Suuri taantuma, euron kriisi ja johdannaiset

Suuren taantuman yksi tärkeimmistä virstanpylväistä on Lehman Brothersin kaatuminen syyskuun 15. 2008. Pankin kaatuminen aiheutti paniikin kansainvälisillä rahamarkkinoilla. Yksi tärkeä syy paniikkiin löytyi johdannaismarkkinoilta.

Rahamarkkinoilla on viime vuosikymmeninä kehitetty monia uusia tapoja paketoida ja myydä riskiä eteenpäin. Esimerkiksi sub-prime -kriisissä kyse oli siitä, että korkean riskin asuntolainoja paketoitiin sijoittajille siten, että ykkösluokan sijoittaja sai suhteellisen matalaa korkoa, mutta oli oikeutettu saamaan rahansa ensin – ja ö-luokan sijoittaja sai korkeaa korkoa, mutta sai rahansa vasta viimeisenä. Näin riskilainoista paketoitiin sijoituksia, joista osaa pidettiin luotettavina ja osaa roskaluokan papereina. Tämä menetelmä muodostui ongelmalliseksi, kun asuntomarkkinat lähtivät laskuun ja ykkösluokan sijoittajatkin menettivät rahansa.

Miksi tämä sitten aiheutti ongelman pankki/rahoitusjärjestelmällemme?

Pankit ja muut rahalaitokset lainaavat jatkuvasti lyhytaikaisesti rahaa toisiltaan ja toisilleen. Kun tappiot räjähtivät käsiin Lehman Brothersin konkurssin myötä, kukaan ei tiennyt, mitkä muut pankit ovat menossa konkurssiin. Tämä lakkautti kertaheitolla pankkien välisen lainaamisen, mikä taasen aiheutti merkittäviä ongelmia pankeille, jotka sattuivat tarvitsemaan väliaikaista lainaa toimintansa kattamiseen.
Mikäli keskuspankit eivät olisi toimineet rivakasti, olisimme nähneet pankkien konkurssiaallon, jollaista ei olla nähty sitten 30-luvun laman. Ja pankit vievät mukanaan ison kasan yrityksiä ja asuntovelkaisia, joilla on lainaa näistä pankeista – pankkilainoissahan on usein ehto, että pankki voi irtisanoa lainan hätätilanteessa, jollaiseksi pankin konkurssi määritellään.

Tässä vaiheessa on tärkeää huomata, että tärkeä syy ongelmien pahentumiseen oli se, etteivät pankit tienneet, kenellä näitä luottotappioita aiheuttavia johdannaisia on kirjoissaan. Mikäli tällaiset tiedot olisivat julkisia, olisi tilanne voinut olla toinen.

Kreikan konkurssia on verrattu Lehman Brothersiin. Käsittääkseni tämä ei johdu siitä, että luottotappiot itsessään aiheuttaisivat niin paljon tuhoa maailman rahamarkkinoilla. Ongelma johtuu siitä, että maailmassa on liikkeellä paljon luottojohdannaisia (credit default swap, eli velkajärjestelytakaus) Kreikan valtionlainoihin. Jos Kreikka jättää velkansa maksamatta, nämä johdannaiset laukeavat, eikä kukaan tiedä tarkkaan mitkä pankit tai muut rahalaitokset joutuvat maksumiehiksi. Kukin pankki tietää toki oman tilanteensa, mutta kokonaistilannetta ei tunne kukaan. Kreikan konkurssi voisi siis aiheuttaa samanlaisen rahamarkkinoiden pysähdyksen kuin Lehman Brothersin konkurssi – ja valtavan tuhon maailmanmarkkinoilla.

Voimme selvitä tästä kriisistä, mutta tämä perustavaa laatua oleva ongelma säilyy. Kun kukaan ei tiedä, keiden kontolle luottotappiot kaatuvat, kukaan ei uskalla lainata toisilleen edes lyhytaikaisesti.

Ehdotan, että Euroopan Unionissa otetaan moderni teknologia avuksi. Säädetään, että erilaisten johdannaisten kauppa tulee tapahtua julkisessa pörssissä. Lisäksi sekä maksajan, saajan, että maksuehtojen tulee olla julkista tietoa – saatavissa muodossa, joka on helposti koneen käsiteltävissä. Näin ainakin teoriassa rahamarkkinatoimijat voivat itse tutkia muiden yritysten rahalliset vastuut esimerkiksi Kreikan konkurssin kaltaisessa tilanteessa.