Taide ja käyttö arkkitehtuurissa

Ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu siltä, että arkkitehtuuria arvioidaan ensisijaisesti taiteellisen, visuaalisen vaikutelman perusteella. Erinomainen esimerkki tästä on Keski-Pasilan suunnittelu, jossa sillan pohjoispuoli kaavoitetaan matalaksi, jotta rakennukset eivät estäisi näkymiä sillan eteläpuolelle suunniteltuihin veistosmaisiin tornitaloihin.

Suomen ehkä tärkeimmän ratasolmupisteen kohdalla vapautuvan rakennusmaan suunnitteluperiaatteessa jyrää visuaalinen ilme. Mahdollisuudella tiivistää pääkaupunkirakenteen asumis- ja työpaikkarakennetta, tai paikan käyttökelpoisuudella ei ole tässä pelissä mitään merkitystä. Eikä sillä, tuleeko paikalle riittävästi asuntoja ja työpaikkoja, jotta alueelle voisi syntyä kaupunkimaiset palvelut, jotka ruokkivat alueen haluttavuutta niin asumiseen kuin työpaikkakäyttöönkin.

Samasta syystä ilmeisesti nyt tehtyihin alustaviin suunnitelmiin viheralueet on sijoitettu tornitalojen ympärille kuin maalauksen kehyksiksi. Viis siitä, että viheralueista muodostuu kaupunkilaisille käyttökelvottomia, kun tornit pirstovat ne palasiksi, tai siitä että viheralueen vieressä kulkee autoväylä, joka tulee olemana yksi Helsingin vilkkaista sisäänajoväylistä.

Katsokaapa vaikka kuvia suunnitelmasta.

Samaa perinnettä kuvastaa Katajanokalle suunniteltu ristin muotoinen hotelli. Se tuhoaa julkista tilaa – kiinnostus viettää aikaa hotellin ristin väleissä lienee yhtä suurta kuin makkaratalon makkaroiden alla.

En vastusta hotellia siksi, että se on ulkonäöltään ympäristöstään poikkeava. Kaupungin yksi olennainen osa on erilaiset rintarinnan elävät rakentamisen ja elämisen muodot, niin tarkoitukseltaan, tyylilajiltaan kuin aikakaudeltaankin. Sen sijaan kaupungissa rakennettaessa tulee kiinnittää huomiota sille, millä tavalla rakentaminen luo tai tuhoaa yhteistä tilaa ja sen käyttötapoja.

Kaupunkirakentamisessa visuaalinen kokemus ei saa dominoida. Sen pitää olla toki oma osansa rakentamista ja suunnittelua, mutta koko suunnitteluprosessia ei saa alistaa yksittäisille visuaalisille osille. Visuaalisuuden pitää olla tasavertainen partneri kaupunkilaisten luoman tilankäytön ja kulttuurin kanssa.

Helsinkiä ei tule kaavoittaa ikäänkuin Helsinki olisi parinsadantuhannen asukkaan pikkukaupunki. Helsinki on yli miljoonan asukkaan metropoli, jonka asukkaat asuvat 14 kunnan alueella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *