Umpikorttelit

Umpikorttelit ovat erinomainen asia kaupunkiympäristössä. Alla laskuesimerkki, joka osoittaa niiden ominaisuuksia.

Kuvitellaan, että yksi kerrostalorappu on pohjapinnaltaan 20m*20m, eli yhteensä 400m2. Kun seiniin ja rappukäytäviin menee n. 10-15% (tutun arkkitehdin arvio), käyttöpinta-alaa on n. 350m2 per kerros.

Seuraavaksi kuvitellaan umpikortteli, jonka sisäpiha on 100m*60m. Yhteensä korttelin mitat ovat siis 140m*100m – pitkillä sivuilla on 5 rappua, lyhyillä 3 rappua ja lisäksi 4 kulmaa. Yhteensä noita rappuja tulee siis 20 ja kerrospinta-alaa 7000m2. 8 asuinkerroksella tuollaiseen kerrostalokortteliin mahtuu siis 56 000 kerros-m2. Helsingin asumisväljyys on nykyisellään n. 35m2/henkilö, joten kortteliin mahtuisi tuolla tavoin asumaan n. 1600 henkilöä.

Oletetaan vielä, että esimerkiksi itään jatkettavan metron asemien yhteyteen rakennettaisiin vaikkapa 9 tuollaista korttelia. Varustetaan korttelien 20m leveillä kävelykaduilla ja koko kerrostaloblokki vie tilaa 560m*340m ja 250m etäisyydellä metroasemasta asuu noin 15000 ihmistä.

Esimerkiksi kolmen aseman yhteyteen mahtuisi jo 45000 ihmistä ja luonnolta asumiseen raivattava pinta-ala olisi silti vain n. 0,5km2. Alueen viihtyisyyttä voisi lisätä sillä, että kerrostalojen kivijalat kaavoitettaisiin liikehuoneistoiksi. Tällä kunkin metroaseman yhteyteen saataisiin pieni kaupunkikeskusta, jossa olisi liiketiloja noin 60000 kerros-m2.

Kerrostaloalueen ulkopuolelle voi sitten laittaa pari kaupunkimaista puistoa, jotka muuttuvat vähittäin metsäksi ja tiivistä pientaloasutusta.

Edit: Keskustelut arkkitehtuurista jotain ymmärtävien kanssa antoivat ymmärtää, että 20m on liian iso runkosyvyys. Jos runkosyvyys tiputetaan esim. 14m:n niin yhteen tuollaiseen blokkiin mahtuu noin 10000 asukasta.

8 vastausta artikkeliin ”Umpikorttelit

  1. 20m on kyllä todella reipas runkosyvyys. Nykyään yli 1m pidetään paljona, eikä yli 12m kai juuri rakenneta (jokin määräys luultavasti myös rajoittaa). Paksuimmatkaan jugedn-talot eivät ymmärtääkseni myöskään yli 15 metriä runkosyvyydeltään, vaan lisätilaa haettiin sitten lisäsiivillä, jotka tekivät pihoista joskus ahtaita.

    Vastaavasti vanhoissa taloissa ei ole rappua kohden kuin vähän yli kymmenen metriä leveyttä, tässä talossa ei sitäkään. Uusissa sitten voikin olla melkein 30m

    No, laskelmaa tuo ei merkittävästi muuta ja idea on hyvä. Tosin en ole varma riittääkö 9 korttelia siltikään vielä kauehan kummoisille kivijalkapalveluille. 15000hlö on kohtuullisen kokoinen lähiö, ja ne yleensä elättävät pari keskikokoista kauppaa, kiskan ja muutaman baarin. Tosin jos alue on rakennettu niin, etei auto ole pakollinen, varmaan vähän pienempi osa rahoista kannetaan johonkin Jumboon.

  2. Otso, Töölössä minun tietojeni mukaan perinteinen runkosyvyys on 16,5 ja 18 kai on jonkun verran.

    Mutta 20m on kyllä paljon vaikka noita syviä taloja kannatankin, 15m olisi ehkä realistisempi. Syvyys myös vähän rajoittaa ihan pienien asuntojen tekemistä, mikä ei sinänsä ole huono juttu.

    32,5M2 per asukas uusilla alueilla on myös minusta pikkaseen alakanttiin, melkein lähtisin pyöreästi 40 neliöstä semminkin kun asumisväljyys luultavasti vielä kasvaa ylipäänsä. Tosin tähänkin vaikuttaa asunnon koko, perheasunnossa on vähemmän neliöitä per asukas.

    Mutta ideana kyllä minulle traditionalistina kelpaa mainiosti. Säätää tuon asukastiheyden vain vaikka vähän realistisempaan 20 000, osittain myös siksi että tuo kahdeksan kerrosta voi olla liikaakin. Tuokin on ihan tarpeeksi paljon.

