Ruuhkamaksuista
Suhtaudun positiivisesti (mutta varauksella) ruuhkamaksujen käyttöönottoon, mutta negatiivisesti satelliittipaikannukseen. Aloitetaan suhtautumisella ruuhkamaksuihin yleensä:
- Ruuhkamaksut ovat tutkitusti toimiva tapa vähentää ruuhkia. Niillä voidaan myös kerätä merkittäviä määriä rahaa. (+)
- Ruuhkamaksuja vastustavat tyypilliset sellaiset ihmiset, jotka kokevat että heidän työmatkansa olisi mahdoton tai hyvin vaikea ja pitkä ilman autoa. Pk-seudulla johtuen toimivan poikittaisen (raide)liikenteen puutteesta ja väestön hajaantumisesta pitkin maita ja mantuja on paljon asukkaita, joilla ei ole toimivia joukkoliikenneyhteyksiä työhönsä. Perheelliselle on turha väittää, että esimerkiksi tunnin työmatka suuntaansa olisi ok. (-)
- Hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja tiiviin kaupunkirakenteen puuttuessa ruuhkamaksut koetaan, mielestäni ihan aiheellisesti, ylimääräiseksi veroksi, eikä kannusteeksi vaihtaa joukkoliikenteeseen. Tämä koskee erityisesti poikittaisia kehä-väyliä. Samasta syystä kohti Helsingin niemeä tuleviin ruuhkamaksuihin tuntemani ihmiset suhtautuvat huomattavasti positiivisemmin.
Poliittisesti ruuhkamaksujen ajaminen ilman, että pk-seudun joukkoliikenteelle tehdään radikaaleja parannuksia, on mielestäni järjetöntä. Nämä pitää koplata yhteen siten, että poikittaiset raidejärjestelmät otetaan käyttöön samaan aikaan kuin ruuhkamaksut.
Satelliittipaikannuksesta ruuhkamaksujärjestelmissä
Satelliittipaikannukseen pohjautuvaa järjestelmää ei tietääkseni ole käytössä missään päin maailmaa vielä. Softaprojektina kyse on monimutkaisesta ja kalliista järjestelmästä. Tällaisten järjestelmien alkuperäiset kustannusarviot ovat järjestäen voimakkaasti alakanttiin. Liikenneministeriön ruuhkaraportissa muistaakseni arvioitiin hintalapuksi pari, kolmesataa miljoonaa euroa. Todellinen hinta lienee siis 500-1000 miljoonaa euroa luokassa – ja sillä saadaan huonosti toimiva prototyyppijärjestelmä. Samalla hinnalla rakentaisi pk-seudulle kokonaisen poikittaisen ratikkaverkoston, joka voisi merkittävästi nostaa julkisen liikenteen osuutta.
Nykytilanteessa, jos joku haluaisi pystyttään tällaisen valvontajärjestelmän, pitää tämän saada läpi eduskunnasta projekti, jolla on satojen miljoonien tai ehkä jopa miljardin hintalappu. Kun järjestelmä on käytössä, riittää softapäivitys, joka maksaa ehkä muutaman miljoonan. Tällainen menee paljon helpommin läpi yhtenä osana massiivista lakipakettia.
Itse asiassa vuoden takaisessa hallituksen esityksessä poliisilain muutoksiksi oli mukana kohta, joka salli poliisin aktivoimaan moottoriajoneuvon sisältämän paikannuslaitteen salaa ja hyödyntämään tästä saatavaa tietoa.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
1. Pk-seudulla tulee ottaa käyttöön ruuhkamaksut, jotka pohjautuvat halpaan ja koeteltuun tekniikkaan. Näitä voidaan käyttää Helsinkiin saapuvilla säteittäisillä moottoriteillä ja lisäksi aivan hyvin kehä I, II, ja III teillä – maksu voi kehillä olla ihan hyvin kilometripohjainen, jos sekä auton tulo, että poistuminen tieltä mitataan.
2. Laitetaan maksuista tuleva tulo Helsingin seudulle perustettavaan metropolihallintoon, joka käyttää tämän rahan etukäteen ja rakentaa poikittaisen pikaratikoihin pohjautuvan raideverkon PK-seudulle. tiederatikka, Jokeri 1, 2 ja 3, Tapiola-Espoon keskus ja Matinkylä-Suurpelto-Leppävaara maksaisi runsaat miljardi euroa ja olisi erinomainen aloitus poikittaiselle raideverkolle.
3. Lopetetaan Helsingin seudun hajaantumiskehitys muuttamalla Helsingin säteittäiset moottoritiet kaupunkibulevardeiksi ja rakennetaan kehä I:n sisäpuolelle asuntoja 250 000 asukkaalle lisää. (Tähän on olemassaolevat suunnitelmat). Luku sisältää olemassaolevat suunnitelmat runsaalle 50 000 asukkaalle kantakaupungissa.
Tota joo, mut ei. 🙂
Jos autoilijalta kysytään haluaako hän ruuhkamaksut vai ei niin häneltä kysytään haluaako hän jonottaa vai maksaa. Ruuhkamaksut eivät lisää tiekapasiteettia pätkääkään, ja ne eivät myöskään ole vero sen enempää kuin ruuhkassa vietetty aika on vero. Se motari nyt vaan vetää mitä se vetää ja isompaa ei ole varaa rakentaa, ei se ole kohtuuttomampaa sen enempää kuin vaikka raekuuro kesäkekkereissä.
Joukkoliikenteen parantaminen on toivottavaa, mutta se ei yleensä poista ruuhkia. Tämä siis sillä oletuksella että tieverkko on tapissa, niin kuin se kaupungissa yleensä on. Ihmisillä on vaan vaihtoehto niille ruuhkille, ts. sanoen joukkoliikenne mahdollistaa toimivan liikennejärjestelmän määrillä joita ei voi autoilla hoitaa. Tämän takia ei ole minusta järkevää myydä joukkoliikennettä ruuhkien poistolla, kun tuota on aika hankalaa lunastaa.
Teemu: nykytilanteessa ne ovatkin ne sosiaalisen epätasa-arvon ongelmat, joiden takia mun mielestä toi on huono idea. Jonottaminen kohdistuu tasapuolisesti kaikkiin – tai toisella tavalla sanottuna korkein kustannus tulee niille, joiden aika on arvokkainta, eli hyvätuloiset. Ruuhkamaksuissa taas suhteellisesti se maksu on korkein pienituloisilla. Näin ollen pelkkien ruuhkamaksujen käyttöönotto on tulonsiirtoa pienituloisilta suurituloisille.
Lisäksi pelkät ruuhkamaksut voivat vaatia sen maksun asettamisen varsin korkealle, jos suurimmalle osalle ihmisiä ei oikeasti ole kunnollisia vaihtoehtoja. Muuttaminen tai työpaikanvaihto eivät kuulu asioihin, joihin ihmiset kovin herkästi ryhtyvät.
Sen sijaan ruuhkamaksut ja merkittävä parannus joukkoliikenteeseen ei ole lainkaan yhtä paha yhdistelmä siksi, että parantunut joukkoliikenne tarjoaa suurelle osalle pienituloisia toimivan vaihtoehdon – ja näin ollen ei tarjota pelkkää keppiä vaan myös porkkanaa.
Pelkän joukkoliikenteen rakentamisella tuskin ruuhkista päästään eroon, mutta toisaalta mulle autoilun helpottaminen ei oo ensimmäisenä mun asialistalla. Ja siitähän ruuhkamaksuissa on kyse, jos hinta vain asetetaan riittävän korkealle.
Suomessa ei ole ruuhkia lukuunottamatta jotain erityisiä harvoja tapahtumia, onnettomuuksia tai muita poikkeusjärjestelyitä liikenteessä.
Harri: kerropa mikä on määritelmäsi ruuhkalle?
Esimerkiksi se, että Mechelininkadulla parin kilometrin matkaan menee puoli tuntia ihan normaalissa iltapäiväruuhkassa ei liene sinun mielestäsi ruuhka? Tai Sturenkadun läpiajoon tunti? Tai se, että Hakamäentien ja Koskelantien läpiajoon Pasilasta Intiankadulle kuluu helposti melkein tunti?
Suomessa, pääkaupunkiseutua lukuunottamatta ei oikeastaan ole ruuhkia. Tampereella jonkin verran ihan siksi, että kaupunki on rakentunut kapean kannaksen päälle.
Mutta Helsinkikin on Suomessa.
Pari kiintoisaa juttua tuosta työnperässämuuttamisen vaikeudesta, muuten… Ensinkin, oman asunnon myyntivoiton verottomuus pidemmän asumisen jälkeen on melkoinen virhekannustin. Ja toisekseen, sitten on se varsinainen ratchet joka tekee ylipäänsä varmuudella muuttamisesta tappiollista: myyntivoittoa verotetaan nimellishinnasta ilman inflaatiokorjausta, ja varainsiirtovero syö sen 1.6% sun suurimmasta yksittäisestä varallisuuserästä joka muutossa, eikä sitä saa edes sitten tappiovähentää.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Oikein toteutetussa ruuhkamaksussa jos ruuhkia ei ole niin maksu on nolla euroa, koska se säätyy kysynnän mukaan. Vasta-argumenttina tuo on siis vähän hassu.
Mikko, hyvä pointti, mutta: Jos siitä tulonjakovaikutuksesta huolehtii niin voihan siitä maksusta tehdä tulosidonnaisen, ja/tai antaa jotain alennuksia esimerkiksi pienipalkkaisille jotka ammattinsa vuoksi tarvitsevat autoa. Helsinkiläisillä käyttöasteille köyhille suunnattu joukkoliikenne on myös vähän hassua, sitä käyttää jo nyt niin iso osa ihmisiä ettei kyse ole mistään amerikkalaisesta sosiaalipalvelusta. Ja niin kuin jenkit sanoo, services for the poor tend to be poor.
Yksi semmoinen ajatus mitä en ole hirveän pitkälle miettinyt on että voisi olla jonkinlainen liikennemaksu. Eli esimerkiksi niin että pysäköintipaikan hintaan sisältyy joukkoliikennelippu, väylämaksuissa voisi olla sama mekanismi osittain jolloin kannattaisi liityntäpysäköidä (unohdetaan nyt sen ongelmat hetkeksi), eli siis tavallaan joka tapauksessa ostaisi joukkoliikennelipun.
Siitä yksityisyysargumentista sen verran että se on nyt vaan so 90's. Juna meni jo, meillä on läjäpäin järjestelmiä joilla voi vahtia ihmisiä, paukut kannattaa pistää niiden käytön säätelyyn. Ja autoissa on muuten sellainen koneluettava tunniste kuin rekisterikilpi.
Toi satelliittijärjestelmän kustannusarvio lienee oikean suuntainen. Sait just käännytettyä minut perinteisemmän tullijärjestelmän kannalle. 🙂
Sinällään uskon, että 20-30 vuoden tähtäimellä satelliittipaikanteinen järjestelmä on arkipäivää.
Mechelininkatua olen itsekin käyttänyt esimerkkinä. En tosin ruuhkamaksujen tarpeesta, vaan siitä millainen ero on kaupunkibulevardilla ja moottoritiellä. Mechelininkadulla ajaminen on äärimmäisen hidasta jopa aamuyön hiljaisina tunteina, vaikkei liikennettä ole nimeksikään, sillä kaupunkibulevardiin kuuluvat tiheästi sijoitetut suojatiet liikennevaloineen hidastavat matkantekoa. Jostain syystä tuolla ne näyttävät vieläpä olevan punaiseksi aalloksi ajastettuja.
Länsiväylällä ruuhkia sen sijaan ei ikinä ole ja liikenne on hyvin sujuvaa aina Ruoholahteen ja useimmiten peräti Kamppiin saakka. Mechelininkadulla, Porkkalantien alla olevassa risteyksessä ruuhkia pääsee syntymään, sillä liikennevalojen sykli on liian nopea. Ruuhka-aikaan sykliä tulisi hidastaa, jolloin kapasiteetti kasvaa, kun suoja-aikojen suhteellinen osuus pienenee ja vihreän valon osuus kasvaa.
Ruuhkat Ruoholahdessa ovat väistämättömiä, sillä Länsiväylä välittää enemmän autoja kuin Helsingin keskustan katuverkkoon mahtuu.
Mutta pointti Lassella on kyllä noista suojateistä. Imho näillä uusilla bulevardeilla tulisi risteävä kevyt liikenne laittaa alikulkuihin aina kun se on mielekästä. Kyllä ne autoilijatkin voidaan ottaa huomioon. Tasoristeyksissä saattaa sitten joutua pysähtymään, mutta se on kyynel.
Alikulut ovat jalankulkijoiden vihollisia. Sillä varmistetaan, ettei alueesta tule tiivistä kaupunkia. Ne vaativat molemmilla puolilla runsaasti tilaa, jotta laskeutuminen alikulkuun saadaan tehtyä esteettömästi. Tämä myös pidentää matkoja kohtuuttomasti. Joku raja jalankulkijan potkimisellakin.
Pyöräilijän kannalta taas alikulku pitää tehdä siten että kummassakaan päässä ei saa olla risteävää liikennettä heti tunnelin päässä. Muuten alikulku muuttuu vaaralliseksi.
Tästä syystä alikulun kohdalla pitää rakentaa erillinen kiertoramppi katutasoon joka on kyllä teoriassa kohtuullinen ratkaisu pyöräilijälle, mutta lisää jalankulkijan matkoja entisestään.
Alikulut eivät vaan korvaa suojateitä jos on tarkoitus rakentaa tiivistä kaupunkia. Jos taas tavoite on tehdä lähiötä, niin niitä moottoriteitä ei edes kannattane muuttaa bulevardeiksi.