Täydennysrakentamista kantakaupunkiin
Täydennysrakentaminen on monin tavoin paras mahdollinen tapa rakentaa lisää, kunhan se voidaan toteuttaa ilman että vaarannetaan ympäröivän alueen virkistysmahdollisuuksia. Se vähintään ylläpitää alueen asukasmäärää ja helpottaa niin julkisten kuin kaupallistenkin palveluiden säilymistä – tai jopa parantaa niitä.
Täydennysrakentaminen on kaupungille kaikkein edullisin tapa rakentaa uusia asuntoja. Alueen infrastruktuuri on jo valmiina toisin kuin uusilla alueilla. Erot hahmottuvat tamperelaisessa tutkimuksessa selvästi. Vasemmalla täydennysrakentaminen Tampereen korttelikaupungin reunalla. Ranta-Tampella on kerrostalolähiö ja Vuores pientaloihin pohjautuva uusi asuinalue.
Kantakaupungissa on runsaasti paikkoja, joihin sopisi talo, mutta ei sitä kaikkea muuta joka talon mukana vaaditaan. Käytetään esimerkkinä vaikkapa Alppikadulla olevaa aukkoa talorivissä. (Kuva alla).
Talojen väliin jää noin 35 metriä, eli asuntoja voisi 4-6 kerroksisella asuinrakennuksella rakentaa 45-65 uudelle asukkaalle (1700-2500k-m2).
Mikä sitten estää?
Ensin kannattaa ymmärtää se, että olemassaolevilla asuintonteilla asukkaat valitsevat täydennysrakentamisen siksi, että he itse saavat täydennysrakentamisesta jotain hyötyä. Yleensä hyöty on esim. se, että myyntituotoilla voidaan maksaa esimerkiksi osa kalliista putkiremontista.
Autopaikat: talon rakentaminen vaatisi 13-20 autopaikkaa, jotka yleensä vaaditaan rakennettavaksi tontille. Tilaa nämä paikat vaativat noin 400-600m2. Sisään jäävän tontin koko on noin 700m2, eli autoja varten tarvittaisiin koko tontin kokoinen pihakansi. Muuten sellaisen voisi ehkä rakentaakin, mutta tontin alla on jo pysäköintihalli nykyisiä asukkaita varten, eikä tilaa uudelle ole.
Jos pysäköintipaikat voisikin rakentaa, ongelmaksi tulee myös autopaikkojen kustannukset. Maanalainen pysäköintihalli maksaa paljon. Pienen hallin kohdalla ajoramppien kustannukset ovat kohtuuttoman suuret autoa kohden ja vastaavasti Kalliossa autopaikkojen kysyntä on pieni. Pysäköintinormi vaatii autopaikkoja vähintään 0,5 per asunto; Kalliossa 70-80% talouksista on autottomia. Jokainen rakennettu autopaikka vähentää taloyhtiön rakentamisesta saamaa tuottoa, koska autopaikkojen myynnistä saatavat rahat eivät mitenkään kata sen rakentamisen kustannuksia.
Toinen asuntoyhtiöille tuleva kustannus on se, että kaupunki leikkaa osan kaavoituksen tuomista hyödyistä. Leikkaus on noin kolmannes rakennusoikeuden bruttoarvosta, mikäli kaavahyöty ylittää tietyn rajan. Tämän ja autopaikkavaatimusten yhteisvaikutuksena tuotto menee herkästi miinuksen puolelle. Ongelmaa on tutkittu Tampereella, jossa tilanne näytti tältä. Helsingissäkin olisi syytä tehdä vastaava tutkimus. Onhan täydennysrakentaminen kaupungille halvin tapa toteuttaa uusia asuntoja.
Kasvavan kaupungin luonteeseen kuuluu tiivistyä ja kasvaa reunoiltaan. On aika taas sallia se ja purkaa haitallinen kasvun estävä sääntely.
”Vasemmalla täydennysrakentaminen Tampereen kantakaupungin reunalla.”
Paitsi että Tammela ei ole Tampereen kantakaupungin reunalla vaan oikeastaan ihan keskellä. Vuores on Tampereen kantakaupungin reunalla. Joo, kantakaupungin määritelmä on typologisesti hitusen erilainen Helsingissä ja Tampereella, Tampereella kun kantakaupunkia on kaikki muu paitsi 1960-luvulla liitetty Aitolahti ja 1970-luvulla liitetty Teisko, ts. Tampereen kantakaupunkiin kuuluvat kaikki esikaupungit ja lähiöt.
Korvaisinkin blogissasi sanan ”kantakaupunki” sanalla ”keskusta”, koska Tammela on aivan ydinkeskustan kupeessa oleva keskustan reuna-alue, jossa on hyvinkin keskustamaista pöhinää. Oikeastaan Tammelaa ja Kalevaa voisi verrata vähän Pitkänsillan takaisiin kaupunginosiin Helsingissä; Tammelantorissa ja Hakaniemen torissa on paljon samaa ja alueet ovat muutenkin vähän samanlaisia hipsterien suosioon 2000-luvulla ponnahtaneita uuden city-kulttuurin kaupunginosia.
