7 vastausta artikkeliin ”Motarit tunneliin vai kaduksi?

  1. Ei kyllä kumpaakaan. Moottoritien vieminen tunneliin lisäneliömetrien toivossa noin harvaan rakennetulla alueella ei vaikuta mielekkäältä, mutta myöskään näitä bulevardeja ei pidä tehdä tärkeille liikenneväylille, sillä ne hidastavat liikennettä kohtuuttomasti. Suurin ongelma ovat bulevardeihin kuuluvat suojatiet liikennevaloineen. Nopeutusrajoituksillakin alkaa pidemmillä pätkillä olla merkitystä (koskien lähinnä Länsiväyläbulevardi-ideoita).

    Tavoitteena tulisi olla Kehä I:ltä yhteys Länsiväylälle maantienopeuksilla ja ilman liikennevaloja. Valtaosa liikenteestä on kuitenkin läpikulkua, eikä Keilaniemeen tai muualle ko. alueelle kohdistuvaa.

    • Niin kuuluuko kaupungin olla miellyttävä asuinympäristö sen asukkaille, vai nopea läpikulkuväylä ympäristökuntalaisille?

    • Tämä Karhusaarentie ei oikeastaan ole mikään tärkeä liikenneväylä, se kun sijaitsee hieman hankalasti merenlahtien välissä, joten esim. Länärin ja Turunväylän väliset matkat hoituvat lähes kaikkialta paljon paremmin Kehä II:ta pitkin. Sanoisin, että liikenne Karhusaarentiellä on enimmäkseen Otaniemeen, Pohjois-Tapiolaan ja Keilaniemeen suuntautuvaa. Eli kyseessä ei ole mikään läpikulkureitti. Liikennemääristäkin sen huomaa:

      Kehä I Karhusaarentien kohdalla: 37 000 autoa päivässä

      Kehä II:n Turunväylän eteläpuolella: 60 000 autoa päivässä.

      Tuohon tulee kuitenkin metrot ja kaikki ja paikka on muutenkin niin lähellä seudun keskustaa, että kannattaisi Espoossakin herätä ja rakentaa pieni pala kaupunkia, eikä jotain motariliittymää parilla pikkuisella tornitalolla höystettynä.

  2. Noinhan se tehdään, jos halutaan rakentaa autokaupunkia. Ihan validi kaupungin muoto, jossa asutus hajautuu pitkille etäisyyksille ja auto on kaikkialla ensisijainen kulkumuoto.

    Jos taas halutaan rakentaa ensisijaisesti käveltävää ja joukkoliikenteellä kuljettavaa kaupunkia, niin prioriteetit ovat toisenlaiset.

    Poliittinen valintahan tämä on, kumpaa ryhdytään tekemään. Henkilökohtaisesti pidän enemmän tiiviistä kaupunkikeskuksesta kuin autokaupungista. Ja mulla on asumiskokemuksia molemmista.

    Onhan noilla kahdella myös taloudellisesti ja yhdyskuntarakenteellisesti paljon eroa, mutta niitä eroja ei pysty yhdellä blogitekstillä purkamaan auki mitenkään kattavasti. Nuo kuvat nyt lähinnä näyttävät sen kuinka paljon tilaa tunneloinninkin kanssa moottoritiet vievät – se kun tuntuu olevan vaikeasti hahmotettava asia.

    • Pinta-alallisesti katsottuna Helsinki taitaa olla suurimmaksi osaksi autokaupunkia. Kysymys lieneekin, halutaanko sitä muuttaa tiivimmäksi. Nyt ollaan jo pahasti myöhässä. Olisiko kannattanut esimerkisi antaa vanhoille rintamamiestalotonteille tehokkuusluku 1 ja rakentaa townhouseja tehottoman pikkomisen sijaan.

    • Marko: pitää muistaa, että olennaisempaa on katsoa väkilukua kuin pinta-alaa. Tämä on yksi perinteinen virheajatus kaupunkirakenteen ja joukkoliikenteen suunnittelussa.

      Jos rakennamme motarit bulevardeiksi ja näin nykyiset rakennussuunnitelmat huomioiden asuntoja vajaalle 300 000 uudelle asukkaalle kehä I:n sisään, niin niiden väljien omakotitalotonttien syömä pinta-ala ei ole muuttunut miksikään. Mutta vain pieni (ja pienenevä) osa seudun väestöstä asuu niissä.

    • Nuo kaksi asiaa eivät kyllä ole mitenkään toisiaan poissulkevia. Tiivistämällä nykyisiä pientaloalueita pystytään myös niiden paikallisia palveluita ja joukkoliikennettä parantamaan.

Vastaa käyttäjälle Mikko Särelä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *