Kaupunkirakentamisen aika (6): Miksi keskustat vetävät taas?
Miksi keskustat vetävät taas?
Keskustamainen asuminen on lisännyt suosiotaan nopeasti kaikkialla maailmassa. Miksi keskustoista haluttiin välillä pois ja miksi nyt taas halutaan takaisin?
Kaupungin keskustoissa asuminen oli suosittua luonnollisesti silloin, kun ihmiset tekivät matkansa lähinnä kävellen. Auto vapautti asumaan lähiöissä, samalla kun autoilun haitat tekivät keskustoissa asumisesta entistäkin vastenmielisempää.
Vielä 1960-luvulla kaupungeissa elinajan odote oli selvästi maalla asuvia alempi, koska ilma oli kaupungeissa epäterveellistä ja koska auringonvalon puutteesta johtuva riisitauti oli yleinen. Tarttuvien tautien leviämiselle kaupunki oli otollista ympäristöä.
Vielä 1960-luvulla asunnon sai Kruununhaasta halvemmalla kuin Tapiolasta.
Kaukolämpö, lyijytön bensiini, roskanpolttouunien kieltäminen, joukkoliikenteen suosiminen, penisilliini ja purkista saatava D-vitamiini ovat muuttaneet asetelman täysin. Nyt elinajanodote on kaupungeissa korkeampi kuin maaseudulla. Hyvin tärkeä oli Helsingin kaupunginvaltuuston päätös alkaa suosia joukkoliikennettä ja rajoittaa autoilua keskustassa pysäköintipaikkojen määrää säätelemällä, johon päädyttiin legendaarisen Smith–Polvisen liikennesuunnitelman pelottelemana.
Huomattakoon, että keskusta-asumisen suosio ei ole noussut jokaisessa kaupungissa vaan vain joukkoliikennekaupungeissa, koska autovaltaisen suurkaupungin keskustat ovat asukkaan kannalta painajaismaisia. Joukkoliikenteeseen panostaminen on myös elinkeinopolitiikkaa.
Samalla kun kaupungista ulos työntävät voimat ovat vaimentuneet, sisään vetävät ovat kasvaneet. Ratikkakaupungin vahvuus on sen toimiminen kontaktikaupunkina. Erilaiset tapahtumat, urbaanit palvelut, kahvilat ja muu urbaani elämä houkuttelevat ulospäin suuntautuneita aktiivisia ihmisiä.
Kaupungissa on kivaa. Siksi niin moni haluaa kantakaupunkiin ja siksi asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin.
Siksi niitä asuntoja on rakennettava alueelle lisää.
Vaikka uudet kantakaupungin alueet vetävät ihmisiä, eikä vain hitaksiin, niin itse näkisin ratkaisevana itse rakennusten laadun niin materiaaleiltaan kuin esteettisesti. Ja nimenomaan vanhan keskustan vetovoimaa lisäävänä suhteessa uuteen kantakaupunkiin ja lähiöihin. Vanhojen alueiden talot tulevat vain nostamaan hintaeroa, jos rakentaminen ja arkkitehtuuri jatkavat laadullista alamäkeään muualla.
Pitäisikö kaupungin rohkemmin hakea kutsukilpailuilla ulkomailta erilaista otetta, joka arvostaisi kaupunkikuvaa enemmän kuin suomalainen arkkitehtuuri joka tekee hyvin pelkistettyä nyt uusistakin alueista, vaikka mielestäni korttelikaupunki, jossa talot ovat hyvin lähellä, vaatisi julkisivuilta kolmiulotteisuutta, vaihtuvuutta, hallittua värienkäyttöä ja miksei ornamentiikkaa, koska koristelevathan ihmiset itsensä tatuoinneilla joten miksi heille ei kelpaisi taide myös talonsa seinillä?
Kilpailuilla pitää ehdottomasti hakea rohkeammin uutta otetta. Yhtenä haasteena vain on se, että jos tuomarit ovat suomalaisia pelkistettyä modernismia arvostavia, eivät kilpailutulokset välttämättä tuota toivottua tulosta.
Silti niitä kannattaa järjestää. Ehkäpä saamme kymmenen vuotta nopeutettua tuota muutosta ja jo 20-luvulla hyvää kaupunkia.
Tuosta syystä tein ehdotuksen siitä, että Hakaniemenrannasta ja Siltavuorensalmesta järjestetään suunnittelukilpailu. Osmo Soininvaara vei ehdotukseni sitten kaupunkisuunnittelulautakunnassa kiitosten saattelemana lautakunnan yksimieliseksi päätökseksi.
Kaunis ja mieltä ylentävä estetiikka on tekemässä paluun.