Tohtori liikennemieli eli kuinka opin rakastamaan kapasiteettia

Teollisuuskadulla on ongelma. Kadun läpi kulkee päivittäin runsaat kaksikymmentätuhatta ihmistä autoillaan ja katu on silti tukossa. Teollisuuskatu on tärkeä poikittaisväylä Helsingin kaupunkikeskustan pohjoisreunalla Kalasataman ja Pasilan välissä. Liikenneväylänä Teollisuuskadulla on keskeinen merkitys, kun Kalasatamaan ja Pasilaan rakennetaan tiivistä ja korkeaa.

Teollisuuskatu
Liikenneväylän kapasiteettia rajoittaa eniten sen kyky välittää ihmisiä ruuhka-aikaan. 

  • Autokaista
    • leveys 3-4m
    • välityskyky noin 2000 henkeä tunnissa
  • Pyöräkaista
    • leveys 1,5m
    • välityskyky 3500-4000 henkeä tunnissa
  • Raitiovaunukaista
    • leveys 3,5m
    • välityskyky 7200 henkeä tunnissa
  • Jalkakäytävä
    • leveys 3,5m
    • välityskyky Helsingin olosuhteissa käytännössä ääretön

Ihmisten liikkumistarpeet vaihtelevat. Toiset ovat matkustamassa lyhemmän matkan ja toiset pitemmän. Toisten matka on tehtävissä hyvin rakennetulla julkisella, toisten kävellen tai pyörällä ja jotkut tarvitsevat tai haluavat käyttää henkilöautoa.

Teollisuuskatu on kapeimmillaan runsaat 30m leveä. Siksi ehdotankin, että suunnittelulähtökohdaksi otetaan seuraava kadun poikkileikkaus. Optimoidaan rajallisen katutilan käyttö mahdollisimman tehokkaasti ja annetaan kullekin kulkumuodolle riittävä osuus katutilasta, että sillä on mahdollisuus täyttää oma funktionsa kaupungin liikennejärjestelmässä.

Ehdotus Teollisuuskadun poikkileikkaukseksi
Kun ylläoleva järjestely toteutetaan, Teollisuuskadun ruuhkatunnin kapasiteetti nousisi runsaasta 2000 hengestä runsaaseen 10000 henkeen (ja lisäksi jalankulkijat) tunnissa. Yli kuusinkertaiseksi siis. Näin toteutettuna Teollisuuskadulla voisi 20000 henkilöautoilijan lisäksi kulkea päivittäin jopa 100000 ihmistä kävellen, pyörällä ja raitiovaunulla. Matka Kalasatamasta Pasilaan on runsaat kaksi ja puoli kilometria. Raitiovaunulla tämä matka taittuu runsaassa viidessä minuutissa ja polkupyörällä 5-10 minuutissa pyöräilijän vauhdista riippuen. 
Kaiken muun hyvän lisäksi näiden uusien Teollisuuskadun kulkijoiden on helppoa pysähtyä alueelle nouseviin palveluihin. Vertailun vuoksi oletetaan, että autoilija, joka pysähtyy kahvilaan tai kauppaan,  käyttää parkkipaikkaa puoli tuntia. Yhtä parkkipaikkaa kohden siis alueen kaupalliset palvelut keräävät ehkä yhteensä 20-30 asiakasta päivässä. 50 metrin etäisyydelle vaikkapa kahvilasta mahtuu noin 20 parkkipaikkaa, eli noin 500 asiakkaan päivittäinen potentiaali. Kohtuullisuuden vuoksi autoilijoita kohtaan, tämä arvio on yläkanttiin, sillä todellisuudessa tuon 100m pätkällä olevista autopaikoista kilpailisi useampi kaupallinen palvelu – siis jos autovetoisesti tuollaisessa paikassa mitenkään olisi mahdollista saada riittävää määrää asiakkaita. 
Saman kahvilan ohi kulkevat kymmenet tuhannet päivittäiset raitiovaunumatkustajat, pyöräilijät ja kävelijät ovat kaikki potentiaalisia asiakkaita – siis useita kertaluokkia enemmän. Kaikki eivät toki päivittäin käytä kadun varrelle syntyviä kaupallisia palveluita, mutta kadunvarren todellisuus Helsingissä kertoo, että kadunvarren palveluita on siellä, missä ympäristö on tiiviisti rakennettu, käveleminen on luonteva tapa liikkua lyhyitä matkoja ja raitiovaunulla pääsee nopeasti vähän kauemmaksi. 
Ainoat tavat saada riittävä asiakaspotentiaali kaupallisille palveluille on 1. tiiviisti rakennettu ympäristö täydennettynä hyvällä kävely-ympäristöllä ja pintaliikenteenä toimivalla joukkoliikenteellä ja 2. suuri kauppakeskus, jossa varataan satoja tai tuhansia parkkipaikkoja asiakkaiden käyttöön. Yhtä parkkipaikkaa kun päivässä ehtii käyttämään keskimäärin vain kymmenkunta autoa (kun oletetaan, että koko päivän yli laskettuna käyttöaste on korkeintaan reilut 50%). 
Olen laskenut raitiotien kapasiteetin olettaen 300-paikkaisen noin 70-metriset ratikat, joita ajetaan 2,5 minuutin vuorovälillä. Jos matkustajamäärät alkuvaiheessa ovat pienempiä, voidaan linjaa ajaa lyhemmillä ratikoilla. Yksikaistaisen pyöräkaistan kapasiteetin olen arvioinut Tiehallinnon kevyen liikenteen suunnitteluohjeesta

Jalkakäytävän maksimikapasiteetti voidaan arvioida seuraavasti: jalankulkija kulkee noin 4kmh ja 3,25m leveälle kadulle mahtuu ruuhkassa 5 henkeä rinnan ja kukin vaatii noin metrin tilaa pituussuunnassa. Tarkkailupisteen ohittaa suuntaansa siis noin 20000 jalankulkijaa, 10000 kullakin puolella katua. Käytännössä Helsingissä ei ole syytä olettaa, että tällaisiin jalankulkijamääriin päästäisiin. 

