Kilometrivero, yksityisyydensuoja ja läpinäkyvä yhteiskunta

22.12.2013 4 By Mikko Sarela

Autojen kilometriverosta on ehditty jo kirjoittaa varsin paljon. Käyn tässä artikkelissa läpi lähinnä yksityisyydensuojaan liittyviä asioita, sillä muita on käsitelty kohtuullisen kattavasti esimerkiksi Soininvaaran blogilla.

Mutta ensin huomautus: gps-seurantaan pohjaava kilometrivero ei nähdäkseni ole teknologiana sillä tasolla, että sen voisi ostaa suoraan kaupan hyllyltä. Suomen ei myöskään kannata olla edelläkävijä – meillä ei ole osaamista, eikä maailmantaloudessa asemaa, jossa edelläkävijyyttä tällaisissa asioissa voisi hyödyntää. Katsokaa vain digitelevisiota elävänä esimerkkinä siitä, kuinka edelläkävijyys kannattaa.

Yksityisyydensuojaan liittyviäkin asioita on ehditty käsitellä muutamastakin näkökulmasta. Hannu Oskala kirjoittaa ”auto ei ole yksilö” huomaamatta sitä, että yksityisyydensuojan tehtävä on suojata sellaisia asioita, jotka voidaan yhdistää yksilöön. Yksityisautolla tyypillisesti ajaa aina sama henkilö, joten vaatimus täyttyy. Jyrki Kasvi taas huomauttaa, että verottajan ylläpitämänä gps-tietokannasta voisi helposti tulla toimittajien suosikki. Verotiedothan ovat Suomen lainsäädännössä julkisia.

Vähintään yhtä tärkeää on huomata se, että maailma muuttuu. Nyt jokaisella meistä on kännykkä, jota seurataan koko ajan. Akun voi irroittaa, jos yksityisyydellä on oikeasti väliä. Mutta samaan aikaan ympäristöstä jatkuvasti julkaistavien valokuvien ja live-videon määrä kasvaa. Kasvontunnistusohjelmistot (ja rekisterinumeron tunnistusohjelmistot) kehittyvät sitä tahtia, että muutaman vuoden päästä lähes kaikkialla liikkeitä voidaan joka tapauksessa seurata – ja tullaan seuraamaan.

David Brinin kirjassa Transparent Society maalaama tulevaisuus on nyt.

Siksi huomion pitäisikin keskittyä siihen, miten voimme taata tärkeät osat yksityisyydestä maailmassa, jossa kaikki tieto kertyy helposti hyödynnettäviin tietokantoihin.

Ehdotan siis siirtymistä avoimeen yhteiskuntaan, jossa painopiste on siinä, että tietokannan väärinkäytöstä jää väistämättä julkinen jälki ja siitä rangaistaan. Verotietokanta tehdään sellaiseksi, että jokainen tietojen tarkastelu

  • vaatii henkilökohtaisen vahvan tunnistautumisen,
  • julkaistaan välittömästi avoimesti nähtäväksi Internetissä ”Henkilö X on tarkastellut auton Y liikkumistietoja aikavälillä AA-BB”
  • Oikeuden päätöksellä vakavien rikosten tutkinnassa voitaisiin luoda pseudonyymi, jolla tietoja tarkastellaan. Oikeuden päätösvaltuutus toteutetaan kryptografisesti siten, että se voidaan vahvasti yhdistää tuohon pseudonyymiin – eli virastossa pseudonyymin tekeminen ilman vastaavaa oikeuden päätöstä ei ole mahdollista ilman kiinni jäämistä
  • Jokainen vaihe tietojen tarkastelussa on sellainen, jossa tekijästä jää vahvasti tunnistettu jälki
  • Järjestelmätietojen väärinkäytöstä määrätään kovat minimirangaistukset. Läpinäkyvä yhteiskunta voi toimia vain, jos väärinkäytöksestä jää suurella todennäköisyydellä kiinni ja saatava rangaistus on niin kova, ettei kukaan halua ottaa riskiä.

Lopuksi vielä korostan, että ylläoleva sisältää varmasti ongelmia. Sen on tarkoitus kuvailla sitä, minkälaiseen järjestelmään pitäisi pyrkiä, jotta yksityisyydensuoja otettaisiin huomioon tietokannan käyttöpuolella. Kunhan tuollainen mekanismi saadaan toimimaan yhden järjestelmän kanssa, menetelmä tulee laajentaa myös muihin yksityistä tietoa sisältäviin tietokantoihin. Matkan varrella opimme mikä toimii, mikä ei ja korjaamme suuntaa niin että lopputulos on hyvä.

On aika lopettaa jarruttaminen ja luoda tietoyhteiskunnan vaatimat mekanismit tärkeiden kansalaisoikeuden vaalimiseen.