Autoilun verot ja kustannukset Helsingissä

17.9.2012 45 By admin

Säännöllisesti kuulee esitettävän, että autoilijat maksavat liikaa veroja. Se tulee esiin erityisesti silloin, kun keskustellaan pyöräilyn edistämisestä, joukkoliikenteen parantamisesta, tai yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä. Viimeksi tämä roihahti esille Helsingin Sanomien kommenttiosastolla baanaa käsittelevässä kirjoituksessa.

Vastoin yleisiä luuloja, suuressa kaupungissa oleva autoilija on nettosaaja. Käyn tässä kirjoituksessa kohta kohdalta läpi ne tavat, joilla helsinkiläinen autoilija saa joko suoraa tukea yhteiskunnalta tai sitten ei maksa aiheuttamiaan haittoja.

Suomessa oli vuonna 2011 noin 3,5 miljoonaa autoa. Helsingissä autoja on 275 000, joista liikennekäytössä on 235 000 autoa, eli 7,8% koko maan autokannasta.

Autoilijoilta saatavat verot valtion budjetista 2011:

  • Autovero 1209 miljoonaa euroa
  • Ajoneuvovero 770 miljoonaa euroa
  • Bensa+dieselvero 2300 miljoonaa euroa

Yhteensä 4279 miljoonaa euroa. Autoilijaa kohden veroja kertyy siis noin 1200 euroa vuodessa.

Yksityisautoilu on luonteeltaan sellaista toimintaa, jossa autoilija kerää pääosan auton käytöstä koituvista hyödyistä itse. Autoilu tuottaa myös monenlaisia kuluja ja haittoja muille kuin autoilijalle itselleen: (1) kasvihuonepäästöt, jotka lämmittävät ilmakehää; (2) autoilun vaatimat tieinvestoinnit, (2a) valtion tieinvestoinnit, (2b) kuntien tieinvestoinnit; (3) autoilun verotuet; (4) liikenneonnettomuudet; (5) pienhiukkaset; (6) melu; (7) autoilun vaatima tila, joka on ongelma kaupungeissa jossa maa on kallista, (7a) parkkipaikat; (8) autoilun aiheuttama estevaikutus kaupunkirakenteessa.

(1) Ilmaston lämpeneminen

Ilmastonmuutos on todellinen ongelma, joka lisää sään ääri-ilmiöitä, aiheuttaa paikallisesti ilmaston muutoksia, joilla on merkittävät vaikutus niin luontoon kuin ihmisiinkin. Euroopan normaalista poikkeavat helteet ovat 2000-luvulla tappaneet kymmeniä tai satoja tuhansia ihmisiä.

Liikenteen päästöt vuonna olivat 13,2 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tästä runsaat puolet tulee henkilöautoilusta (lähde, Ilmastopaneeli). Hinnalla 30€/tonni kustannukseksi tulee noin 198M€.

57€ per henkilöautoilija.

(2)  Autoiluun tehtävät tieinvestoinnit

Tienpidon nettomeno vuonna 2012 ovat 531M€. (20 momentti)
Tiepääoman korko 435M€
Yksityisten teiden hoitoon 13M€ (50 momentti)
Maa- ja vesialueiden hankintoihin 35M€. (76 momentti)
Tieverkon kehittäminen 180M€
Eräät väylähankkeet 73M€ (78 momentti)
Elinkaarirahoitushankkeet 48M€ (79 momentti)

376€ per autoilija

(2a) Kaupunkien tekemät tieinvestoinnit

Hakamäentien 100 miljoonan euron remontti oli autoilijoille pettymys

Valtio ei ole ainoa, joka käyttää rahaa liikenneinvestointeihin. Helsingin liikenneinvestointisuunnitelmassa vuosille 2013-2017 on varattu rahaa noin 500 miljoonaa henkilöautoilua edistäviin liikenneinvestointeihin. Siis noin sata miljoonaa euroa vuodessa. Valtion tuki näihin hankkeisiin on muutamia kymmeniä miljoonia vuodessa. Helsingin osuus on siis reilusti yli 50 miljoonaa euroa vuodessa. Käytän arviota 50M€ per vuosi.

Lisäksi Helsingin kaupunki laittaa vuodessa 48 miljoonaa euroa katujen ylläpitoon.

356€ per autoilija

(3) Autoilun muut tuet

Alueellinen kuljetustuki 4-5 miljoonaa euroa (haja-asutusalueelle)
Työmatkan kulujen verovähennys 300M€
Ilmainen pysäköinti työpaikalla ?€
Huoltovarmuuden ylläpitäminen maksaa noin 20M€

Merkittävä osa helsinkiläisistä autoilijoista ei saa vähentää työmatkakuluja, koska matkakulut lasketaan halvimman vaihtoehdon mukaan. Siksi laskin helsinkiläisten autoilijoiden osalta kuluksi vain huoltovarmuuden ylläpitämisen.

6€ per helsinkiläinen autoilija

(Sen sijaan kehyskunnissa, riittävän huonon joukkoliikenteen alueelle muuttava tuusulalainen saa vähentää verotuksessa autoilunsa kustannukset – esimerkiksi 25km Helsinkiin päivittäin ajava ajaa vuodessa 11000 kilometriä ja saa vähentää verotuksessaan 2150€. Verovähennyksen koko hyvätuloiselle on noin 1000 euroa vuodessa.)

(4) Liikenneonnettomuudet

Helsinki on varsin turvallinen paikka autoilla. Helsingissä onnettomuuksien aiheuttamat vuosittaiset kustannukset ovat noin 200M€, josta ulkoisten kustannusten osuus on noin 40M€. (Liikenneonnettomuudet Helsingissä vuonna 2011). Ulkoiset kustannukset ovat siis ne yhteiskunnalle koituvat kustannukset, joita liikennevakuutus ei korvaa.

Ulkoiset kustannukset ovat autoilijaa kohden 145€.

145€ per autoilija

(5) Pienhiukkaset

Pienhiukkasten aiheuttamia haittoja on arvioitu Euroopan Unionin rahoittamassa CAFE-projektissa. Suomessa liikenteen pienhiukkaspäästöt aiheuttavat vuosittain satojen ihmisten ennenaikaisen kuoleman ja tuhansien sairastumisen, lähinnä hengitystiesairauksiin. (Lähde FINE – Pienhiukkaset – Teknologia, ympäristö ja terveys. Tekes, Teknologiaraportti 9/2006). Yhteiskunnalliset kustannukset Suomessa ovat noin 1-3 miljardia euroa.

Merkittävä osa haitoista keskittyy nimenomaan Helsingin kaltaiseen tiiviiseen kaupunkiympäristöön, jossa autoja on paljon.

285-860€ per autoilija

(6) Melu

Arviolta 60M€ vuodessa (Liikennejärjestelmän tuet)

17€ per autoilija

(7) Autoilun vaatima tila

Lahden moottoritien ja kehä I:n risteys samassa mittakaavassa Helsingin keskustan kanssa

Helsingin sisällä maa on kallista. Kantakaupungin liepeillä kerrostaloiksi kaavoitetun rakennusmaan arvo on noin 1000€ / k-m2 ja kaupungin ulkoreunallakin se on noin 500€ / k-m2. Pelkästään kehän sisällä olevien kaupunkimotareiden päälle ja ympärille voitaisiin rakentaa 10 miljoonan kerrosneliömetrin verran uutta asutusta. Lisäksi kehän varsi ja ulkopuolen kaupunkimotarit tarjoaisivat tilaa paljon suuremmalle määrälle asutusta. Vertailun vuoksi koko Helsingin rakennuskannan suuruus on nyt noin 45 miljoonaa kerrosneliömetriä.

Pelkästään tuon lähinnä keskustaa olevan alueen arvo rakennusmaana on noin 5-10 miljardia euroa, eli vuosittainen tuki autoilijoille (5% korkokannalla) on noin 250-500 miljoonaa euroa. Häviäjinä ovat lisäksi kaikki ne, jotka haluaisivat saada itselleen asunnon läheltä Helsingin keskustaa.

900-1800€ per autoilija

(7a) Parkkipaikat

Helsingissä kaupunki pakottaa rakennuttajat rakentamaan enemmän autopaikkoja kuin ostajat ovat valmiita näistä maksamaan. Tämä ylimääräinen kustannus koituu maanomistajan, eli lähes aina Helsingin kaupungin, maksettavaksi. Isoimmat kustannukset kaupungille tulevat tiiviisti kaavoitetulla alueella, jossa autopaikat on pakko rakentaa maan alle.

Lisäksi Helsingin kaupungille koituu merkittäviä kustannuksia autopaikkojen suunnittelemisesta; kaupunkisuunnitteluvirastossa on arvioitu että jopa kolmasosa kaavoitukseen kuluvasta ajasta menee autopaikkojen suunnittelemiseen.

Kustannuksia on siis alentunut maan hinta, kaavoitukseen kuluva ylimääräinen raha ja hidastunut kaavoitus.

Vuosittain pyritään kaavoittamaan ja rakentamaan 450 000 kerrosneliömetriä ja kaikista vähiten autopaikkoja vaaditaan kantakaupungissa, jossa vaatimus on 1 autopaikka per 145 kerrosneliömetriä, eli vuosittainen autopaikkavaatimus on noin 3100 autopaikkaa, joista noin 1850 (eli 60%) on kerrostalotonteilla.

Jos maanalaisen autopaikan rakentaminen maksaa 50000 euroa ja autopaikasta maksetaan 25000, on kaupungin vuosittainen tuki autoilijoille noin 46 miljoonaa euroa. Laskelma sisältää epävarmuuksia, joten en laske mukaan mahdollisia kustannuksia siitä, että autopaikkavaatimuksen takia ei voida kaavoittaa tiiviimmin tai mahdollisesta tuesta pientaloihin muuttaville.

Yhteensä 167€ per autoilija

(8) Autoilun aiheuttama estevaikutuksien kustannukset

Turunväylä halkaisee Munkan seudun keskeltä kahtia

Autoilun aiheuttaman estevaikutuksen kustannuksia on vaikeaa mitata kokonaisuudessaan. Sen tiedämme, että jos autot eivät ruuhkauttaisi teitä (ja pakottaisi rakentamaan liikennevaloja autoilun sujuvuuden lisäämiseksi), bussi- ja raitiovaunumatkat olisivat helposti 25-33% nopeampia. Raitioliikenteen liikennöintikustannukset Helsingissä olivat 2010 45 miljoonaa euroa ja Helsingin sisäisten bussien kustannukset 117 miljoonaa euroa. Nopeampi liikennöinti toisi säästöä 39-53 miljoonaa euroa.

141-192€ per autoilija.

Autoiluun pohjautuva infrastruktuuri vaikeuttaa ja vähentää jalankulkua ja pyöräilyä. Näillä on merkittävät kansantaloudelliset terveysvaikutukset. Lisäksi kävelymatkojen vaikeutuminen ja piteneminen vähentää joukkoliikenteen käyttöä ja heikentää sen kannattavuutta. En kuitenkaan tässä arvioi näitä kustannuksia tarkemmin.

Autoilijan saamat tuet: 2530-4056 euroa per vuosi
Autoilijan maksamat verot: 1200 euroa per vuosi

Yhteensä: 1250-2773€ per vuosi tukea autoilijalle

Minkälaisen Helsingin sitten haluaisin?

Minulta kysyttiin kommenteissa minkälaisen Helsingin tai maailman haluaisin.

Ihanne-Helsinkini rakennetaan ensisijaisesti ajatellen tiivistä asutusta, jalankulkua, pyöräilyä ja joukkoliikennettä ja autoille järjestetään sen verran tilaa kuin on mahdollista suuresti haittaamatta kaupungin rakentamista. Helsinkiin johtavia motareita muutetaan kaduiksi ja niiden varret rakennetaan tiiviisti kunnes maan hinta putoaa niin alas, ettei se ole enää kannattavaa. Maasta saatavat tulot käytetään alueen julkisten palveluiden ja joukkoliikenteen infrastruktuurin rakentamiseen. Kehä I:n osalta ja sen ulkopuolella voidaan myös laittaa rahaa autoväylien tunneloimiseen.

Joukkoliikenne on nopeaa ja sujuvaa ja liikennöinnin kustannukset maksetaan lipputuloista. Tähän päästään, kun entistä suurempi osa asutuksesta on tärkeimpien liikenneväylien varrella, mikä helpottaa ja halventaa joukkoliikenteen järjestämistä.
Autoilla on merkittävä rooli täydentävänä kulkumuotona siellä, missä muut tavat liikkua eivät tarjoa riittävän hyviä liikkumisen edellytyksiä. Autoilijat maksavat itse parkkipaikkansa, ruuhkaantuvilla väylillä ruuhkamaksut pitävät väylät sujuvina – ja lisäksi tiiviin kaupungin alueella maksetaan haittaveroa pienhiukkasten aiheuttamista melu- ja terveyshaitoista.
Yhteiskunta maksaa sekä henkilöautoilun, että joukkoliikenteen infrastruktuurin.
Kokonaan oma asiansa on se, että autoilijalta ei veroja kerätä autoilun edistämiseen, eikä tupakoitsijalta tupakoinnin edistämiseen, tai karkin syöjältä karkkikulttuurin edistämiseen. Verot kerätään valtion kulutukseen. Jos haluaa vähentää veroja, paras tapa onkin etsiä tapoja karsia valtion menoja. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille autoilijoille, joita veronmaksu harmittaa. 

Taloustieteellinen lähestymistapa tähän ongelmaan olisi se, että tutkittaisiin mihin ihminen, joka jättää auton ostamatta käyttää tästä säästyneet rahat – ja verrattaisiin tästä kulutuksesta seuraavaa verotusta. Kysymyksenä on se, maksaako auton ostaja enemmän vai vähemmän veroja kuin saman verran tuloja saava ihminen, joka ei osta autoa ja kuluttaa rahansa johonkin muuhun – kuten kotimaisiin palveluihin (todennäköisesti enemmän) tai tuontitavaroihin ja ulkomaanmatkoihin (todennäköisesti vähemmän). 

Liikenneviraston selvityksessä ”Liikennejärjestelmän tuet” on yksityisautoilijan verorasituksen tutkimiseen  muutamia pahoja ongelmia – esimerkiksi se, että dieselin alempi polttoainevero laskettiin tueksi ja se, että menopuolelle on laskettu myös joukkoliikenteen tukia. Tästä syystä en ole käyttänyt raporttia kokonaisuudessaan, vaan hyödynsin sitä olennaisilta osin.