San Diego, Kalifornia

Balboa Park 6:00 5. joulukuuta 2005

Eiliset lennot Helsingistä San Diegoon sujuivat hyvin. Matka oli tosin pitkä ja loppuvaiheessa minusta loppui veto. Erityisesti matkan viimeinen osuus, Chicagosta San Diegoon oli rasittava. Jouduin Chicagossa myös ensimmäistä kertaa tullissa punaiselle linjalle. Vaihtoaikataulu oli muutenkin kohtuullisen tiukka – aikaa koneen vaihtoon oli 2 tuntia ja tässä ajassa piti tulla imigraation läpi, hakea matkatavarat, kulkea tullin läpi, luovuttaa ne eteenpäin, hankkia matkalippu, kulkea turvatarkastuksen läpi ja niin pois päin. Ehdin kuitenkin kaiken tämän läpi ja olin paikalla jo kaksikymmentä minuuttia ennen koneen lähtöä. Lentokoneessa tuuli ja ilma oli kuivaa, mikä ärsytti silmiä ja muita limakalvoja. Onneksi ehdin hakea bagelin matkaevääksi ennen koneeseen menoa; American Airlinesilla ei ole ollenkaan ilmaista tarjoilua turistiluokassa.

Stuart, alivuokraisäntäni, tuli minua vastaan lentokentälle ja ilmaantui paikalle juuri parahiksi, kun olin saanut molemmat laukut hihnalta. Kaveri vaikuttaa oikein mukavalta – sähköpostissa saatu ensivaikutelma pitää siis ilmeisesti paikkansa. Nukkumaan menin eilen puoli kymmenen aikaan ja sain nukuttua varsin tehokkaasti aamu viiteen asti. Kävin yhden kerran yön aikana zombiena ja ilmeisesti vielä unessa etsimässä vessaa, enkä osannut navigoida ollenkaan. Kyse ei siis ollut siitä, että en olisi muistanut missä vessa on, vaan siitä, että kuvittelin ihan oikeasti olevani jossakin kummallisessa labyrintissä. Stuartin näkeminen onneksi havahdutti pään ja löysin hotelli helpotuksen. Kaikkea se väsymys teettää.

Tänään olisi vuorossa sitten asioiden hoitamista. Ensin yliopistolle tapaamaan ulkomaisten opiskelijoiden neuvontaan ja sen jälkeen katsoo kuinka paljon ehtii asioita saada aikaiseksi ensimmäisen päivän aikana. Lista on ainakin pitkä, enkä kuvittelekaan että kaikki asiat saisi jo tänään hoidettua. Mahdollisimman paljon toivottavasti kuitenkin – haluan päästä nopeasti siihen vaiheeseen, että voin ryhtyä elämään, enkä vain järjestelemään pakollisia asioita elämisen kannalta.

Viime yönä tuli myös pohdittua sitä, että minusta on mukavaa kirjoittaa tänne analyysiä mm. omista tuntemuksistani ja epävarmuuksistani. Niille, jotka ovat tottuneet toisenlaiseen puhekulttuuriin puhuminen asioista ei suinkaan tarkoita sitä, että ne vaikuttaisivat omaan olooni runsaasti. Pallo hukassahan sitä täällä ollaan ja ikävä tulee varmasti ihmisiä, mutta kahdeksan kuukautta on lyhyt aika. Hassua kyllä, tajusin vasta yöllä, että tämä on myös kymmeneen vuoteen ensimmäinen kerta, kun muutan uuteen kaupunkiin.

12:15 pääsin töihin hetki sitten. Tapasin osan tulevista työkavereistani ja sain koneen verkkoon. Alkaa olemaan nälkä ja voisi mennä lounastamaan. Lähtö näemmä nyt, joten pitää poistua. Yhdeltä alkaa administratiivisten asioiden hoitaminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *