kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus tehdä vähintään alempi korkeakoulututkinto ja että korkeakoulututkinnon suorittavien osuus nousee merkittävästi nykyisestä. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulee olla se, että alemman korkeakoulututkinnon suorittavat kaikki suomalaiset.
Samalla suomalaista työelämää tulee uudistaa niin, että alempi korkeakoulututkinto tarjoaa hyvät eväät työelämään. Valtion ja kuntien tulee olla tässä aktiivisia ja varmistaa, että useimmilla julkisen sektorin aloilla aloitustason työpaikkoihin riittää alempi korkeakoulututkinto.
Päätelmä 4: kaikki tämä vaatii rahaa. Yleinen koulutustason nosto on perusteltua maksaa verovaroin. Se myös tuottaa talouskasvua ja siten uusia verotuloja, joten nettokustannus ei ole sama kuin suora hinta valtion ja kuntien budjeteissa. Siksi toisen asteen koulutuksen ja vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen tulee olla maksutonta.
Koulutus on tärkeä koko yhteiskunnalle. Siihen tulee panostaa, vaikka tulokset näkyvät vasta vuosien ja vuosikymmenten päästä. Mutta kaikilla meistä ei ole kykyjä korkeakoulututkinnon suorittamiseksi.
Tutkintojen vaatimustason madaltaminen vastaamaan tasoa jonka 95% suomalaisista selvittää ei ole vaihtoehto — vaikka joskus rimaa tunnutaan laskevan jotta voidaan hyväksyä suurempi osa ilman opetuksen tuen ja avun lisäämistä.
Panostus varhaiseen vaiheeseen varmasti lisää myös korkeakoulututkintoon kykenevien osuutta. Ovatko kaikki alempien koulutusasteiden työt todella tuhon omia niin, ettei alle 100% mitenkään riitä? Ja jos kaikki alemmat koulutusasteet johtavat lopulta vain työttömyyteen kun alan työt siirtyvät koneille, mitä vaihtoehtoja on jäljellä niille joilla vaan ei ole sitä lukupäätä (tai vamman / sairauden / geenien johdosta muuten kykeneväisyyttä korkea-asteen koulutukseen)? Työkyvyttömyyseläke niille jotka eivät saa alemman korkea-asteen tutkintoa kasaan kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä?