Patenteista

Itse uskon, että ilman monopolistisia immateriaalioikeuksia hyödyllisiä asioita tuotettaisiin huomattavasti enemmän kuin nykyään. Kannattaa muistaa, että suuri osa hyödyllisistä asioista ei ole uusia ’keksintöjä’ tai kokonaan uusia tuotoksia, vaan jatkotyötä jonkin olemassaolevan päälle. Internetissä on viikottain, jos ei päivittäin tapauksia, joissa ihminen tekee jotain hyödyllistä ja saa paskaa niskaansa sen takia.

Päivän esimerkkinä toimikoon pienoisrautateiden ystävä, joka kirjoitti softan jolla niitä voi käskyttää tietokoneella. Softa oli julkaistu ENNEN kuin KAM teki asiasta patenttihakemuksen, mutta silti KAM vaatii häneltä $203,000 korvauksia patenttirikkomuksesta. (Kiitos ButtUglylle linkistä)

Valitettavasti yksittäisellä ihmisellä ei ole varaa lähteä oikeuteen vaatimaan patentin kumoamista olemassa olevan prior artin perusteella. Tästä saadaankin ensimmäinen idea patenttijärjestelmän ’parantamiseksi’ (idea siis niille, jotka eivät hyväksy ajatusta sen kokonaan romuttamisesta).

Kuka tahansa voi tuoda prior artin oikeuden tarkastettavaksi ja jos mikä tahansa osa siitä, mitä patentti kattaa on oikeuden mielestä tässä prior artissa jo tehtynä, koko patentti raukeaa. Patentin omistajalle ei mahdollisuuksia valittaa, eikä puhua oikeudelle. Oikeus katsoo ainoastaan myönnettyä patenttia ja todistajan esittämää prior artia ja tekee päätöksen tällä perusteella.

Syy tähän poikkeamiseen perinteisestä oikeuskäytännöstä on se, että patentti on erityisoikeus, joka myönnetään sen haltijalle. Siksi järjestelmän on tärkeämpää estää patenttien väärinkäyttö kuin antaa reilu oikeudenmukainen oikeudenkäynti patentin haltijalle. Ylläoleva järjestelmä saattaisi patentin kirjoittajat miettimään kahteen kertaan sitä, kuinka laajasti kattavan patentin he yrittävät luoda. Mitä laajemman patentin he kirjoittavat, sitä enemmän monopolivaltaa patentti nykyään antaa, joten pyrkimys on laajimpaan mahdolliseen ja lopputulos on se, että naurettavan yksinkertaisia ideoita patentoidaan.

Ylläolevalla järjestelyllä sen sijaan laajemman patentin tekemisessä olisi huomattavat riskit siitä, että joku löytää esimerkin prior artista, joka osuu patentin kattamalle alueelle, joka mitätöisi koko patentin. Patentin haltijalle ei myöskään tarvitse tässä tapauksessa antaa mahdollisuutta puhua oikeudelle, sillä patentti on itsensä selittävä dokumentti, johon valtio on myöntänyt erikoisoikeuden. Näin ollen patentin omistajaa ei tällaisessa tapauksessa tarvitsisi kuulla. [Tämä on tärkeää siksikin, että näin todellisen prior artin tekijä voisi huokeasti osoittaa oikeudelle, että patentti on sen perusteella pätemätön. Jos patentin omistajalle annetaan oikeus osallistua, omistajan lakimiehet paisuttavat jutun kustannukset sellaisiin tähtitieteellisiin summiin, joita tavallinen ihminen ei kykene maksamaan.]

2 vastausta artikkeliin ”Patenteista

  1. Terve Mikko! Olen lueskellut blogiasi silloin tällöin ja
    patenttikannanottosi ovat mielestäni oikean suuntaisia ja hyvin
    perusteltuja. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 1.5.2006 oli
    muuten hyvä kommentti ”Avoin lähdekoodi ei ole sosialismia.” Tuntuu
    olevan yleinenkin myytti. Puolivälissä alkoi teksti tuntua jotenkin
    tutulta ja tajusin että tuttu nimihän se siinä.

