Uusi yleiskaava Helsinkiin: mihin asukkaat?

Helsingissä tehdään uutta yleiskaavaa. Tämän vieminen kunnialla loppuun asti on kaupunkisuunnittelulautakunnan tärkein tehtävä. Ennusteiden mukaan Helsingin seudun väkiluku kasvaa noin 600 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Tämä toteutuu, kun seutu kasvaa samaa vauhtia kuin se on kasvanut viimeiset vuosikymmenet.

Yleiskaavassa etsitään uusia mahdollisuuksia rakentaa erityisesti asuntoja, mutta myös työpaikkoja, Helsinkiin noin 250 000 uudelle asukkaalle. Tämä luku ei ole ennuste, vaan valinta – urbanismin uusi aalto vetää ihmisiä yhä lähemmäs kaupunkikeskustoja ja Helsinkiin tulee juuri niin monta ihmistä kuin tänne otamme.

Ehkä enemmän. Asumisväljyys kantakaupungissa on kääntynyt laskuun 2000-luvun aikana ja sen kasvu on pysähtynyt muualla Helsingissä.

Uusi rakentaminen mahdolliset paikat ovat:

  1. Otetaan liikenneväyliltä tilaa muuttamalla ne kaduiksi ja rakentamalla niiden ympäristö
  2. Tiivistämällä olemassaolevia asuinalueita
  3. Merentäytöillä
  4. Rakentamalla jäljelle jääneitä luonto- ja virkistysalueita.

Lista on siinä järjestyksessä, jossa minä haluaisin toteuttaa yleiskaavan mukaisen lisärakentamisen.

4 vastausta artikkeliin ”Uusi yleiskaava Helsinkiin: mihin asukkaat?

  1. Kun tieliikenne sitoo tavalla tai toisella neljänneksen Helsingin maa-alasta, on perusteltua ottaa väyliltä tilaa asunnoille. Käytännössä jo nyt saattaa olla alulla muutoksia, jotka helpottavat ratkaisua tulevaisuudessa. Yhtenä esimerkkinä tulee mieleen, että pääkaupunkiseudun nuoret hankkivat nykyisin ajokortteja selvästi aikaisempaa vähemmän.

    Jos autoilu kääntyy tulevaisuudessa laskuun, rakennetun alueen tiivistäminen helpottuu. Joka tapauksessa on perusteltua tiivistää huolella jo rakennettua osaa kaupungista ja turvata samalla virkistys- ja viheralueita.

    Tuntuu tärkeältä, että toimivalle kaupunkikokonaisuudelle keskeiset asiat mitoitetaan huolella suhteessa toisiinsa. Kokonaisuus toimii paremmin, jos tärkeät osatekijät pelaavat hyvin yhteen. Siksi esimerkiksi asumisen, liikenteen sekä viher- ja virkistysalueiden on oltava tasapainossa keskenään.

    Tasapainoa on hyvä hakea verkostorakenteen avulla. Yksi keskeinen tekijä on raideliikenteen verkosto. Se voisi auttaa vähentämään liikenteen sitoman maan määrää kaupungissa. Pikaraitiotie tuntuu hyvältä täydentäjältä liikennetyökalujen pakissa. Merkittävää on lisäksi arvioida, millaisena kaupungin virkistys- ja viherverkosto hoitaa parhaiten oman osuutensa kokonaisuudessa.

    Virkistysalueiden verkosto antaa ihmisille mahdollisuuden liikkua mielekkäästi paljon jalan tai pyörällä. Toisaalta viheralueiden verkostoon on saatava mukaan kokonaisuuksia, jotka ovat riittävän yhtenäisiä ja kytkeytyneitä turvaamaan luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

    Virkistys- ja viherverkostoon on turvattava laatua siten, että luontoarvoiltaan rikkailla alueilla on riittävästi kokoa. Pienissä tilkuissa monimuotoisuus ei säily. Kun monimuotoinen lähiluonto tukee tutkitusti asukkaiden terveyttä, on hyvä löytää uusia ratkaisuja, joiden avulla virkistys sijoittuu luontoalueille kestävällä tavalla.

    Ylipäätään kaupungista on hyvä saada eheämpää jalankulkijan ja pyöräilijän näkökulmasta. Tämä saattaisi osaltaan auttaa myös palveluiden saamista takaisin lähemmäksi asukkaita.

