Äänestäminen on vallankäyttöä
Helsingin sanomat kertoo (taas), että virkamiehet suunnittelevat nettiäänestämistä Suomen vaaleissa. Asiaa eteenpäin junttaava virkamies kertoo, että tavoitteena on lisätä äänestysaktiivisuutta.
Jonkun pitäisi ehkä viedä virkamiehet koulutukseen, jossa kerrottaisiin demokratian perusteista ja äänestyksen merkityksestä. Äänestäminen ei ole kiva ja hassu tapa, jolla kansalaiset voivat kertoa mielipiteistään. Äänestämisen tavoitteena ei ole se, että suomalaiset saavat kokea vaikuttavansa tai olevansa osa yhteiskuntaa.
Äänestäminen on demokratiassa ylin vallankäytön muoto.
Toistan, koska asia on tärkeä. Äänestäminen on demokratiassa ylin vallankäytön muoto.
Äänestämällä valitsemme ne ihmiset, jotka saavat seuraavat 4 vuotta päättää siitä miten tätä maata johdetaan. Äänestämällä voimme valita kansanedustajat, jotka lakkauttavat demokratian Suomessa. Äänestämällä voimme valita kansanedustajat, jotka takavarikoivat yli 100 000 euroa omistavien ihmisten omaisuuden. Äänestämällä voimme valita kansanedustajat, jotka lakkauttavat sosiaaliturvan – tai poistavat tuloloukkuja ja parantavat ihmisten elinmahdollisuuksia.
Äänestysjärjestelmää pitää arvioida vallankäytön näkökulmasta.
Lord Acton sanoi: valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti. Siksi äänestysjärjestelmässämme on useita rakenteita, joiden tarkoitus on estää väärinkäytökset.
- Vaalisalaisuus. Äänestyslippu täytetään ja viedään uurnaan siten, että kenenkään ei anneta mahdollisuutta nähdä täytettyä lipuketta. Tämä tekee painostamisesta ja äänien ostamisesta vaikeampaa
- Jokaisella äänestyspaikalla virkailijoina on jäseniä useista kilpailevista puolueista. Virkailijoiden yksi tehtävä on valvoa toisiaan. Jos jonkun puolueen henkilöt yrittävät vaalivilppiä, he joutuvat tekemään sen kilpailijoiden valppaiden silmien alla.
- Äänestyslistat. Jokaisen äänestysalueen äänestäjistä tehdään lista, jonka avulla tiedetään annettujen äänien määrä. Äänet tarkistuslasketaan ja kunkin alueen annettujen äänien määrää verrataan listalla olevaan äänimäärään. Näin estetään ylimääräisten lipukkeiden lisääminen jälkikäteen.
Nettiäänestys ei täytä, eikä voi täyttää mitään näistä kolmesta kriteeristä. Nettiäänestyksen myötä ääniä voi ostaa ja toisten äänestyskäyttäytymistä valvoa. Yksittäinen henkilö, joka pääsee käsiksi vaalikonejärjestelmään, pystyy peukaloimaan vaalituloksia ilman että kukaan voi tarkastaa tapahtunutta virhettä. Äänestyslistojen toteuttaminen on hyvin vaikeaa, sillä se vaatii sitä että jokainen äänestäjä voisi tarkistaa ja tarkistaisi jälkikäteen, että hänen äänensä (tai äänestämättä jättäminen) on listattu äänilistoilla.
Nettiäänestäminen tekee vaalivilpistä pelottavan helppoa. Vähintään yhtä helppoa kuin se, että vieras valta tunkeutuu ministeriön tietojärjestelmiin. Haluammeko oikeasti tehdä itsestämme maalitaulun?
Onnekseni hyvin samoilla linjoilla liikutaan. Tässä tapauksessa vanha keino on todellakin parempi kuin pussillinen uusia. Virossa äänestysprosentti on noussut todella vähän internet-äänestysten käyttöönoton jälkeen, alle 3 %. Ja minulla olisi tosiaan ihan käyttökelpoinenkin idea äänestysaktiivisuuden parantamiseksi: oikeudenmukaisempi puoluetuki.
http://plommer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153207-vaalisalaisuudesta-tingitaan
http://www.avoinministerio.fi/ideat/148-oikeudenmukaisempi-puoluetuki
– Mikään ei estä myöskään paperiäänestyksessä toisen äänen ostamista.
– Yksittäinen henkilö, joka pääsee tekemisiin vaaliuurnan kanssa pystyy myös nykyisessä järjestelmässä peukaloimaan tulosta.
– Miten äänestyslistojen toteuttaminen sähköisesti olisi hankalampaa kuin paperilla? Eikö se mene juuri toisinpäin?
On tuossa pointteja, mutta argumentaatiota on vähän köykäistä.
Paperiäänestyksessä äänen ostamisen valvominen on vaikeampaa, kun koppiin ei pääse katsomaan. Koskee myös perheiden sisäistä valvontaa siitä, että äänestääkö nainen tai lapset oikein. (Kännykkäkamerat muuttavat tätä vähän, mutta senkin jälkeen ihminen voi halutessaan kuvata yhden numeron ja laittaa sen äänestettävän numeron toiseen lipukkeeseen.)
Yksittäinen henkilö, joka pääsee tekemisiin vaaliuurnan kanssa, ei pysty samaan nykyisessä järjestelmässä. Jotta pystyisi, tämän pitäisi pystyä lisäämään sinne ääniä ilman muiden valvojien huomaamista (jotka ovat kilpailevasta puolueesta) ja joko poistamaan ääniä uurnasta sama määrä tai lisäämään ääniä äänestysrekisteriin.
Yksi syy äänestyslistoihin on se, että niistä näkee kuinka monta ääntä uurnassa pitää olla. Turvallisuus voidaan varmistaa esim. sillä että niitä ei koskaan käsittele yksi ihminen yksin. Tietokoneen tapauksessa hyökkääjälle riittää esimerkiksi se että saa pääsyn äänestysjärjestelmään, jolloin voi muokata sekä ääniä että äänestyslistaa (mikäli näin on tarve).
Sähköiseen äänestykseen liittyvissä hankkeissa ollaan taas haaskaamassa turhaan aikaa ja rahaa muuttamalla idioottivarmaa ja hyvin toimivaa systeemiä, joka toimii kaiken lisäksi moitteettomasti kaikilla kielillä ja pelkällä lyijykynällä.
Jos nykyisellä vaalitavalla ei pysty käyttämään äänioikeuttaan, niin eihän ääntä ole pakko käyttää. Se on jokaisen oma valinta.
[…] Äänestäminen on vallankäyttöä oli kritiikki feeniksin tavoin tuhkasta nousseeseen ehdotukseen nettiäänestämisestä. […]