31 vastausta artikkeliin ”Tohtori liikennemieli eli kuinka opin rakastamaan kapasiteettia

  1. Mistä tuo Teollisuuskadun raitiotie lähtisi ja minne se menisi (Pasilaan toki)? Se, miten suuren osan liikenteestä ratikka hoitaisi riippuu tästä, ei raiteiden maksimikapasiteetista.

    -I

    • Kaikkein tärkein palveltava kohdehan olisi tietenkin Kalasatamassa, Pasilassa ja näiden välillä olevat asukkaat ja työpaikat. Tuon ratikan reitin lähellä on sellaiset 60000 asukasta ja 75000 työpaikkaa ja Kalasataman ja Pasilan rakentuessa asukkkaita ja työpaikkoja tulee lisää kymmeniä tuhansia molempia.

      Ratikka siis palvelisi suoraan alueen asiakkaita ja toimisi samalla metron ja junan syöttöliikenteenä sekä alueelta pois päin että alueelle tulijoille.

      Linjoista ensimmäinen olisi tietenkin jokeri 0, joka lähtisi alkuvaiheessa Munkkiniemestä ja kulkisi Pasilan kautta Kalasataman uuteen keskukseen. Sieltä matka jatkuisi sitten Herttoniemeen, kunhan raiteet saadaan Itäväylälle rakennettua, josta voitaisiin jatkaa pintaratana Itäkeskukseen, kun Itäväylä muutetaan kaduksi ja sen ympärille rakennetaan kaupunkikeskus. http://mikkosarela.blogspot.com/2010/08/helsingin-seudun-kaupunkikehitys.html
      Lännessä tuon voisi jatkaa joko Otaniemeen, Turunväylään pitkin Leppävaaraan tai sitten Vihdintien suuntaan.

      Toinen potentiaalinen linja tähän olisi Laajasalosta Kalasataman kautta Pasilaan kulkeva linja, joka täydentäisi joukkoliikennetarjontaa Kruunuvuorenrannassa vanhan keskustan rinnalla.

      Muut linjavaihtoehdot vaativat sitten sen pohtimista, että missä on riittävä määrä asutusta tai tulossa riittävästi asutusta. En ole ihastunut ajatukseen, että tätä reittiä pitkin ajettaisiin Kumpula – Kustaa Vaasan tie -suuntaan, mutta paremman puutteessa sekin voisi olla mahdollista (ei halpaa tosin, koska Teollisuuskatu – Hämeentie -risteykseen lienee epätriviaalia saada ratikoille kääntymismahdollisuus tasoeron takia.

  2. Toi ratikka vaatisi sen 7 metriä, ettei kuorma-autojen ja ratikan peilit osuisi…

    Vaikkakin Teollisuuskadun ”bulevardisoiminen” onkin erittäin kannatettava ajatus puuttuu vielä pari erittäin oleellista asiaa. Siis jos ei tyydy siihen että asiat vain näyttää hyvältä muttei oikeasti toimi, kuten Helsingissä on tapana.

    Ensimmäinen on jatkuvuus; itse kadun jatkuvuus ei riitä vaan kadun mukana kaupunkirakenteen tulee jatkua katkeamattomana koko kadun matkalla. Vilkas katuelämä syntyy kun jalankulkijoita on paljon. Mutta jalankulkijoiden määrän lisääminen on vaikeata koska jalan tehdään vain lyhyitä matkoja. Kivijalkakaupat pärjäävät alueilla jossa on paljon jalankulkijoita ja osaltaan kivijalkakaupat lisäävät jalankulkua koska ne myös houkuttelevat uusia asiakkaita.

    Ongelmallisia ovat kohdat jossa kaupunkirakenne loppuu, koska näihin paikkoihin ihmisillä ei ole asiaa, se myös johtaa siihen että koko kadun loppupää on autio. Nykyinen Teollisuuskatu loppuu toki Pasilaan, mutta tiivis kaupunkirakenne loppuu ennen Pasilaa. Pasilan jälkeen on taas se metsä jonka ottamista hyötykäyttöön ei edes saa ehdottaa.

    Toki ajatus keskuspuistosta lappiin asti ulottuvana metsänä on hieno, mutta Helsingin kantakaupungin katuelämälle se tekee karhunpalveluksen. Päärata on estevaikutuksiltaa suuri, mutta kun sitä vielä korostetaan metsävyöhykkeellä, muodostuu idän ja lännen väliin kuilu. Kyllä siitä läpi kävellään mutta katuelämään se vaikuttaa negatiivisesti paljon laajemmalla alueella.

    Toinen seikka on Teollisuuskadun varren rakennukset ja käyttötarkoitukset. Käyttötarkoitusten täytyy olla monipuoliset jotta elämää olisi koko ajan. Nykyisellään Teollisuuskadun varressa on pelkkiä konttoreita ja teollisuutta. Eloisuus vaatii myös vakituisia asukkaita ja mieluiten kadun molemmille puolille. Asiaa ei paranna se että Konepajan alue on menty mokaamaa aika perusteellisesti.

    Ja se ehdotettu 300 metriä pitkä käärmetalo on aivan järjetön, eikö riitä että siinä on jo lähes 200 metriä pitkä konepaja? Vaikka siitä käärmetalosta pääsisi liikkumaan läpi on se kuitenkin aivan järjettömän kokoinen.

    Olen piirtelemässä konepajan alueesta mallia miten se olisi pitänyt tehdä niin että se olisi sulattanut yhteen Alppilan, Vallilan ja Itä-Pasilan. Mutta siitä lisää joskus myöhemmin.

    • ”Toi ratikka vaatisi sen 7 metriä, ettei kuorma-autojen ja ratikan peilit osuisi…”

      Tuossahan näyttäisi olevan hyvin kavennusvaraa autokaistassa. Pyöräkaistatkin ovat muuten vähän kapeita.

      En lähtisi noin kärkkäästi rakentamaan keskuspuistoon. Toki jos koko Helsingin tekisi puhtaalta pöydältä niin voisi harkita jotain Barcelonan kaltaista: Kehä I:n sisäpuolella miljoona asukasta, heti sen ulkopuolella 10 kertaa keskuspuiston kokoinen luonnonpuisto. Mutta sitä suurta luonnonpuistoa ei todellisuudessa ole. On vain keskuspuisto, ja jos se menetetään, lähin vastaavan laajuinen luontoalue on ihan liian kaukana. Keskuspuisto nimenomaan ei ole Lappiin asti ulottuva metsä.

      En ihan ymmärtänyt ajatusta keskuspuiston estevaikutuksesta. Jos Pasilasta ei kävellä Ruskeasuohon, niin syynä ei ole se metsä, syynä on pitkä kävelymatka, ja tietysti myös se ettei Ruskeasuossa ole sitä puoleensa vetävää katuelämää.

      Helsingissä on ilman viheralueiden kaventamista aivan riittävästi maata, jos se vain käytettäisiin tehokkaasti. Esimerkiksi, kuten kirjoitat, tiivis kaupunkirakenne loppuu ennen Pasilaa. Tämä on se oleellinen ongelma.

    • Clepe: Ton poikkileikkauksen oli tarkoitus sanoa, että jotain tämän suuntaista. Kun Teollisuuskatu on kapeimmillakin kohdilla yli 35m leveä, niin sitä levennysvaraa tossa on melkein kymmenen metriä. (Hämeenkadun ja Teollisuuskadun sillanalitus lienee ainoa kohta, jossa joudutaan oikeasti miettimään miten homma ratkaistaan leveyden puolesta).

      Yksi syy siihen, miksi tykkään tästä ideasta on se, että kun samalla muutetaan tuo Vallilan teollisuusalue keskustatoimintojen alueeksi, Pasila ja Kalasatama rakentuu, niin meillä on yhtenäistä oikeasti tiivistä kaupunkia Pitkästä sillasta Pasilaan, Kalasatamaan ja Arabiaan asti. Tehdään tää oikein, niin Helsingin niemi jää kakkoseksi.

      Keskuspuisto jää sitten tämän Helsingin mittakaavassa ison keskuksen reunalle, eikä oo erityisesti ongelma, vaan pikemminkin etu. Ei oo kaupungistakaan pitkä matka kunnolliseen puistoon.

    • Olli: Voisitko kertoa onko ihmisillä aidosti tarvetta luonnonpuistolle keskellä kaupunkia ja kuinka suuren tämän metsän pitäisi olla att se täyttää tämän tarpeen? Ja onko siinä järkeä että kaupungissa harjoitetaan maa ja metsätaloutta ja samaan aikaan ympäryskunnissa otetaan vastaavaa maata asumiskäyttöön?
      Ja jos miettii, onko kantakaupunkilaisilla oikeasti muka pitkä matka luontoon? Täällä on upea saaristo, joka tarjoaa niin paljon enemmän kuin keskuspuisto, joka suurelta osin on pelkkää liikennevihreää.

      Ja mitä tulee estevaikutukseen; se on ihan aito ongelma. Esimerkiksi Ruskeasuon olematon katuelämä nimenomaan johtuu siitä, että se on rakennettu lähiön lailla pussinperäksi. Etäisyys Länsi-Pasilasta Ruskeasuolle on 500 metriä kapeimmassa kohdassa. Ei tossa syynä ole se että matka on liian pitkä, vaan se että ihmiset eivät halua kävellä metsässä. Ainakaan se ei saisi olla ainut mahdollisuus, kyllä puistoja aina tarvitaan, mutta monet pelkäävät metsässä ja puistoissa liikkumista, varsinkin pimeän aikaan. Eikä tämä ole mitään kaupunkilaisten luonnosta syrjäytymistä, ihmiset ovat aina pelänneet metsiä, vrt susipelko.

      Kun ymmärtää metsien ja puistojen ”estevaikutuksen”, ymmärtää myös osasyyn siihen miksi katuelämä puuttuu lähiöistä. Lähiöt ovat pelkkää reuna-aluetta, eikä lähiössä tämän takia ole läpikävelyliikennettä.

      Eli jos näitä hajurakopuistoja täydennysrakennetaan:
      -Lisätään alueen asukasmäärää
      -Luodaan miellyttävä, turvallinen ja ennenkaikkea selkeä kävely-ympäristö myös läpikävelijöille.

