Raha, velka ja valta

”Ainahan on maksettava, eikös juu, mitä tässä elämässä velkaantuu” Nikkelimarkka

Vuonna 2008 alkanut kansainvälinen talouskriisi on osoittanut hyvin kuinka eri tavalla vasemmistolaiset ja oikeistolaiset puhuvat ja ajattelevat rahasta ja velasta. Tässä tekstissä käsittelen oikeistolaista näkökulmaa rahaan ja velkaan. 

Oikeistolainen retoriikka rahan ja velan suhteen koostuukin muutamasta tarinasta: yksilönvapaus, omistusoikeus ja sopimusvapaus, taloudellinen tehokkuus, velkojen maksamatta jättämisen moraalittomuus ja moraalikato. Tilanteesta ja kirjoittajan poliittisista tavoitteista riippuen näitä yhdistellään halutun lopputuloksen saamiseksi. Argumentaatio toimii siksi, että suurelle osalle ihmisistä nämä tarinat (tai joku näistä tarinoista) ovat osa sitä identiteettiä ja maailmankuvaa, jota ei kyseenalaisteta. Yleensä lähinnä syvän henkilökohtaisen maailmankuvan murskanneen kriisin läpikäyneet tiedostavat tällaisten tarinoiden vaikutuksen ajatteluunsa. 
Yhtenä teemana on omistusoikeus, yksilönvapaus ja taloudellinen tehokkuus (esimerkiksi Elina Lepomäki argumentoi vahvasti taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta). Rahamarkkinoiden ja velkamarkkinoiden tehtävä on tehokkaasti löytää ne kohteet, joihin sijoitettuna yhteiskunnalliset resurssit tuottavat mahdollisimman paljon hyvää. Raha ja velka on tässä kirjanpitoväline ja tapa välittää tietoa siitä, miten reaaliset resurssit (eli työvoima ja luonnonvarat) tulisi kohdentaa. 
Tämän näkyvän argumentaation lisäksi taustalla vaikuttaa parikin tarinaa, joilla on hyvin voimakas moraalinen opetus. Näistä toinen kuvaa sitä, että velan maksamatta jättäminen on moraalitonta ja vain huono ihminen tai yhteiskunta tekee siten. Kreikka on valtiona ja yhteiskuntana paha ja pohjasakkaa, koska he eivät maksa velkojaan. Tämä moraalinen viha sitten oikeuttaa kreikkalaisten haukkumisen ja epäinhimillistämisen. Yhtäkkiä kreikkalaiset eivät olekaan ”meitä eurooppalaisia” vaan jotain muuta, ”ne pahat otukset, jotka pettävät ja joilla ei ole arvoa”. Aikamoinen loikka siitä, että kreikkalaiset ovat maksukyvyttömiä. 
Oikeistolaisessa ajattelussa vaikuttaa myös toinen moraalinen opetus, nimittäin moraalikato. Se opettaa, että jos riskisijoituksen tuotot menevät sijoituksen tekevälle yksilölle, mutta tappiot kaatuvat yhteiskunnan kannettaviksi, seuraa tästä liiaan riskialttiita sijoituksia ja moraalikato, kun sijoittajan ei tarvitse pohtia sijoituksensa kokonaishyötyä. 
Nämä tarinat ovat keskenään ristiriitaisia. Esimerkiksi velkojen maksamatta jättämisen moraalittomuus johti Suomessa siihen, että 90-luvun lamassa kymmenet tuhannet yrittäjät jäivät käytännössä ikuiseen velkavankeuteen – ja näin tuhottiin merkittävissä määrin mahdollisuuksia uuteen talouskasvuun. 
Oikeistolaisessa näkökulmassa rahaan ja velkaan yksi loistaa poissaolollaan. Nimittäin valta. Poikkeuksiakin on toki. Esimerkiksi nostan taloushistorioitsijan Niall Fergusonin, joka on kirjoittanut kirjan ”Cash Nexus” modernin rahajärjestelmän synnystä ja sen ja suurvaltapolitiikan yhteenkietoutuneesta kehityksestä. 

”Jos laitetaan vastakkain joukko aseistettuja jengiläisiä ja yksi osaava rahantekijä, kuka voittaa?”

 ”Tietenkin se jengiläinen, joka tajuaa liittoutua rahantekijän kanssa.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *