Lapinlahdesta

Tiistaina on kaupunkiympäristölautakunnassa taas painavaa asiaa. Kirjoitan Lapinlahden sairaala-alueesta näin erikseen, koska aihe on herättänyt runsaasti keskustelua.

Lapinlahden sairaala-alueella päätetään kilpailuvoittajan ehdotuksesta. Olen miettinyt alueen tulevaisuutta paljon kuluneina viikkoina ja saanut asiasta enemmän kansalaispalautetta kuin mistään hankkeesta ennen tätä.

Lapinlahden sairaala-alueen historia on Suomen mielenterveystyön historiaa. Se on ensimmäinen mielenterveyssairaala, jossa on hoidettu ihmisiä jo lähes 200 vuotta. Mielenterveystyö sisältää sekä perinteisiä terapioita, toiminnallisia terapioita ja lääkitystä. Näillä kaikilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa ihmisten jaksamisen ja henkilökohtaisen kasvun tukemisessa – ja myös yhteiskunnan toiminnassa. Masennuslääkkeet ovat pudottaneet itsemurhien määrän murto-osaan 80-luvun tilanteesta ja nykypäivänä erilaiset toiminnalliset terapiat (ja myös lääkkeet) auttavat neuroepätyypillisiä lapsia ja nuoria pysymään osana yhteiskuntaa.

Mielenterveystyö on silti aina ollut heikossa asemassa. Vaikka stigma mielenterveyspalveluiden käyttämisestä on pikku hiljaa vähentynyt, mielenterveystyö ei ole vieläkään samalla viivalla muiden terveyspalveluiden kanssa rahoituksessa tai palveluiden laadussa. Nuoreksi kasvava lapsi ja aikuiseksi kasvava nuori muuttuu herkästi väliinputoajaksi elämän kannalta kriittisinä vuosina.

Lapinlahden historiaa mielenterveystyön pioneerina on syytä kunnioittaa. Vaikkei lapsia ole Lapinlahdessa aikaisemmin hoidettu, toivon, että Lapinlahden alueesta muodostuu niin helsinkiläisten lasten ja nuorten mielenterveystyön paikka.

Sitten vielä muutama sana rakentamisesta Lapinlahden puiston ympäristössä. Olen tiiviin ja urbaanin kaupunkirakenteen vahva kannattaja. Urbaani kaupunki tarvitsee tiiviin rakentamisen rinnalle upeita ja arvokkaita puistoja. Lapinlahti on keskustan läntinen arvopuisto ja sitä tulee kohdella sellaisena. Tämän takia Lapinlahdessa uutta rakentamista ei pidä sijoittaa puistoon. Sen sijaan uudelle rakentamiselle pitää järjestellä tilaa Länsiväylän pään alueelta niin, ettei ole tarvetta koskea puistoon.

Josafatinkalliot: puistoja pitää parantaa ei huonontaa

Harju oli pitkään Suomen tiiveimmin asuttu kaupunginosa. Pari vuotta sitten Torkkelinmäki vei kisassa voiton – kun kaupunki siirsi Helsinginkadun Torkkelimäeltä Harjuun. Tiiviistä kaupunginosasta on kyse joka tapauksessa. Siksi on erittäin tärkeää pitää huolta alueella olevien puistojen laadusta. Suunnitteluperiaatteena tulee olla se, että tiiviissä kaupungissa ympäristön ja puistojen laatua ei koskaan heikennetä.

20170923_144631

Suunnitellun pömpelin paikka – kuvan puu olisi pakko kaataa pömpelin tieltä

Tästä ei valitettavasti ole pidetty kiinni, kun Josafatinkallioiden alle suunnitellaan sähköasemaa. Ongelmakohtana on Kirstinkadun ja Josafatinkadun kulmaukseen suunniteltu noin 30m2 kooltaan oleva ilmanvaihtohormi ja hätäpoistumistie.

Josafatinkalliot ovat kulttuurihistoriallisesti arvokas puisto Helsinginkadun varressa, joiden olemassaolosta taisteltiin pitkään. Alueella on vähän puistoja ja asuu paljon ihmisiä. Ei siis ihme, että kalliot ovat kovassa käytössä. Juuri tällaisia puistoja tiivis kaupunki tarvitsee.

Screen Shot 2017-09-23 at 3.11.04 PM

Tärkeimmät kulkuväylät Josafatinkallioille (violetit nuolet) ja suunniteltu ilmanvaihtopömpeli (punainen laatikko)

 

Tällaisten puistojen käyttökelpoisuus riippuu siitä, että monta hienovaraista suunnittelukysymystä on ratkaistu oikein. Yksi niistä on se, että puistoon ei muodostu kuolleita alueita, joissa oleminen tai liikkuminen on epämiellyttävää – tai paikkoja, joissa voi rauhassa kenenkään näkemättä tehdä epämiellyttäviä asioita.

Josafatinkallioilla tällaisia ongelmapaikkoja ei ole. Kallioille pääsee kulkemaan kaikista suunnista ja kaikki kallion osat ovat osa jotain luontevaa kulkureittiä. Tämä on yksi niistä syistä miksi Josafatinkalliot ovat ja tuntuvat turvallisilta – ja houkuttelevat kaikenlaisia käyttäjiä leikki-ikäisistä eläkeläisiin.

20170923_145246

Valitettavasti suunniteltu pömpeli uhkaa kallioiden luonnetta. Se nimittäin luo kallioiden ainoaan itäiseen sisäänkäyntiin pimeitä katvekohtia, jotka koetaan pelottaviksi ja jotka houkuttelevat epäsosiaalista toimintaa. Myös ilmanvaihtopömpelin melu karkoittaa ihmisiä kallioiden itäosista.

Samalla puiston itäinen sisäänkäyntireitti katkeaa ja koko puiston itäinen osa muodostaa pussinperän. On vaarana, että suunnitellun pömpelin rakentaminen siis merkittävästi heikentäisi Josafatinkallioiden käyttökelpoisuutta puistona ja sen turvallisuutta.

Mitä siis pitäisi tehdä?

  • Otetaan paikallisten asukkaiden huoli tosissaan.
  • Vaaditaan, että kaikkien puistoon tehtyjen muutosten tulee parantaa sen käyttökelpoisuutta.
  • Hyväksytään se, että tiiviissä kaupungissa maanalaisten rakenteiden rakentaminen on kalliimpaa. Puistot ja aukiot ovat olemassa asukkaita varten.
  • Hätäpoistumisteitä ja ilmanvaihtopömpeleitä ei saa rakentaa puistoihin ja aukioille ellei kyetä löytämään ratkaisuja, joissa puiston tai aukion laatu paranee ratkaisun myötä. Tällainen voi jossain paikassa olla esimerkiksi se, että yhdistetään pömpeli osaksi rakennettavaa kahvila- tai muuta rakennusta, joka tuo paikalle ihmisiä ja silmiä tuomaan turvallisuutta
  • Vaaditaan ilmanvaihtojärjestelmältä kaupunkiympäristön vaatima melusuojaus ja erilaisten saasteiden suodatus. (Josafatinkallioille esitetyssä asemakaavaluonnoksessa ei ole asetettu mitään rajoituksia kummallekaan.)

Vaikeita valintoja

Meidän perheen kuopus yritti kovasti sanoa jotain melkein itku kurkussa. Lopulta suklaansekaisen puheen seasta selvisi, että 3-vuotiaan naama pitää pyykiä ja kerroin tälle että talouspaperi löytyy tuosta keittiön pöydältä. Iloinen poika pyyhkii paperilla naamansa ja menee roskikselle.

”Mihin roskikseen tää menee?”

”Se menee siihen bioroskikseen.”

Poika jää ihmettelemään roskiksia. Meillä on nimittäin kaksi samanlaista bioroskista vierekkäin. Meillä vanhemmilla meinasi mennä hermo. Eikö se nyt ole selvä, että ihan kumpi tahansa kelpaa?

Sitten tajusin. Lapsella oli edessä vaikea valinta. Kumpaan roskikseen paperin pudottaisi?  

Ruth Chang piti vuonna 2014 Ted-puheen vaikeista valinnoista. Valinnat voi jakaa erilaisiin kategorioihin. On niitä, joissa ihmisellä on useita vaihtoehtoja ja lopulta joku niistä on selkeällä mittarilla paras. Mittaaminen voi olla hankalaa ja se voi sisältää epävarmuuksia, mutta lopulta kyse paremmuudesta on helppo.

Vaikeassa valinnassa sen sijaan joudut valitsemaan asioista, joita ei voi punnita samalla vaa’alla. Onko parempi vastaanottaa hyväpalkkainen työpaikka ulkomailla ja jättää sukulaiset ja ystävät vai pysyä mielenkiintoisessa työpaikassa kotipaikkakunnalla? Haluatko tänä iltana syödä pihvin vai lasagnea? Näitä kysymyksiä yhdistää se, että mikään mittari ei kerro sinulle kumpi vaihtoehto on parempi.

Oikeastaan asia pitää ajatella toisin päin. Se, miten toimit kohdatessasi vaikean valinnan, kertoo minkälainen ihminen olet ja minkälaista elämää elät! Valitsetko yleensä tutun ja turvallisen vai uuden ja yllättävän? Pohditko pitkään vai valitsetko nopeasti? Vaikeat valinnat määrittävät sinun elämääsi.

Mitkä asiat sinulle ovat tärkeitä vaikeissa valinnoissa ja miten valintasi teet?

Tuossa roskiksen edessä meidän leikki-ikäinen kuopuksemme harjoitteli tekemään vaikeita valintoja. Kumpi roskis on parempi ja miten sen päättää? Vastaus ja sen harjoitteleminen on lapselle tärkeää. Ei siksi, että sillä roskiksella tässä tapauksessa olisi väliä vaan siksi, että sillä miten lapsi oppii tekemään omia päätöksiään on tärkeää. Kyky tehdä hyviä päätöksiä on yksi tärkeimmistä taidoista ja kovin usein kiireessä ja stressissä me vanhemmat haluaisimme vain, että se on jo ohi ja päätös tehty. Silloin kannattaa pysähtyä ja miettiä sitä, että tilanne on lapselle tärkeä oppimiskokemus. Aina uudestaan ja uudestaan.

Harmistus auki olevasta roskiskaapista haihtui samantien. Ja ulos lähtiessäni valitsin kävellä pihan kautta ja viedä haisevat bioroskat taloyhtiön roska-astiaan.