Kaupunkien digitalisoituminen: robottiliikenteen vaikutukset liikenteeseen (2)

Kirjoitussarjan edellisessä tekstissä kävin läpi robottiliikenteen historiaa ja teknisiä mahdollisuuksia. Tässä osassa lähden siitä oletuksesta, että autot jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa osaavat ajaa itse. 

Mitä tapahtuu, kun itseajavat autot tulevat? 

Jos omistat auton, joka ajaa itse, voit käyttää ajomatkan johonkin muuhun. Lukea kirjaa, kirjoittaa sähköposteja, tehdä töitä, pitää yhteyttä ystäviin ja perheeseen tai keskittyä olemaan muiden matkustajien kanssa. Matkustamisen aikakustannus alenee, kun liikkuminen ei ole enää niin ikävää.

Työhön voi ajaa vähän pidemmän matkan ja omakotitaloa kaipaavat voivat työmatkojen syömän ajan puolesta hankkia sen asunnon aiempaa kauempaa. Tämä sillä oletuksella, että ajettujen kilometrien euromääräiset kustannukset eivät kasva liian korkeiksi.

Toisaalta: miksi omistaisit auton itse? Entä jos joku Uberin tai Kutsu Plusan kaltainen yritys tarjoaa liikkumista palveluna ja maksat vain käytöstä? Hintaluokka voisi olla joitakin kymmeniä senttejä kilometriä kohden eli samaa luokkaa kuin nykyään arvioidaan oman auton kilometrikustannuksiksi. Ehkä jopa alempi siksi, että oma auto on tyhjän panttina 95% ajasta ja näin pääomakustannukset ovat kilometriä kohden suurempia kuin jatkuvassa käytössä olevissa robottitakseisa.

Kun (nykyään) auto on hankittu, sitä kannattaa käyttää lähes kaikkiin matkoihin. Marginaalikustannukset ovat mitättömät, vaikka keskimääräiset kilometrikustannukset ovatkin korkeat. Robottitaksi tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon niille, jotka haluavat liikkua autolla joskus mutta eivät aina. Omistusautosta tulee harrastus- ja työväline.

Muutos auton omistamisesta kilometripohjaiseen maksamiseen muuttaa myös sen miten teemme valintoja eri kulkutapojen välillä ja parantaa kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suhteellista kannattavuutta.

Liikenteelliset vaikutukset

Robottiautot voivat tehdä liikenteestä paljon turvallisempaa kuin se on nykyään. Automaatti ei nuku, se reagoi yllättäviin tilanteisiin välittömästi ja kykenee kommunikoimaan jatkuvasti muiden liikenteessä olevien autojen kanssa. Kun onnettomuuskuolemat muuttuvat harvinaisemmiksi, kansalaisten ja median sietokyky edes niitä harvoja onnettomuuksia kohtaan katoaa tyystin.

Yksikään robottiautoja valmistava yritys ei voi ottaa sitä riskiä, että saavat niskaansa syytteen kansalaisten hengen vaarantamisesta. Siksi Googlen robottiauto on katuympäristössä paljon varovaisempi kuin ihmiskuski. Robottiautoja valmistavalla yrityksellä on paljon enemmän hävittävää kuin yksinäisellä kuljettajalla.

Lopputuloksena on se, että erityisesti kaupunkiliikenteestä tulee paljon aiempaa turvallisempaa ja jossain vaiheessa valtiot yksi kerrallaan kieltävät ihmiskuskit yleisillä kaduilla ja teillä.

Moottoriteillä robottiautot voivat ajaa pitkinä tiukasti toisissaan kiinni olevissa letkoissa. Tämä vähentää autojen energiankulutusta ja lisää moottoriteiden kykyä välittää liikennettä merkittävästi – ehkä jopa kaksin tai kolminkertaisesti nykyiseen verrattuna. Ratkaisu toimii kuitenkin vain siellä, missä koko letkan autot ajavat pitkiä matkoja samaan suuntaan ja risteykset on toteutettu eritasoliittyminä.

Kaupunkiliikenteessä näitä muutoksia ei ole näköpiirissä. Katuverkossa kapasiteetti määräytyy pitkälti siitä, miten risteyksissä risteävä liikenne tarvitsee aikaa. Autojen turvavälit ovat jo nyt hyvin pieniä eikä niiden pienentämisellä voida saada kuin ehkä joitakin kymmeniä prosentteja lisää välityskykyä irti risteyksestä.

Olen koettanut löytää edes yhden tutkimuksen, jossa tutkittaisiin robottiliikenteen vaikutusta kadun välityskykyyn ympäristössä, jossa on runsaasti jalankulkijoita ja pyöräilijöitä ilman että merkittävästi heikennetään jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden asemaa. Toistaiseksi en ole sellaista löytänyt. Otan mielelläni vastaan vinkin, jos sellaiseen törmäätte.    Mutta huomatkaa, että siinä pitää tosiaan olla tutkittuna jalankulkijat ja pyöräilijät mukana. Jalankulkijat ja pyöräilijät eivät ole pieniä robottiautoja eikä risteyksen toimintaa voi ekstrapoloida pelkkien autojen välisestä toiminnasta.

Yhteenvetona voi todeta, että robottiauto tekee liikkumisesta autovyöhykkeellä helpompaa ja vaivattomampaa. Se myös vähentää tai poistaa pysäköintiin liittyviä ongelmia (siitä lisää omassa blogitekstissä) ja tekevät tarpeettomiksi vähän matkustajia keräävät bussilinjat. Liityntäliikenne hoitunee tässä tulevaisuudessa robotakseilla.

Kaupungissa robottiautot eivät sujuvoita henkilöautoliikennettä ja voivat jopa vähentää sen sujumista, kun roboautojen pitää liikkua myös tyhjinä seuraavaa matkustajaa hakien. Siksi tiiviissä kaupunkiympäristössä korostuu raideliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn rooli. Samalla liikkuminen tiiviistä kaupungista ulos helpottuu, kun robotaksit tarjoavat kaikille ne liikkumismahdollisuudet, joita nyt on vain niillä, jotka tarvitsevat autoa usein (ja ovat valmiit tekemään autoon sen alkuinvestoinnin).

Näin kokonaisuutena robottiautoilla on sekä kaupunkiseutuja hajauttava että tiivistävä vaikutus ja vastaavasti joukkoliikenteen kilpailukykyä parantava ja heikentävä vaikutus. Pientalovyöhyke ja tiivis urbaani kaupunki eriytyvät fyysisesti toisistaan aiempaa enemmän, mutta liikkuminen niiden välillä helpottuu – kunhan raideliikenne tarjoaa laadukkaat mahdollisuudet siirtyä näiden kahden maailman välillä.