  2. Luonnonsuojelun kannalta periaatteena tulee olla, että koska siellä mistä rakennusaineet hankitaan tapahtuu jo luonnon häviämistä, niin ei tehdä toista kertaa samaa vahinkoa ja rakenneta sitten täällä luonnon päälle. Pitääkin sitten vain keskittyä kohtiin 1 ja 2, ja välttää mahdollisimman paljon kahta viimeistä. Tulee huomata, että myös veden alla menee tärkeitä ekosysteemejä, jos rannat täytetään. Joskus toki täyttäminen voi jopa synnyttää hyvän elinalueen jollekin lajille verrattuna nykytilaan.

    Vaikka itse ei olisi niin kiinnostunut viherpiiperryksestä, niin kun pysyisi kohdissa 1 ja 2, niin pitää piipertäjät tyytyväisempinä – jahka kaikki huomaavat mitkä ovat vaihtoehdot ja mitkä tekijät määräävät ylipäätään miksi nyt rakennetaan paljon. Tiivistämisen muodot ovat minusta vapaat, koska kaikki tiivistäminen koituu hyödyllisemmäksi luonnolle kuin kokonaisten elin- ja lisääntymisalueiden valtaaminen ihmisten käyttöön. Tiivistäminen tulee vain sitten ymmärtää ja toteuttaa niin, että se ei tarkoita leviämistä, vaan pysymistä paikoillaan. Samalla saadaan nykyisestä ja rakennettavasta joukkoliikenteestä hyöty irti, ja myös vesiensuojeluun tehoa.

    Kun poliitikoista toinen vaatii talouskasvua ja työpaikkoja, ja seuraava on huolissaan asunnottomuudesta, niin summaksi tulee se, että rakennetaan ja paljon. Tässä tilanteessa on minusta fiksuinta keskittyä ennalta etsimään kohteita jotka menisi kohtien 1 ja 2 alle, kuten kai lehdissä soininvaaralaisina mainittu ryhmä onkin tehnyt. Toivottavasti näitä ehdotuksia kuunnellaan paremmin kuin esimerkiksi OURCityä. Muuten lienee varmaa, että rakennetaan surutta kaikkea ja luonnonsuojelijoiden protestit jäävät tehottomiksi. Virkamiehet kun ovat ennenkin puhuneet ja näytelleet kuvia vihreämmistä kaupungeista, mutta todellisuudessa sitten tekevät Kannelmäen uuden keskuksen kaltaisia automarketteja ja autoliikennesumppuja.

    Toinen mikä liittyy asiaan on se, että jos halutaan estää typerimpien teollisten hankkeiden eteenpäinmeno, eli vaikka kullan kaivaminen naturamaillla, niin elinkeinorakennetta täytyy saada muutettua niin, että palvelualoilla työpaikkamäärät kasvavat reilusti, jolloin tarvitaan palveltavia ostovoimaisia asiakkaita, jotka houkutellaan osin kaupunkirakenteen muutoksellakin pois DIY-kulttuurista. Tässäkin olisi vihreille haaste kopattavaksi, koska keskimäärin kai äänestäjä äänestää sellaista, joka pystyy osoittamaan, että äänestäjän toimeentulo on jotenkin parantunut tai lähes riippuvainen ehdokkaan menestyksestä. Luonnonsuojelun kannalta olisi tärkeää, että kaikki luonnosta kiinnostuneet eivät ole siinä eduskunnan rappusilla kiukuttelemassa ovien väärällä puolella. Ei ne lohetkaan pääse jokiin, jos ammattikalastajat saavat jatkossakin suojaa markkinataloudelta maksamalla suojelurahaa porvareille.

  3. Eihän Helsingin tarvitse asuttaa kaikkia suomalaisia, ulkomaalaisista puhumattakaan. Kaupunki tarvitsee myös viheralueita, puistoja ja rakentamattomia merenrantoja.

    • Siksi rakentaminen pitää keskittää suurten väylien varsille ja kantakaupungin laajentamiseen.

      Asukasmäärän kasvusta noin puolet sisäsyntyistä, eli syntyvyys on korkeampi kuin kuolleisuus. Ja muualta tulevia kaupunki vetää niin pitkään kuin täällä syntyy uusia kasvuyrityksiä, jotka tarvitsevat työvoimaa. Vaihtoehto olisi aika surullinen koko seudulle ja sitä myöten Suomelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *