Pajunen vastaan kaupunginhallitus
Helsingin sanomat raportoi, että liikenneinvestoinneista repesi riita. Tämä ei ole lainkaan yllättävää. Kaupunginhallitus valmisteli 10-vuoden investointiohjelman runsas kuukausi sitten 435 miljoonan euron vuosittaisella raamilla. Tässä ohjelmassa priorisoitiin kaupungin strategian mukaisesti erittäin kannattavia joukkoliikenteen ja pyöräilyn hankkeita.
Kaupunginjohtaja Pajunen heitti tämän kaupunginhallituksen päätöksen valmistelussaan roskikseen ja valmisteli ikään kuin kaupunginhallitus ei olisi asiasta sanonut yhtään mitään.
”Kukaan ei voi väittää, että tämä esitys noudattaa ryhmien välistä sopua”, Kari sanoi.
”Joukkoliikenteen ja pyöräilyn investoinnit ovat tärkeitä, mutta ymmärrän, ettei 435 miljoonan vuotuisessa investointiraamissa voi saada kaikkea”, kokoomuksen ryhmäpomo Lasse Männistö sanoi.
Teknisesti ottaen lausunto pitää paikkansa. Kaikkea ei voi saada vaikka rahaa olisi kaksinkertainen määrä. Mutta samalla lausunnon tarkoitus on johtaa harhaan. Investointineuvotteluissa nimenomaan etsittiin tapa toteuttaa joukkoliikenteen ja pyöräilyn investoinnit 435 miljoonan euron raamissa.
Erityisen törkeää tässä on se, että joukkoliikenteen investoinneista on leikattu pois kaikki, mikä nopeuttaa ja lisää joukkoliikenteen luotettavuutta. Tämä ei pelkästään paranna matkustajien palvelua, vaan myös säästää enemmän rahaa kuin investointeihin kuluu. Tämä johtuu siitä, että joukkoliikenteessä kuljettajan palkka on ylivoimaisesti suurin kuluerä ja se kasvaa suoraan suhteessa matka-aikaan. Kokoomus siis haluaa, että jatkossakin tuhlataan rahaa hitaaseen joukkoliikenteeseen, joka kuluttaa turhaan veronmaksajien rahaa ja matkustajien aikaa.
Kykypuolue todellakin. Tuhluripuolue pikemminkin.
Tämä on sinänsä ymmärrettävää, kun rahasta on kaikkialla pulaa. Ongelma vain on, että Pajusen esittämässä leikkauksessa kyse ei ole säästämisestä, vaan erittäin korkeatuottoisesta investoinnista supistamisesta – eli Pajunen esittää toisin sanoen juuri tuhlaamista.
Kaupungin teettämästä selvityksestä ilmenee, että pyöräilyyn sijoitettu euro tulee takaisin noin kahdeksankertaisena. Juuri mikään muu liikenneinvestointi ei ole lähellekään yhtä kannattava.
Hyöty pyöräilyn investoinneista on kaupungille niin merkittävän suuri suhteessa kustannuksiin, että ”säästämistä” pyöräilyyn kohdistuvista investoinneista ei voida perustella taloudellisesti.
Korkeatuottoisten investointien leikkaaminen aiheuttaa tuottojen kasvun niin merkittävän hidastumisen, että investointien lykkääminen ei ole rahan säästämistä, vaan tuhlaamista.
Jos investointikatto on vakio 435 miljoonaa ja yhdeltä alueelta on leikattu 20 miljoonaa, niin minkä alueen investoinnit ovat vastaavasti kasvatettu 20 miljoonalla?
Budjetista ei ole lykätty sovitulla tavalla autoilun edistämiseen suunniteltuja toimia.