Kaupunkisuunnittelulautakunta 21.2.2012
Kaupungilla on nykymenolla edessään katastrofaalinen kaavoitusvaje. Kaupungin vaatimaton tavoite on kaavoittaa noin 5000 asuntoa vuodessa, eli runsaat 400 000 kerrosneliömetriä. Viime vuosina kaavoitusmäärä on vaihdellut runsaan 200 000 k-m2 ja 400 000 k-m2 välillä. Edessämme on nykyarvioiden mukaan kolme lihavaa vuotta ja sen jälkeen Helsingin kaavoitus käytännössä loppuu. Kysyin mitä tälle ollaan tekemässä ja sain vastaukseksi, ettei sille voida tehdä mitään. Kaavoitettavaksi käyttökelpoinen maa on kuulemma loppumassa.
On aika tunnustaa tosiasiat. Katastrofi uhkaa.
Mitä, jos aloitettaisiin sillä Länsibulevardilla? Siitä riittää rakennusoikeutta 1-2 vuoden kaavatarpeisiin. Jatketaan kaupunkimotarit bulevardeiksi -hankkeella, josta voisi saada kaavoja ehkä noin 10 miljoonan kerrosneliön verran lisää.
Demokratiaryhmän raportti jäi pöydälle ensi viikkoon.
Townhouse-rakentamisen ohjeet esitellään vasta myöhemmin. Nähdäkseni näissä pitäisi keskustella ainakin esteettömyysnormista, jotta saadaan aikaan jotain mitä on mahdollista rakentaa ja autopaikoista. Aika monessa paikassa paras paikka autolle olisi oman talon edessä kadun varressa – nykyinen ohje käsittääkseni käytännössä vaatii hallipaikkoja. Pitäisi mielestäni ratkaista tapauskohtaisesti esimerkiksi kadun ja alueen luonteesta riippuen.
Ensi viikolla sitten Östersundom-projektin esittely ja Hernesaari.
Kannatan lämpimästi länsibulevardi-ideaasi. Olisiko sille saatavissa kannatusta myös muissa puolueissa?
Itse ainakin voisin ajatella ostavani mieluusti asunnon länsiväylän lähistöltä.
Toinen ajatus: olettaako kaavoituksen ”täysi pysähdys”, että Kruununvuorenrannan siltaa ei saada rakenteille lähivuosina? Vai onko sen kaavoitukset laskettu jo näihin vuosiin, vaikka rakentamista ei kai pitäisi aloittaa ennen kuin silta on lähes valmis (muuten asukkaat ostavat auton ja siinä meni hieno kantakaupungin jatke -idea).
Kruunuvuorenrannan asemakaavoitus tehdään vuosina 2012-2016. Toivon, että tonttiluovutuksia ryhdytään tekemään vasta kun Kruunuvuorenselän sillan rakentamisesta on sitovasti päätetty ja sillä on olemassaoleva rahoitus. Näin kaupunki voi saada suuren osan sillan rakennuskustannuksista alueen maanarvon nousuna. Jos silta rakennetaan jälkikäteen, arvonnousu jää käytännössä kokonaan sieltä asunnon ostaneille.
Länsibulevardia selvitetään tällä hetkellä virastossa ja siitä on luvattu tuoda selvitys ennenkuin Koivusaaren kattamisesta tuodaan esitys lautakuntaan lokakuussa. Asia tulee varmasti olemaan poliittisesti kuuma peruna juuri vaalien alla.
Minua mietityttää, että moni rakennushanke on viime vuosina näyttänyt käynnistyvän melkoisella viiveellä. Joskus isompien rakennushankkeiden vauhti puolestaan näyttäisi matkan varrella hidastuvan.
Voisivatko edellä mainitsemani seikat liittyä siihen, etteivät uudet asunnotkaan tunnu ainakaan kaikkialla menevän nopeasti kaupaksi?
T: Olli
Voisihan se johtua tuostakin.
Vaihtoehtoisesti se saattaa johtua siitä, että kaupunki ja valtio lisäävät sääntelyllä rakentamisen kustannuksia. Esim. autopaikat yli 500€/m2, pommisuojat, yms.
Lisävaihtoehtona saattaa olla se, että kun kaupunki kaavoittaa riittävän vähän ja kaavavaranto on jaettu noin 4-5 yritykselle, niin käytännössä jokainen näistä yrityksistä on monopolituottajan asemassa. Kukin tietää, että jos jätän tämän tontin rakentamatta, kukaan ei rakenna korvaavaa rakennusta – sen sijaan tarjonta vähenee. Kun tarjonta vähenee, hinnat nousevat, joka vaikuttaa suoraan muista tonteista saataviin voittoihin. Jos hintajousto on vähintään sopivalla tasolla, kannattaa osa tonteista jättää rakentamatta, koska niistä saatava voitto olisi pienempi kuin tarjonnan lisäämisen tuoma hinnanalenema muissa kohteissa.
Lisäksi kannattaa 2008 alkaneen laman kohdalta muistaa se, että 90-luvun kriisi oli rakennusalalle mielipuolinen tappaja. Yrityksiä kaatui kuin kärpäsiä ja tämä oli vielä tuoreessa muistissa. Kun näytti siltä, että pudotus on yhtä kaamea, yritykset laittoivat ennakolta täyden jarrun päälle. Jälkikäteen on vaikeaa arvioida oliko tämä oikea vai väärä valinta.
Viimeiseksi ohjaisin sinut tutustumaan kaljapelin ihmeelliseen maailmaan – http://en.wikipedia.org/wiki/Beer_distribution_game. Rakennusalalla on pitkät viiveet siitä kun kaavoitus aloitetaan siihen kun talo on valmis. Tämä itsessään tekee alasta hyvin häiriöherkän. Tästä asiasta on tehty valtavirtataloustieteen puolella valtavasti tutkimusta.
Kaavoitettu alue ei missään tapauksessa ole sama kuin se alue, joka on muutamaa vuotta myöhemmin rakennettu, tämän voi todeta seuraamalla vaikkapa Viikin ja Viikinmäen rakentumista; vielä selvempi esimerkki olisi Leppäsuo. Jostain syystä kaupunki ei tilastoi tätä ainakaan hyvin, ja nielee sovinnolla grynderien valitukset tonttipulasta. ASUNTOPULA EI JOHDU TONTTIPULASTA, vaan gryndereiden voitontavoittelusta. Jos kaavoitetaan vain isoja ja korkeita taloja, ei alalle tule uusia yrittäjiä, Tyypillistä on myös, että uusille alueille kaavoitetaan toimitiloja yli tarpeen; ne muutetaan sitten yksitellen asuintaloiksi, kun tiloille ei ole kysyntää.
Olisi hedelmällisempää listata jo valmiiksi kaavoitettuja tontteja kuin vaatia viimeisiä viheralueita jyrän alle. Kaupunkibulevardit on ok ja monet ostarit voitauisiin korvata kerrostalolla, jossa on kivijalkakauppa, mutta kannattaa muistaa, että Helsinki ei ole Pariisi eikä Amsterdam: täällä ei riitä väkeä eikä elatusta miljoonille ihmisille
Miksi muuten kaupungin tietokeskus merkitsee kartoille vain kunnalliset palvelut, mutta ei sitä tärkeintä: lähikauppaa?
Autopaikat näyttäisi olevan yksi kulmakivistä, kun etsitään kaavoitukselle uutta suuntaa. Muutama huomio tästä:
– Jos autoja on, niillä myös ajetaan.
– Autoilu sitoo kaupungin pinta-alasta noin neljänneksen tilanteessa, jossa koetaan, että luontoa tarvitaan torjumaan ilmastonmuutoksen haittoja.
– Onko kaavoituksen pelisääntöjä mahdollista kehittää nykyistä vähemmän autoilua tukevaksi?
– Nykyisinkin on käsitykseni mukaan poikkeustilanteita, joissa voidaan rakentaa asumista vähemmillä autopaikoilla. Onko tähän liittyviä ratkaisuja saatavissa enemmän käyttöön?
– Osaratkaisu voisi olla yksityisautoilun kustannusten kohdentaminen selkeämmin autoilijoille.
– Toistaiseksi Helsingissä pääsee autolla jouhevammin useaan eri suuntaan kuin julkisella liikenteellä. Tässä pitäisi painopistettä saada julkisen liikenteen puolelle.
T: Olli