    Vallilassa on muuten kuuluisa umpikortteli, nimi unohtuu, jossa on hyvin iso piha ja kerroksia muistaakseni viisi. Esimerkiksi lapset voi huoletta päästää pihalle. Sieltä ei voi vaan ostaa asuntoa kun ei kukaan halua myydä, sinne jonotetaan.

  3. Joo, runkosyvyys ja kerrosmäärä oli tarkoitus olla enemmän esimerkinomainen kuin toive, että juuri pitäisi olla. Runkosyvyyden pienentäminen lienee haluttua siksi, että saataisiin mahdollisimman paljon läpitalon huoneistoja*.

    Kerrosmäärän kannattanee riippua taas sitten osittain tarvittavasta aluetehokkuudesta ja osittain umpikorttelin koosta. Kerrosmäärän pitäisi olla sellainen, että sisäpihasta hyvä osa saa kohtuullisesti valoa päivällä. Kerrosmäärän pudottaminen 4-6:een ei kauheasti pudota asukasmäärää.

    Joka tapauksessa, mielestäni tuollaisen tekemisessä tärkeä osa pitäisi olla se, että tuon 3*3 alueen sisäkadut olisivat nimenomaan kävelykatuja – autolla saisi ajaa sisään vain huoltotarkoituksissa ja parkkipaikat olisi sijoitettu asuinalueen ulkopuolelle. (Valitsin kooksi tuon 3*3 juuri siksi, että kävelyetäisyydet jäävät lyhyiksi valitulla umpikorttelikoolla).

    *läpitalon huoneisto: Christopher Alexanderin yksi pattern on ”luonnollista valoa ainakin kahdesta suunnasta jokaiseen huoneeseen”.

  4. Pitäisikö muuten joskus järjestää kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneiden kahvilatapaaminen? Voisimme miettiä miten maailmaa ja erityisesti Helsingin seutua voisi parantaa?

  5. Taqapaamiset ja kaikenlaiset maailmanparantamiset ovta yleensä aina hyvä idea. Count me in. Kovin suurta järjestelyvastuuta en nyt jaksa ottaa, mutta kahvilatapaamisenhan voi järjestää aika vähällä vaivalla.

    Ehdotan, että jokainen tulija tuo mukanaan yhden aiheen, josta haluaa keskustella (ikäänkuin lähtökohtana), ja sitten hölistään ristiin.

  6. Pienempi runkosyvyyshän pienentää rakennettua pinta-alaa ja jättää käytännössä umpikorttelin vaatiman pinta-alan ennalleen. Toisaalta pienempi syvyys on kai toivottua siksi, että saadaan läpitalon huoneistoja, joissa on valaistusta useammasta suunnasta.

    Talon kokonaisneliömäärää voisi umpikorttelin tapauksessa siis parantaa jonkin verran rakentamalla 'erkkereitä' ilman että perusrunkosyvyys suurenee. Erkkereillä saadaan myös parhaimmillan yhden suuntaisessa asunnossa lisää valaistusta.

    Mitä mieltä?

  7. Erkkereillä, lisäsiivillä ja sensellaisilla saa tehokkuutta nostettua jonkin verran nostamatta varsinaista runkosyvyyttä. Ja juuri tuota useamman suunnan valoa olen itse pitänyt asuntoja katsoessa aika keskeisenä kriteerinä.

    Alexanderin alkuperäisessä patternissahan useammasta suunnasta haluttiin valoa joka huoneeseen, tai ainkain niihin joissa vietetään aikaa, mikä onkin sitten jo vähän haastavampaa. Moderneissa pistetaloissa se on onnistunut kohtuullisen hyvin: olohuone-ruokailutila-keittiö-kompleksit ovat usein yllättävän onnistuneita. Mutta toisalata talot näyttävät rumilta sekasotkuilta ja niistä puuttuu umpikorttelin rajaava vaikutus.

    Teemu: Se vallilan kuuluisa umpikortteli kulkee Kangasalantien nimellä. Kerroksia on vaihdellen 3-5, suurimmaksi osaksi 3 ja tonttitehokkuuss ehkä 1 pinnassa. Suosittelen kyllä tutustumista, siellä on sisäpihalla oma päiväkotikin. Paikalle piti alun perin tulla puuvallilan tapaisia puutaloja tiiviisti tiheiden katujen varsilla, mutta arkkitehdit Armas Lindgren ja Bertel Liljequist päätyivätkin tekemään yhden suurkorttelin jolla saatiin sama tehokkuus, mutta lisäksi myös puisto (muistinvaraisesti jostain lähteestä).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *