Helsingin seudun kaupunkikehitys

Joku kysyi Soininvaaran blogin kommenttiosiossa seuraavaa:

Tämä keskustelu voisi olla hedelmällisempää, jos olisi jokin malli “Näin minä rakentaisin kantakaupunkia” mihin verrata. Minne rakennettaisiin, kuinka korkeiksi uusia rakennuksia rakennettaisiin, pelkästään kerrostaloasutustako, millaisia esteettisiä vaateita tulisi edellyttää, millaisia asukkaita ideaalisti haluttaisiin houkutella (mm. asuntokoot), säilytettäisiinkö kaikki nykyiset viheralueet, entä merenranta lenkkeilijöiden virkistyskäytössä, miten lisääntynyt liikenne järjestettäisiin jne.

Tässä oma luurankomallini Helsingin seudun parantamiseksi. Vaihtoehtoja on toki useita, joten tämä on vain yksi mahdollinen malli.

Omassa näkemyksessäni Helsingin seutua kehitetään “kolmen keskustan” pohjalta. Ensimmäinen on Helsingin nykyinen keskusta-alue, jonka ydin on Helsingin niemi ja ulottuu Munkkiniemestä Pasilaan, Vallilaan, Sörnäisiin, Kala-Satamaan. Kun länsiväylä Lauttasaaressa katetaan, myös pohjoinen Lauttasaari voidaan mahdollisesti lisätä osaksi tätä Helsingin keskustaa.

Rakentaminen tällä alueella on suhteellisen vähäistä jo kaavoitettujen alueiden lisäksi. Uudet päärakennuskohteet ovat siis Hernesaari, Jätkäsaari, Kalasatama, Keski-Pasila ja Munkkivuori (Turun väylän tunneloiminen Hakamäentielle tuo rakennuspinta-alaa alueelle).

Idässä Helsingille kehitetään toinen keskusta välille Herttoniemi-Itäkeskus. Alueen kehittämiseen käytetään ensisijaisesti kaksi työpaikka/pinta-alatiheydeltään harvasti käytettyä teollisuusaluetta (Roihupellon ja Herttoniemen teollisuusalueet). Lisäksi Itäväylä joko muutetaan alueen pääkaduksi tai kaivetaan maan alle. Metro pistetään tunneliin. Alueelta vapautuu rakennuskäyttöön n. 2.5-3km2. Lisäksi Herttoniemestä Itäkeskukseen pitää rakentaa ratikka.

Tämä alue rakennetaan tiheästi, umpikortteleina. Rakennettavalle alueelle riittää muutama pieni korttelipuisto (kooltaan ja tyyliltään kuten Koffin puisto), sillä suurimmalta osin voidaan tukeutua ympäröivän alueen puistoalueisiin. Rakennustehokkuus saisi olla luokkaa 1,5-2. Rakennuskorkeudet luultavimmin olisivat n. 6-10 kerrosta luokassa, mutta en sulkisi pilvenpiirtäjäaluetta pois.

Tällä alueella voisi olla hyödyllistä suosia sinkkuasuntoja – ts. antaa rakennusyhtiöiden rakentaa vapaasti pieniä asuntoja, ainakin keskustan ytimessä. Tämä siksi, että tutkitusti sinkut käyttävät eniten rahaa palveluihin – lapsiperheillä ei ole läheskään yhtä paljoa käyttörahaa. Sinkkukeskittymä parantaisi alueen palvelurakennetta ja ympärillä olevilla harvemmin rakennetuilla alueilla on jo nyt kohtuullisen hyvin asuntoja lapsiperheille.

Kolmantena on Tapiola-Leppävaara, jotka yhdistetään jokeriratikalla. Leppävaarassa oleville vanhoille kerrostaloille annetaan lupa rakentaa lisäkerroksia. Kilonpelto rakennetaan tiiviisti. Kehä laitetaan tunneliin myös Leppävaaran ja Perkkaan välillä ja rakennetaan lisää tiivistä Leppävaaramaista rakennuskantaa. Näissä saa rauhassa lisätä rakennuskorkeutta runsaastikin. Laajalahden asuinalueella ratikan varren tonteille annetaan lupa rakentaa kerrostaloja.

Kehä I katetaan myös Tapiolan ja Otaniemen välillä (jo suunnitelmissa) ja sen päälle ja Keilaniemeen  rakennetaan tiivistä ja korkeita toimisto- ja asuinrakennuksia. Tapiola-Leppävaara keskuksen nykyinen asukasluku lienee jossain 100 000 nurkilla (onko jollakulla tarkkaa lukua)? Hyvänä pyrkimyksenä olisi n. 200 000 asukasta, josta suurin osa suuntautuisi Leppävaaraan. Tapiolan radikaali lisärakentaminen ei liene poliittisesti mahdollista – eikä ehkä edes viisasta, jos alue saadaan osaksi muuten tiivistä kaupunkirakennetta.

Malli on tosiaan luurankomainen, kritiikki ja parannusehdotukset ovat tervetulleita.

ps. toinen vaihtoehto olisi laajentaa Helsingin keskustaa pohjoiseen, eli Munkkivuoreen, Haagaan, Maunulaan, Patolaan, Oulunkylään, Koskelaan ja Pihlajistoon. Kuvittelen, että tämä vaihtoehto on poliittisesti paljon vaikeampi ja lisäksi kalliimpi, koska se vaatisi merkittäviä ratainvestointeja julkisen liikenteen parantamiseksi.