    Tekijänoikeuksiin nyt puuttumatta, olen myöskin alkanut mietiskellä
    nykymuotoisten patenttien tarvetta ja mieleen ei ole paljon
    tullut. Vaikkapa tuo ”maksakaa rahaa niin en kerro tästä vielä
    muualle” voisi olla toimiva malli maailmassa ilman patentteja. Mutta
    entäpä lääketeollisuus? Jos patentteja ei olisi, lääkkeen kehitykseen
    ja testaamiseen miljardi-investoinnit tehnyt Hyvä Lääkefirma Corp. ei
    voisi juuri suojata liikesalaisuuttaan. Mm. kehitysmaihin toimittava
    Paha Kloonilääketehdas Limited Intiassa voi ostaa tuotteen kaupasta,
    helposti takaisinmallintaa (kiitos Wikipedia) vaikuttavat molekyylit
    ja sitten massavalmistaa aivan samaa lääkettä länsimaihinkin
    murto-osalla alkuinvestoinneista. Loppujen lopuksi tällä
    kauhuskenaariolla Pfizer äsken Hesarissakin pyörineessä kampanjassaan
    ilmeisesti perustelee alkuperäislääkkeiden korkeita hintoja.

    No, sattui silmään tuossa keskimääräistä paremman ilmaisjakelun Voiman
    tuore numero 4/2006 ja juttu, jossa käsitellään keskittyneen
    lääketeollisuuden toimintaa. Linkki lopussa. Lyhyesti: Isot
    lääkefirmat hyvin harvoin jos koskaan itse kehittävät todella uusia
    lääkkeitä, vaan pyrkivät vauvanaskelin kehittämään tuottoisia
    patentinalaisia lääkkeitään pidentääkseen niiden elinikää ja/eli
    patenttisuojaa. ”Vuonna 2002 hyväksytyistä seitsemästä aidosti uudesta
    lääkkeestä yksikään ei ollut lääkejättien.” Itsenäiset tutkimusryhmät
    taas eivät pysty kustantamaan koehelvettiä, jota pyörittää
    mahdollisesti rahalla sopivaksi rakennettu oligopolisysteemi.

    No, tulokset on siis myytävä lääkeyhtiöille, jotka saavat
    yliopistotkin talutusnuoraansa. ”Eivätkä ne [yliopistot] edes vaivaudu
    pyytämään anteeksi sitä, että toiminta rajoittaa tulevaa tutkimusta ja
    kehitystä.” Ehkäpä lääkefirmojen valtavat resurssit valjastetaan
    parantamaan maailmaa? Ehei. Ei niitä kiinnosta laskea markkinoille
    todella uusia tehokkaita lääkkeitä, sillä vanhat, usein toksiset
    lääkkeet (esim. AIDSin kohdalla AZT) ovat jatkuva rahasampo. Tähän
    asiaan törmäsi myös joskus mainitsemani kirjan ”Molecules of Emotion”
    kirjoittaja Candace Pert joka kehitteli uudentyyppistä AIDS-lääkettä.

    Niin, lääkeyhtiöiden oman kertoman mukaan heidän tuloistaan runsaat
    10% käytetään tutkimukseen. Ehkä näille tosiasiallisille
    lääkemarkkinointifirmoillekin on tarvetta, vaikka uskonkin ihmisten
    keskimäärin elävän paremmin käyttämällä paljon vähemmän pillereitä
    kuin markkinoijat antavat uskoa. Se jää kuitenkin toisen kerran
    tarinaksi. Mutta luulenpa että lääkkeiden patenttiaikoja voisi
    ainakin lyhentää reippaasti. Ehkä poliitikkojen voitelukin
    vähenisi. Mutta voisiko täysin patentittomassa maailmassa
    taloudellisesti tehokkaasti maksaa niiden varsinaisten
    lääketutkijoiden palkat ja turvalliset kokeet?

    Lääkekehittelyn lumetta – Voima 4/2006
    http://www.voima.fi/content/view/full/1660

  2. Varsin mielenkiintoinen teksti tuo linkkaamasi. Jos haluat lukea lisää aiheesta, niin suosittelen lämpimästi Against Intellectual Monopoly -kirjaa, joka on vapaasti saatavissa webistä täältä. Kirjoittajina Michele Boldrin ja David K. Levine – molemmat taloustieteen professoreita. Lääketeollisuudesta kiinnostuneille erityisesti luku 9 on mielenkiintoinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *