Euron kriisi
Euroalueen kriisi on luonteeltaan hyvin monimutkainen ongelma. Siksi on tärkeää pitää mielessä tiettyjä peruskysymyksiä. Tärkein näistä kysymyksistä on se, kärsivätkö kriisimaat (Kreikka, Irlanti ja Portugal) väliaikaisesta varojen puutteesta (ns. likviditeetin puute) vai ovatko ne maksukyvyttömiä.
Mikäli kyse on väliaikaisesta ongelmasta, nykyiset euroalueen järjestelyt ovat ratkaisu ongelmaan. Euroalueen muut maat lainaavat rahaa kriisimaille hyvää korkoa vastaan ja ajan myötä nämä maat maksavat lainat takaisin korkoineen.
Mikäli kyse taas on maksukyvyttömyydestä, on tilanne toinen. Nyt luodut mekanismit ovat tosiasiallisesti rahansiirtoa euroalueen veronmaksajilta kriisimaiden velkojille. Lisäksi samalla synnytetään mekanismi, jolla euroalueesta tulee pysyvä rahansiirtounioni. Rahaa siirretään hyvinvoivilta Keski- ja Pohjois-Euroopan euromailta huonosti pärjääville etelä-Euroopan valtioille. Ja Etelä-Euroopan valtiot tulevat pärjäämään huonosti valuuttaunionissa vielä ainakin vuosikymmeniä. Saksojen yhdistäminen osoittaa, että valuuttaunioni aiheuttaa heikommin kehittyneelle alueelle merkittäviä ongelmia – ja Saksojen kohdalla sentään unionin tuomia ongelmia kevensi poliittinen unioni, jossa tehtiin merkittäviä rahansiirtoja Itä-Saksaan. Pidän epätodennäköisenä, että Euroopan Unionin poliittinen selkäranka kestäisi moista menoa seuraavat vuosikymmenet.
Väitän, että ainakin Kreikan kohdalla kyse on maksukyvyttömyydestä. Kreikka on velkaa 150% bruttokansantuotteestaan ja velan määrä kasvaa kohisten. Lisäksi Kreikan talouden odotetaan supistuvan, mikä vielä entisestäänkin nostaa velantasoa ja hoitokuluja.
Ehdotetuilla lainamekanismeilla siis ainoastaan ostetaan aikaa, kun ajan ostamisesta ei ole hyötyä. Oikeastaan ajan pelaamisen tärkein anti on se, että yksityiset kriisimaiden velkakirjojen omistajat hankkiutuvat eroon omistuksistaan ja ne päätyvät veronmaksajien käsiin. Euroopan Keskuspankilla on tiettävästi kymmenien miljardien arvosta Kreikan valtion lainapapereita ja mahdollisesti satojen miljardien arvosta erilaisia luottojohdannaisia, jotka ovat riippuvaisia potentiaalisten kriisimaiden lainojen takaisinmaksusta. Tämäkin lasku tulee meidän maksettavaksemme.
Mistä sitten ratkaisu euroalueen ongelmiin?
Yksi vaihtoehto olisi se, että EKP ajaisi nykyistä voimakkaammin talouskasvua tukevaa rahapolitiikkaa. Tämä voisi nostaa etelä-Euroopan maat pois haitallisesta deflaatiokierteestä, mutta nostaisi inflaatiota niin Suomessa kuin Saksassakin. Tästä syystä vaihtoehto on myös poliittisesti mahdoton.
Kreikan irroittautuminen eurosta olisi katastrofi maan taloudelle, kuten useat taloustieteilijät ovat asian ilmaisseet. On todennäköistä, että osa maan pankkijärjestelmästä kaatuisi ja valtio joutuisi elämään hyvän aikaa vailla kansainvälisiä luottomarkkinoita. Silti se mahdollistaisi Kreikan talouden toipumisen ja kasvun palautumisen, mikäli Kreikan samalla tapahtuva velkajärjestely ei käynnistäisi samankaltaista maailmanlaajuista finanssikriisiä kuin Lehman Brothersin konkurssi vuonna 2008.
Mikään näistä ei näytä kovin lupaavalta. Lisää pohdintaa aiheesta seuraavissa blogauksissa. Joka tapauksessa vaihtoehdot ovat huonojen ja katastrofaalisten välillä.
On tässä vielä atomipommivaihtoehtokin, eli että EKP ostaa merkittävän osan Euroalueen valtioiden lainapapereista ja mitätöi ne, jonka jälkeen ilmoitetaan, ettei kukaan takaa valtion lainoja ellei kyseinen valtio itse. Pankit pelastuisivat, mutta Kreikka ym. ei koskaan enää saisi lainaa.
Käytännössä euroa devalvoitaisiin silloin esim. 20%. Tällä olisi inflatorisia vaikutuksia, mikä vaatisi tiukkaa fiskaalista politiikkaa esim. Saksassa ja Suomessa tai inflaatio räjähtäisi käsiin.
Suomen, Saksan ym. tulevaisuudessa myytävien valtionlainojen korkoihin tulisi devalvaatiopelkolisä, mikä siis tarkottaisi, että me kaikki maksaisimme Kreikan maksukyvyttömyydestä korkeampien korkojen kautta.
–IJ
On varsin selvää, että Euroopan velkakriisissä on kyse maksukyvyttömyydestä. Tää tarkoittaa sitä, että näiden maiden velkataakka on liian suuri verrattuna varoihin ja odottettuihin kassavirtoihin.
Likviditeettikriisi tarkoittaa sitä, että sinänsä firma/maa on kykeneväinen maksamaan velkansa pitkällä aikavälillä mutta ei pysty hoitamaan velkamaksujaan lyhyellä aikavälillä, koska sillä ei ole riittävästi likvidiä, ts. helposti rahaksi muutettavaa, varallisuutta. Normaaleina aikoina likviditeettikriisejä ei esiinny sillä markkinat lainaavat maksukykyisille tahoille vakuuksia vastaan. Jos markkinat eivät toimi (kuten finanssikriisissä), myös maksukykyiset tahot saattavat mennä konkkaan koska eivät saa lyhyen aikavälin rahoitusta.
EKP:n rahapolitiikka on ollut ”löysää” finanssikriisin jälkeen ja keskuspankkirahoitusta on ollut tarjolla. Rahamarkkinat ovat palanneet normaaliin päiväjärjestykseen ja lainaa on saatavilla maksukykyisille tahoille. PIIGS maiden tapauksessa kyse on maksukyvyttömyydestä, koska finanssimarkkinat toimivat normaalisti.
Tuukka: minunkin mielestäni on aika selvää, että ainakin Kreikka on maksukyvytön, luultavasti Portugal ja Irlantikin. Espanjan tilanne on hitusen epävarma vielä.
Joka tapauksessa, tarkempi huomio kirjoituksessa oli siinä, että nykyiset toimet pohjaavat siihen kuvitelmaan, että kyse olisi likviditeettikriisistä ja näin ollen vain pitkittävät ja pahentavat ongelmia.
Nuklear-optio olisi paljon parempi vaihtoehto kuin monet niistä muista, joita todellisuudessa on tarjolla.
Se rajumpi vaihtoehto olisi se, että budjettinsa kunnossa pitävät Suomen ja Saksan kaltaiset maat eroavat eurosta – tai sitten PIIGS-maiden hallitsematon kaaos ja ero eurosta.
Yksi vaihtoehto olisi se, että EKP ajaisi nykyistä voimakkaammin talouskasvua tukevaa rahapolitiikkaa. Tämä voisi nostaa etelä-Euroopan maat pois haitallisesta deflaatiokierteestä, mutta nostaisi inflaatiota niin Suomessa kuin Saksassakin. Tästä syystä vaihtoehto on myös poliittisesti mahdoton
Niin miksi ja verrattuna mihinkä vaihtoehtoon? Jos siis unohdetaan saksalaisten inflaatiotraumat.
Jos unohdetaan saksalaisten inflaatiotraumat, hs muuttuu poliittisesti nahdolliseksi. Itse myös pidän sitä parhaana vaihtoehtona tässä tilanteessa.