    • Clepe, rohkenen väittää keskuspuiston olevan suosittu ja arvostettu ulkoilualue. Tietysti olisi mielenkiintoista nähdä tarkkaa dataa puistossa usein ulkoilevien määrästä verrattuna potentiaaliseen asukasmäärään.

      Minäkin vähän ihmettelen maataloutta kaupungissa, mutta keskuspuisto on suurelta osin oikeaa luonnonmetsää, ei peltoa, metsätalousmetsää eikä liikennevihreää. Moni kaupunkilainen asuu lyhyen kävely- tai pyöräilymatkan päässä keskuspuistosta, kun taas saaristoon on paljon vaikeampi päästä.

      Matka kapeimmassa kohdassa Länsi-Pasilan reunasta Ruskeasuon reunaan ei ole kovinkaan oleellinen, hyvin harvalla matkalla on nämä lähtö- ja päätepisteet. Pasilan asemalta Mannerheimintielle onkin jo selvästi pidempi matka.

      Vähän etelämpänä on Töölön ja Kallion välillä hankala este, mutta kummassakin kaupunginosassa on elämää. Ja kummatkin ovat tavallaan reuna-alueita; kaupunki loppuu rantaan. Kalliossa ja Töölössä vaan on riittävästi ihmisiä ylläpitämään kaupunkielämää, pohjoisempana ei ole. Tämä on se oleellinen juttu.

      Jos Helsingin olemassaolevat asuinalueet olisi rakennettu tiiviisti, asuntopulaa ei olisi, edellytykset katuelämälle olisivat selvästi paremmat,
      eikä viheralueista tarvitsisi tinkiä yhtään. Väljästi kaavoitettujen alueiden tiivistäminen myöhemmin ei vaan taida olla ihan helppoa. Osaatko Mikko ottaa tähän tarkemmin kantaa?

    • Keskuspuistoon ei kyllä kannata kajota. Virkistyskäytön lisäksi se on tärkeä hyötyliikunta-alue. Pohjoisesta etelään fillarilla, kävellen, suksilla, yksheppasella. Samoin poikittain: Pasilasta minne tahansa Tullinpuomin ja Hakamäen väliin jalkapatikalla nopeammin kuin julkisilla. Mannerheimintie katkoo ja hidastaa enemmän.

    • Keskuspuisto on ehdottomasti paras puisto Helsingissä, siihen ei kannata kajota. Viheralueiden kannattaa olla juuri tuollaisia pusikoita, so. oikeaa metsää lahopuineen ja taimikoineen. Näin ne puhdistavat ilmaa, tasaavat lämpöhuippuja ja pidättävät vettä viemäreitä kuormittamasta kaikkein parhaimmin. Helsingin tiiveimpien ja urbaanimpien alueiden, Kallion ja Töölön välillä tuon pusikon tarve vain korostuu (sitä Töölöä olisi kyllä varaa levittää pohjoiseen ja ratkaista Ruskeasuon pussinperyys, oi Saarinen kuinka sinua kaipaankaan).

      Keskuspuisto on hyvä myös siksi, että tuollainen vihersormi on kaupungeissa ideaaliratkaisu: sillä tavalla saa selkeän ja ison viheralueen, joka ei muodosta kaupunkirakenteelle hirvittävää estettä, mutta palvelee silti laajaa aluetta. Erityisen hyvän Keskuspuistosta tekee se, että se on enimmälti yhtenäistä metsää. Näinpä se tarjoaa metsälajeille leviämiskäytävän hyvinkin lähelle keskustaa. Tämä on jo arvo sinänsä. Esimerkiksi Helsinkipuisto on paljon heterogeenisempi ja katkonaisempi. Olen varma, että mm. cityhuuhkajat tulivat aikanaan juuri Keskuspuistoa pitkin. Olivat aikamoinen apu taistelussa citykaneja vastaan.

      Jos ihmiset eivät uskalla liikkua metsässä, niin ne pitää viedä metsään, eikä metsiä viedä kauemmas. Luonnon terveysvaikutuksilla (stressinlievitys, verenpaineen aleneminen ym.) olisi jo ihan kansantaloudellista merkitystä. Mielestäni mm. päiväkotien tulisikin olla jonkin metsän vieressä aina kuin mahdollista. Metsätalous pitäisi kaupungeissa lopettaa jo viikko sitten, siitä ollaan samaa mieltä.

    • On varmasti ”suosittu”. Mutta kun ollaan kaupungissa ja tila on se tärkein mittari, täytyy kysyä onko Keskuspuistossa 500 kertaa enemmän kävijöitä kuin vaikka Ruttopuistossa? Ainakin se on 500 kertaa laajempi…

      Ei se puisto parane koon mukaan, vaan puistoja on eri tarkoituksiin. Puistokin vaatii suunnittelua. Pelkkä metsä kuten keskuspuisto ei kelpaa juuri mihinkään muuhun kuin koulujen suunnistuskilpailuihin, kun taas hoidetut puistot ovat virkistysarvoltaan parempia, niihin voi tulla vaikka piknikille ja niissä voidaan järjestää tapahtumia.

      Enkä nyt väitä että koko keskuspuistoa tulisi gryndata. Kantakaupungin ulkopuolella on niin paljon muutakin maata käytettävissä. Ja onhan se symbolisesti ihan mukava ajatus. Se vaan on ristiriidassa kaupunkielämän kanssa. Ruskeasuolta etelään olsi ihan toimiva alue: http://maps.google.fi/maps/ms?msid=214843641472288322185.0004bb8bfae98244c2161&msa=0&ll=60.196561,24.920211&spn=0.013353,0.045447

    • Clepe: kyllä, puistoja on olemassa eri tarkoituksiin. Keskuspuisto on se suurempi virkistysalue, jossa on mahdollisuus harrastaa liikuntaa riittävän kaukana vilkkaiden katujen pienhiukkassaasteista. Tällaisilla paikoilla on oikeasti aika paljon merkitystä.

