Internetin piti tehdä kaupungeista tarpeettomia. Toisin kävi.

Julkaistu Locus-lehden kolumnina…

Internet on kaikkialla maailmassa kiihdyttänyt kaupungistumista – erityisesti suurkaupungistumista. Internet parantaa suurkaupungin elämää enemmän kuin pikkukaupungin tai maaseudun. Siinä missä pikkukaupungissa saivat Internetin myötä kaikki samat tavarat kuin suurkaupungin asukkikin, sai suurkaupunkilainen mahdollisuuden löytää kaiken mahdollisen ja mahdottoman muutamalla napin painalluksella.

Urbanismi toi lapsiperheet kaupunkiin. Esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa lasten määrä on kasvanut kymmenillä prosenteilla kymmenessä vuodessa. Ennätyksen teki Vallila, jossa lapsia on nyt 60% enemmän kuin vuonna 2005.

Yhtenäiskulttuuri jäi 80-luvulle. Internet toi mukanaan markkinoiden ja sosiaalisen kentän pirstoutumisen, jossa ihmisten kiinnostukset pilkkoutuvat aina vain erikoistuneempiin aiheisiin. Sosiaalisen kentän pirstoutuneisuus vetää ihmisiä suurkaupunkeihin. Haasteena onkin löytää itseä kiinnostavat ihmiset ja tapahtumat. Internet ei muuta ihmisten fyysistä etäisyyttä, mutta löytää neulan heinäsuovasta hetkessä.

Erikoistumisen hyödyt eivät rajaudu vain työhön ja markkinoihin. Maaseudulla valitetaan, miksi toimintaa järjestetään niin paljon ja monipuolisesti vain Helsingissä. Eikö tapahtumia voisi tuoda muuallekin? Ei ymmärretä sitä, että toimintaa järjestävät ihmiset ensisijassa itselleen ja kavereilleen. Suuressa kaupungissa on väestöpohjaa, josta löytää aktiivisia samasta aiheesta kiinnostuneita ihmisiä.

Internet on muuttanut sitä, miten kaveriporukoita syntyy ja vapaa-aikaa vietetään. Ravintolapäivät, popup-kulttuuri ja kaupunkiaktivismi tekevät sosiaalisesta ympäristöstä avoimemman. Kaupungit tarjoavat uudelle tulokkaalle runsain mitoin mahdollisuuksia löytää sen juuri itselle sopivan porukan.

Ihminen on sosiaalinen. Kaipaamme halauksia; että voimme kuulla, kun rakkaat ystävämme nauravat onnesta; ja niitä hetkiä, kun voimme vain olla hiljaa ystäviemme kanssa. Näitä ei Internet korvaa. Siksi ihmiset muuttavat kaupunkeihin nopeammin kuin koskaan.

Kuvittele, että kaikki kaupungissa olevat tilat ovat jatkuvasti napin painalluksella käytettävissäsi. Teknologia siihen on jo olemassa. Se vaatii vain sitä, että joku yhdistää ubermäisen varausjärjestelmän kännykällä toimiviin lukkoihin taloudellisesti toimivaan bisnesmalliin. Funktionalistisen erottelun aika on ohi. Tilalla on monikäyttöisyyden tuoma tehokkuus.

Työ vapautuu konttorin kahleista. Itsenäisen työ ja rutiinitehtävät voidaan hoitaa etänä. Läsnäoloa tarvitaan niihin kontakteihin, jotka ovat merkityksellisiä: luottamuksen rakentaminen, suhteen ylläpito ja uuden luominen.

Samalla vaatimuksemme työympäristön laadulle nousevat. Kesämökki hakkaa avokonttorin keskittymistä vaativassa kirjoittamisessa ja palveluita täynnä oleva kaupunki lähiökonttorin palaverien- ja kokoustenpitopaikkana.

Muuttuva työelämä muokkaa myös ihmisten liikkumistottumuksia. Ja aina siellä, missä on paljon ihmisiä, on myös paljon liikettä.

Liikkumisen mullistus alkaa itseajavien autojen myötä. Ensin tulevat itse ajavat rekkajunat, sitten robotaksit, jotka kuskaavat paikasta toiseen huokeaan hintaan. Robottiautot lisäävät maantieverkoston kykyä välittää autoja merkittävästi, mutta vaikkeivät vaikuta välityskykyyn tiiviissä kaupunkirakenteessa. Kalleista pysäköintihalleista tulee kuollutta pääomaa.

Murros on nopeampi kuin ihmiset kuvittelevat. Yksi roboauto korvaa jopa kymmenen tavallista autoa, joten 80% markkinoista voidaan vallata muutamassa vuodessa. Edessä on aiempaa voimakkaampi jako urbaaniin ja muuhun ympäristöön. Itseajavat autot tekevät kulkumuotojen välillä vaihtamisen helpoksi. Raiteita tarvitaan tulevaisuudessakin sinne, missä kulkee paljon ihmisiä.

Työn murros on vasta alkamassa. Informaatioteknologia syö perinteisiä keskiluokkaisia ammatteja ja irroittaa toisistaan vanhoja. Keskiarvon ja keskimääräisyyden aika on ohi. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka ovat globaalisti parhaita, vaikka kapealla erikoisalalla.