Kantakaupungin reunalla tarkoittaa aluetta, joka vielä kuuluu kantakaupunkiin.
Kantakaupungilla on monta hieman päällekäistä merkitystä, joista tässä kohtaa en tarkoittanut ennen vuotta 1946 olevia rajoja vaan suurin piirtein seuraavia (http://otsokivekas.fi/2010/08/kantakaupunki/):
1. Alueet, joilla on ennen sotia rakennettuja kerrostaloja
2. Alueet, joilla on lähinnä umpikortteleita
3. Alueet, joilla ainakin pääkaduilla on liikkeitä kivijaloissa
Keskusta on määritelmällisesti paljon suppeampi alue, joten sitä ei voi käyttää.
Tää oli alun perinkin saivartelua minun osaltani, mutta muotoillaanpas uusiksi 🙂
Määritelmäsi ovat juu *Helsingin* kantakaupungin määritelmiä. Mutta kun puhutaan *Tampereen* kantakaupungista, ei voida sanoa, että Tammela olisi sen reunalla, kun se on ihan keskellä – Tampereella kun kantakaupunki tarkoittaa jotain ihan muuta kuin Helsingissä.
Tampereella laaditaan par’aikaa kantakaupungin yleiskaavaa, jonka nettisivut ovat tässä osoitteessa: http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus/yleiskaavoitus/kantakaupunginyleiskaava2040.html
Sivulla on myös pieni Tampereen kantakaupungin kartta – kyllä, Tampereen kantakaupunki pitää hieman oudosti sisällään kaikki esikaupungit ja lähiöt. Tämä johtuu siitä, että Tampereella kantakaupunkia on kaikki 1950 mennessä kaupunkiin liitetyt alueet (Messukylän kunta, silloisesta Pohjois-Pirkkalan kunnasta Harjun jakokunta sekä Ylöjärven kunnasta liitetty Lielahti). Kantakaupungin ulkopuolella on 1966 kaupunkiin liitetty Aitolahti ja 1972 liitetty Teisko.
Jos pilkkua viilataan oikein tarkkaan, niin Itse asiassa Tampereen kantakaupunkiin kuuluu pari pientä viime vuosina liitettyä palasta naapurikunnista: muutama neliökilometri Kangasalaan kuulunutta metsää Ojalassa, johon on tulossa Ojalan lähiö (ja mahdollisesti ratikka, huom!), pari hehtaaria maata Vuoreksessa, joka aiemmin kuului Lempäälään (sekin tuleva ratikkalähiö!) ja Tampereen messu- ja urheilukeskuksen tonttiin liitetty pieni kaistale entistä Pirkkalaa (ratikkalinja suunniteltu noin puolen kilometrin päähän).
Kun puhutaan Helsingin kantakaupunkia vastaavasta, kaupunkimaisesti rakennetusta osasta Tamperetta, pitää puhua keskustasta (tai vaihtoehtoisesti ’keskikaupungista’, jos keskusta särähtää korvaan). Se ulottuu noin suurin piirtein välille Pyynikki–Kaleva, vähän henkilöstä riippuen länsiraja menee Rajaportilla, Pyynikintorilla tai Hämeenpuistossa ja itäraja Kalevan puistotiessä tai Kekkosentiessä. Etelässä raja menee joko Viinikanojassa tai Vihiojassa tai jossain häilyvästi niiden välissä. Tampereen keskustaan on valmisteilla oma strateginen osayleiskaava, eli paradoksaalisesti kantakaupungin yleiskaava ei sisällä varsinaista keskustaa: http://www.tampere.fi/kaavatjakiinteistot/kaavoitus/yleiskaavoitus/keskustanstrateginenosayleiskaava.html
Olen lapsuuteni ja nuoruuteni pyörinyt Tampereella ja koskaan en ole kuullut, että Tampereella kukaan käyttäisi kantakaupunkisanaa eli sana ei liene kovin aktiivisessa käytössä ammattilaispiirien ulkopuolella. Keskusta taas tarkoittaa lähinnä Hämeenkadun ympäristöä. Korvasin siis korttelikaupungilla, joka sekin on hieman ongelmallinen.
Näyttää jäävän noita autopaikkoja reilusti myymättä, ainakin Vuosaaressa ja Konepajalla lienee yhä autopaikkoja yli tarpeen. Onkin outoa, että näitä autottomia taloja, kuten tuo yksi Kalasatamassa, ei saa rakentaa lisää vaikka markkinat näyttävät niitä huutavan. Kun virkamiehet ja poliitikot estävät yhdessä ihmisiltä jotakin mitä selvästi haluavat, niin aika syvällä suossa ollaan. Markkinataloudesta kokoomuskin puhuu, mutta teot ovat aika ristiriidassa, kun eivät anna markkinoiden päättää, eivätkä vielä sittenkään kun markkinoilta tulee näin selvä viesti siitä mikä menee kaupaksi. Ei nimittäin näyttänyt olleen kovin vaikeaa löytää asukkaita tuohon edellä mainittuun taloon.