      Toki on niin, että erityisesti Hakamäentien pohjoispuolella iso osa keskuspuistosta on Hämeenlinnan väylän melu- ja saastealuetta. Kunhan Hämeenlinnantie muutetaan kaduksi kehä I:een asti, niin tien varteen kannattaisi rakentaa melu- ja saastemuuria.

      On yksi ihan puhtaasti poliittinen syy olla koskematta keskuspuistoon edes silloin, kun se olisi tavallaan järkevää. Esimerkkitapauksena vaikkapa Jokeri 2 raitiotie, joka vedetään kalliina tunnelina, vaikka se luultavasti olisi järkevämpää vetää pintaratana metsän läpi. Ongelmana on se, että poliittinen yhteisymmärrys siitä, että keskuspuistoa ei nakerreta pala palalta täyteen, on hyvin hauras – ja alueen rakentamisen avaaminen keskustelulle voisi hyvin nykyisessä poliittisessa tilanteessa johtaa roimasti ylimitoitettuun rakentamiseen.

      Mitä tulee Ruskeasuohon, niin siellä lähtisin liikkeelle siitä, että rakennettaisiin kadunvarsi kunnolla. Aloitetaan vaikkapa tuosta Tukholmankadun ja Mannerheimintien risteyksestä, jossa kuluttaa tilaa runsaat 2 hehtaaria.

      Jatketaan sitten rakentamalla Mannerheimintien itäpuolelle umpikorttelimaisesti kadun varteen rakennukset, jotka sulkevat piha-alueen. (Täydellistä umpikorttelia ei voi rakentaa, koska noissa nykyisissä taloissa on ikkunat kadulle päin, mutta kyllä siihen väleihin saa ihan mukavasti kerrostaloja mahtumaan).

      Nopealla arviolla tuohon saisi näin mahtumaan sellaiset 3000-4000 uutta asukasta. Pelkästään kadun varteen rakentamalla.

    • Kaupunkimetsillä on suuri arvo ekosysteemipalvelujen tuottajana, joka kannattaa tunnustaa. Ekosysteemitason palveluja luettelin jo yllä. Kannattaa huomata, että mm. mikroilmastoa viilentävä vaikutus ei lopu siihen metsään, vaan säteilee myös laajemmalle, pienhiukkasista puhumattakaan. Keskuspuiston ”hedelmistä” pääsee siis kyllä nauttimaan, vaikkei siellä kävisikään. Keskuspuisto on kantakaupungin ”keuhkot”, vähän samalla tavalla kuin trooppiset sademetsät on tunnetusti maailman keuhkot. Hoidetut puistot on toki nättejä ja sopii leijan lennättämiseen ja pussikaljotteluun, mutta ne ovat ekologisesti* paljon köyhempiä ja ”turhempia” kuin varsinaiset metsät**.

      Ruskeasuon köyhä katuelämä ratkaistaan sillä, että sinne rakennetaan lisää, niin Mikon ehdotuksen mukaan, kuin myös laajentamalla kantakaupunkimaista rakennetta länteen ja pohjoiseen. Massaa tulee saada sinne paikallisestikin, köyhää katuelämää ei yksi puistokatu Pasilasta ratkaise, vaikka sen varsi tiiviisti rakennettaisiinkin. Kun Keskuspuisto säästetään, voidaan mun puolesta nirhiä sitten muista alueen viheralueista.

      Idän puolella ongelma ratkeaa, kun teollisuuskadun varsi rakennetaan loppuun asti, aivan kuten Clepe huomauttikin, sekä rakentamalla Keski-Pasila tiiviisti. Mieluummin Siitosen kuin Zucchin hengessä (Mikko huom.)

      Sitten kun tämä Suur-Ruskeasuo on rakennettu töölömäisesti ja Keski-Pasila ja Teollisuuskatu täyteen, kannattaa jättää Keskuspuisto niikseen ”hajuraoksi” ilmaa puhdistamaan ja viilentämään jne. Kortteleiden välissä sitten intiimejä, hoidettuja piknik-puistoja.

      Laajemmalti, Etelä-Suomessa ei ole liikaa metsää. Ihan jo senkin vuoksi tulisi Helsinginkin tuhota metsiään hyvin harkiten. Ei Helsinki siinä muissa eroa, vaikka suurempi onkin. Kaupungeissa virkistysmetsät ovat myös usein parempikuntoisia kuin maaseudun puupellot. Ei tässä ole kyse pelkästään kaupunkirakenteesta.

      *Ekologialla en tarkoita nyt sitä populaaria jeejee kierrätystä ja pyöräilyä ja energiansäästölamppuja, vaan luonnontieteen haaraa, jota itsekin opiskelen.

      ** Toki hoidetuilla puistoillakin on potentiaalia, ja huomattavan suurtakin, myös luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä (ne voivat olla siinä jopa aivan oleellinen osa) ja jonkin verran ekosysteemipalveluiden tarjoajana. Keskuspuiston kaltaiset oikeat metsät ovat kuitenkin myös tärkeä lenkki tässä ketjussa.

    • Pasilassa toi Zucchin tornien juna valitettavasti tavallaan meni jo. Sen sijaan tuo pasilan sillan pohjoispuoli Keski-Pasilassa pitäisi saada rakennettua juuri tuolla Siitosen kaavoittamalla umpikorttelimallilla. Se Zucchin suunnitelman pohjoisosa ei sit oo osa sen suunnitelmaa vaan joku hutaisu joka on tehty taustalle esittelemään niitä torneja. Valitettavasti tossa tornialueessa ei tosiaan oo ymmärretty esim. kävelyn merkitystä kaupunkirakenteessa lainkaan. 🙁

      Täälläkin ongelmana valitettavasti on meidän iki-ihana autopuolueemme. Kaduista pitää tehdä leveitä motareita, koska autoennusteet sanoo että autoja on valtavasti. Alueesta ei voida tehdä tiiviimpää ja korkeampaa koska muuten ei saataisi rakennettua riittävästi autopaikkoja niille kaikille autoille, joilla tuonne tullaan.

      Tässä touhussa ei oo järjen hiventäkään. Paikka on liikenteellisesti Helsingin parhaita, varsinkin jos Jokeri 0 ja tiederatikka toteutetaan kunnolla.

      Joel: mitä mieltä sä muuten oot tosta Helsingin läntisestä ”vihersormesta” joka johtaa Laajalahdelle? Se on joissakin paikoissa sen tiellä, että saataisiin Munkkiniemi-Pitäjänmäki-Haaga -seudusta yhtenäistä kaupunkiseutua. Onko se ekologisesti kuinka oleellinen? (Ja menikö Espoon puolelta vielä jotain vihersormea Laajalahden suuntaan?)

    • Clepe kirjoitti yllä, konepajan alueen pitäisi sitoa yhteen Alppila, Vallila ja Itä-Pasila, ja tästä olen aivan ehdottoman samaa mieltä. Lännempänä sama juttu Meilahden, Laakson ja Ruskeasuon suhteen.

      Sekä Pasilassa että Meilahdessa on enemmän työpaikkoja kuin asukkaita, mikä on sen paljonpuhutun katuelämän kannalta vähän hankalaa.

    • Sitä sillan pohjoispuolta juuri tarkotinkin. Niistä torneista tykkään kyllä. Hyvä tietää, ettei Zuccikaan ollut pohjoisosasta tosissaan. Sivupoluista puheenollen, tiedätkö miksi se Toralinnan ja makasiinien välinen alue piti jättää käsittelemättä? Sehän huutaisi paria punatiilistä ~8-kerroksista umpikorttelia näkymiä tasapainottamaan.

      Länsisormesta ”Suur-Haagaa” haittaa eniten Talin ja Munkkivuoren pohjoispuolinen alue, sekä rantaradan ja Vihdintien välinen alue. Tekisi mieli sanoa näin parin tunnin perehtymisen jälkeen, että ne voidaan uhrata kyllä.

      Laajalahden rantoja tulee kyllä suojella niin paljon kuin mahdollista, sekä Mätäoja ja muut joet ja purot. Onko Espoossa puroja, en osaa sanoa. Espoon puolella metsäisiä sormia näyttää menevän Uusmäki-Mäkkylä-Vermo-suuntanen metsäsormi sekä länteen suuntautuva sormi Pohjois-Tapiolan ja Mankkaan välistä, joka johtaa Espoon keskuspuistoon. Käsittääkseni Laajalahden ruovikoista noita metsäyhteyksiä käyttää lähinnä sammakot, linnut kyllä lentää. Etenkin ruovikoista hyötyvät muuttolinnut. Saatan kyllä olla väärässäkin.

      Kattelin vähän tuota Suur-Haagan aluetta Helsingin luontopalvelusta, ja harmillisesti se Munkan pohjoispuolen metikkö onkin merkitty lintukohteeksi itsessään. No sitten se palvelu kyrvähti enkä pääse kattomaan, kuinka arvokas se on. Palaan myöhemmin.

      Huomio 1. Noi Espoon sormet tulisi kyllä nopeella vilkasulla turvata ja vähän kehittääkin. Ettekö nyt voisi vaan heilauttaa jotain taikasauvaa ja yhdistyä 😉 Esmes Uusmäki-Vermo-sormi on yhtä kaukana Keskuspuistosta kuin Keskuspuisto Helsinki-puistosta, mikä kuulostaisi aikas toimivalta ratkaisulta noin ekosysteemitasolla.

      Huomio 2. Suhtaudu koko höpinääni varauksella, koska tollasessa heterogeenisessä maastossa on maallikon aika vaikea sanoa, mikä on oleellista ja mikä ei, etenkin kun oma lajintuntemus on aika heikko. Ihan Helsinginkin palkkalistoilla löytyy kyllä asiantuntevampia ihmisiä vastaamaan.

      Mutta uskaltaisin sanoa (varovaisesti, tässä vaiheessa), että nuo edellä kuvaamani Talin, Munkan ja Haagan alueet voidaan kyllä uhrata Suur-Haagalle. Olisihan kyseessä kuitenkin iso ja tärkeä hanke Helsingille. Nykyisen* kaltaista yhteyttä pohjoisesta ei tarvinne ulottaa Laajalahdelle asti. Ton sormen pohjoiset osat on sit vähän asia erikseen, koska ne on käytäviä muiden alueiden välillä.

      * http://www.google.fi/imgres?um=1&hl=fi&client=firefox-a&hs=IrH&rls=org.mozilla:fi:official&biw=1787&bih=825&tbm=isch&tbnid=MezF2nK83mJZ6M:&imgrefurl=http://ksv.hel.fi/fi/content/it%25C3%25A4-helsingin-kulttuuripuisto-helsingin-vihersormet-kuva-helsingin-yleiskaava-2002n-selostus&docid=CyZRjcdJYPH8EM&imgurl=http://ksv.hel.fi/sites/default/files/images/IHK_11_Helsingin_vihersormet.preview.jpg&w=640&h=588&ei=3SFnT7mbPKHb4QT3sISbCA&zoom=1&iact=hc&vpx=181&vpy=143&dur=920&hovh=215&hovw=234&tx=124&ty=107&sig=111822260481303389070&page=1&tbnh=143&tbnw=156&start=0&ndsp=37&ved=1t:429,r:0,s:0

    • Ton Toralinnan ja Makasiinien väli mustakin kaipaisi umpikorttelia ja nopeasti. Ongelmana on se, että VR tai Liikennevirasto osaoptimoi, eli käyttää tota muistaakseni autolastauslaiturina (joka sopisi muutenkin paremmin johonkin Tikkurilan seudulle). Kun Liikennevirasto/VR (en muista kumpi tässä oli) omistajana ei hyödy siitä, että maa vapautetaan parempaan käyttöön, ei sen sitä kannata vapauttaa. Eiköhän se joskus 2040-luvulla saada rakennettavaksi tätä menoa.

    • Ja kyllä tota länsisormi-suunnitelmaakin täytyy kattoa tarkemmin. Ongelmaksi muodostuu lähinnä noi Meikun ja Seurasaaren metsät jotka kyllä tarvii yhteyksiä muualle – lähinnä Keskuspuistoon ja pohjoseen. Aika paljon lintuja ja lepakoita. Eli jotain yhteyksiä pitäisi jättää, mutta voisihan noita kapeita metsäreittejä risteillä kantakaupungissakin 😀

      Vaikeeks kyllä menee. On tämä jännää.

    • Eli siis Tali ja Munkka täyteen. Sutasin mun vision kartalle.

      Siinä on myös Espoon puolen ekologiset käytävät, jotka ensiksi mun silmään nousivat. Ikävästi kapenevat merelle päin; muuten niiden laadusta en oikeen osaa sanoa mitään. Varmaan tuolla muutakin on.

      Hauskasti polveilee keskustelu.

    • Jos nyt olen ymmärtänyt oikein, viherkäytävät ovat ihmisten virkistykseen ja ekologiset käytävät eläinten liikkumiseen.

      Mielestäni nämä ovat räikeästi ristiriidassa tiivin ja ennen kaikkea toimivat kaupunkirakenteen kanssa.
      Väite siitä että ihmiset tarvitsevat viherkäytäviä liikkumiseen on absurdi. Toki lenkkeily puistossa on miellyttävämpää kuin vilkkaan kadun varrella, mutta eihän kukaan lenkkeilyreitti yleensä ole linearinen vaan se on yleensä ympyrä. Eli käytännössä puisto. Ainoat hyvän kaupunkirakenteen viherkäytävät ovat joko rantoja tai puistokatuja. Hyvä esimerkki on yhdistelmä Töölönlahti (ranta) + Hesperiankatu (puistokatu) + Hietaniemi (ranta). Rannat ovat luonnollisia esteitä liikkumiselle, joten niihin muodostuu kaupungin reuna-alue joka tapauksessa. Kaupunginosien välille voidaan tehdä puistokatu joka on enemmän kaupunginosia yhdistävä elementti verrattuna eristäviin hajurakometsiin.

      Mitä tulee ekologisiin käytäviin kaupunkialueilla, tulisi määrittää mitä eläimiä kaupunkialueella tulisi voida elää. Eli ilmeisesti ne lajit jotka jo täällä elävät? Linnut pärjäävät kaikesta päätellen melko hyvin ilman minkäänlaisia metsäyhteyksiä. Pieniä nisäkkäitä kuten kettu, siili ja rusakko olen itse useita kertoja nähny pääkaupunkiseudulla. Ne viihtyvät mainiosti ihan hoidetuissa puistoissa (jopa ala-asteen pihalla) kunhan niillä on joku tila missä piiloutua päivisin. Itse asiassa olen nähnyt Otaniemessä mäyrän, tämänkin havainnon tein hoidetussa puistossa.

      Mitä hyötyä näiden eläinten suojelemisesta kaupunkialueella on, verrattuna siihen että laitetaan paukkuja esimerkiksi maaseudun teiden estevaikutusten vähentämiseen?

    • Olet ymmärtänyt oikein, ekologinen käytävä on eliölajeja varten; yleensä siis käytännössä eläimiä, mutta miksei myös kasveja ja sieniä varten. Viherkäytävä on vähän laajempi käsite, tarkoittaa lähinnä rakentamatonta käytävää viheralueiden välillä. Viherkäytävän arvo ekologisena käytävänä voi olla siis nolla, yksi tai siltä väliltä.

      On viherkäytävillä ja -alueilla kuitenkin enemmänkin virkaa kuin olla lenkkipolkuja varten. Olen jo maininnut ekosysteemipalvelut, jotka siis tarkoittavat palveluita, jotka toimiva luonto ihmisille tarjoaa, täysin ilmaiseksi. Tärkeimpinä esim. pienhiukkasten sitominen ja ilman puhdistus, lämpöpiikkien tasaaminen sekä hulevesien sitominen. Eikä sitä virkistyskäyttöäkään tule aliarvioida, metsässä oleskelu lievittää tutkitusti stressiä ja alentaa verenpainetta. Jo se, että katsoo ikkunasta luontoa, toimii. Ihminen siis hyötyy kaupunkiluonnosta suoraan. Siinä olet oikeassa, että kävely- tai juoksulenkit ei oo lineaarisia. Siksi niiden kapeiden viherkäytävien kannattaakin muodostaa verkostoja, jotta aina pääsee jotenkin kiertämään takaisin kotiin päin.

      ”– mitä eläimiä kaupunkialueella tulisi voida elää.” Varmaan tarkotat, mitkä lajit tulisi ottaa kaupunkisuunnittelussa huomioon, mikä on _erittäin_ oleellinen kysymys. Tärkeimpänä tietysti uhanalaiset tai heikentyneet lajit, joiden elinpaikkoja ei tule vaarantaa. Noin periaatteessa mikä tahansa laji, joka tänne pystyy tulemaan, on minusta tervetullut. Sit on jotain alueellisesti tai valtakunnallisestikin tärkeitä alueita, joiden laatua ei tule heikentää – esimerkiksi Laajalahden ruovikot, joka on merkittävä lintujen muuttoalue Etelä-Suomessa, ja jossa käsittääkseni on muitakin harvinaisia luontotyyppejä, kuten rantaniittyjä. Siksi on oleellista esittää kysymys, heikentääkö toi ”Suur-Haaga” Laajalahden yhteyksiä. Toinen esimerkki tollasesta alueesta on vaikkapa Haltialan aarniometsä, harvinaista herkkua täällä päin. Tai Seurasaari ja Meilahti, joka on tärkeä lepakoiden muuttoalue.

      Toinen kysymys on, pärjääkö ”lähiöiden lajit”, kuten noi sun rusakot ja ketut kauempana Helsingin keskustasta, kun kaupunki laajenee. Useimmissa tapauksissa pärjäävät, lähiöt tuskin täältä pikkumetsikköineen loppuvat. Minusta meidän ei tarvitse huolehtia talitiaisista, niitä kun on biljoona ziljoonaa. Mutta monista muista lajeista kyllä. Mutta älä unohda, että on muitakin eliöitä kuin eläimiä. Ja että on muitakin eläimiä kuin nisäkkäät ja linnut.

      Laajempien viheralueiden tulee sit olla niin monimuotoisia ja ”terveitä” kuin mahdollista. Tämä siksi, että monimuotoiset yhteisöt on vakaampia, mikä sit taas turvaa niitä ekosysteemipalveluja. Tämä tarkottaa myös sitä, että niiden viheralueiden tulee myös olla ekologisissa yhteyksissä keskenään, jotta lajeilla on mahdollista levittyä uusille alueille, jos olot jossain heikkenee.

      Helsingin – tai yleensäkään kaupunkien – merkitystä luonnon monimuotoisuudelle ei kannata aliarvioida. Helsingissä on lukuisia ihmisten mukana aikoinaan levinneitä kulttuurilajeja sekä ns. häiriöbiotooppien lajeja, jotka vaatii kovaa kulutusta ja avointa maata. Esimerkkinä Suomenlinna ja Kyläsaaren alue. Tällaiset alueet on luonnon monimuotoisuuden kannalta aivan oleellisia; niillä viihtyvät ihan omat kasvit, hyönteiset ja linnut. (Näitä lajeja voidaan kyllä palvella hoidetuissa puistoissakin, ja usein vieläpä hyvin, se vaatii vaan aika hyvää suunnittelua.) Täällä myös monet luontotyypit on paremmassa kunnossa kuin maaseudulla. Siksi täällä Helsingissäkin kannattaa kyllä panostaa.

    • Kaupunkirakenteelle viheralueet on kieltämättä este. Soininvaaran malli ”tiivis mutta harva” kuulostaa mun korvaan hyvältä noin ens alkuun. Aluekeskukset on tiiviitä, ja niiden välissä kiemurtelee viherkäytävät. Lisäksi kantakaupunkia tulee laajentaa. Esmes toi mun Suur-Haaga (mun ja mun, Eliel Saarisenhan se alunperin oli) helpottaisi paljon. Samaa tulisi jatkaa Mikon ehdotuksen mukaan Hertsikaan ja Itikseen, sekä mun mielestä Pasilan ratapihalle ja Oulunkylään. Kantakaupungin lisäksi sitten pienempien keskusten verkosto. Malmi, Tikkurila, Leppävaara, Otaniemi, Kontula, Vuosaari..

    • Onhan noista täydennysrakentamisista esim. Etelä-Haagan osalta jo suunnitelmat olemassa. Ja hahmotelman Munkkivuoren ja -niemen välisestä rakentamisesta näin viime vuonna kaupunkisuunnittelupäivillä. Se että Suur-Haagasta saataisiin enään jotenkin yhtenäinen tiivis kokonaisuus tuntuu varsin haastavalta.

  3. Kalasatamaan sijoittuvat yritykset olisivat varmasti mielissään, jos alue olisi noin hyvien raideyhteyksien päässä. Oma työpaikkani sijaitsee Herttoniemessä ikävästi kahden metroaseman välissä ja se on kyllä monen harmittelun aihe.

  4. Keskuspuistossa eksyy aina. Olen yrittänyt kauan sanoa, että sinne pitäisi tehdä yksi selkeä punaisella asfaltoitu pyörä- ja kävelyväylä pohjoisesta etelään keskelle metsää. Näin voisi aina suunnistaa sen mukaan haluaako edetä pohjois-eteläsuuntaisesti vai poikittain.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *