Kslk lista 22.5.2012 ja edellisen kokouksen päätökset
Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 22.5.2012
Kaupunkiviraston toimintasuunnitelma 2013-2015 pöydältä.
Lausunto maakuntakaavan luonnoksesta. Muutamia huomioita – maakuntavaavaluonnoksessa ei edelleenkään ole merkitty poikittaisia joukkoliikenteen laatukäytäviä raideyhteyksinä. Uudenmaan kokoisesta lintuperspektiivistä kehä III sisäpuoli näyttää kovin pieneltä. Malmin lentokentän kohtalo on yhä auki ja vaikeuttaa Koillis-Helsingin seudun suunnittelua.
Kruununhaan porrashuoneistot tulevat takaisin lautakuntaan. Uusi suojelusuunnitelma hyväksyy hissien rakentamisen porraskäytäviin, mikäli se on teknisesti mahdollista. Museovirasto on aiheellisesti huolissaan.
En ole yleisesti ottaen suuri nykyisen museolain ystävä johtuen siitä, miten lakia nykyisellään käytetään massiivisten modernin aikakauden rakennelmien suojeluun. Laki on kuitenkin alunperin laadittu nimenomaan Suomessa harvinaisten 1800-luvun ja 1900-luvun alun rakennusten suojelemiseen. Nyt käsittelyssä olevat porraskäytävät kuuluvat juuri tähän kategoriaan. Maallikkokäsitykseni on se, että suojelupäätös on ristiriidassa ainakin lain hengen kanssa. Täytynee keskustella kaupungin lakimiesten kanssa asiasta vielä ennen kokousta. Museoviraston kanta on yksiselitteinen
Uudistettu määräys kuuluu seuraavasti: ”Hissien rakentaminen sallitaan porraskäynteihin, mikäli se on teknisesti mahdollista. Hissit on toteuttava rakennusteknisesti siten, että ne sopivat mahdollisimman hyvin ympäristöönsä.” Tekninen mahdollisuus on mitoituksen salliessa lähes aina löydettävissä ja mahdollisimman hyvä sopivuus ympäristöönsä on tulkinnallisesti niin väljä, että määräys ei ole hyväksyttävissä arvokkaita porrashuoneita koskevaan asemakaavan muutosehdotukseen. […] Arvokkaat porrashuoneet ovat rakennustaiteellisesti yksilöllisiä ja piirteiltään korvaamattomia, joten niiden säilymisen tulee olla yksiselitteisesti korjaus- ja muutostoimenpiteiden lähtökohtana.
Nähdäkseni tämä kuuluu niihin asioihin, jossa Suomen valtio on katsonut, että tällaiset rakennukset tulee suojella. Jos Helsingin kaupunki on asiasta eri mieltä, tulisi Helsingin kaupungin tehdä töitä lain muuttamiseksi.
Pyöräliikenteen tavoiteverkko ja pyöräliikenteen suunnitteluohje. Suunnitteluohje on perusteellisesti laadittu työ, jonka pohjalta kelpaa suunnitella pyöräliikennettä Helsingissä. Yksi kysymys nousi mieleeni noista ohjeessa olevista miniminäkyvyyssäännöistä. Toivon, että tästä ei tule yksi este lisää tiiviin korttelikaupungin rakentamisen tielle. Näkyvyys risteyksissä on tärkeää, mutta ei niin tärkeää, että sen takia pitäisi estää oikean kaupungin rakentaminen.
Lausumme myös joukosta ponsia, mm. Vallilanlaakson meluesteiden rakentamisen kiirehtimisestä ja menetelmistä, joilla voitaisiin varmistaa se, etteivät yksityisautot päädy käyttämään Vallilanlaakson joukkoliikennekatua. Minä kannatan Vallilanlaaksoon ratikkaväylää ja laajaa investointiohjelmaa Helsingin raitiotieverkkoon.
Raitiovaunulinjan 1 kehittämisestä viraston vastaus toteaa, että jos nykylinjaa haluaa kehittää, tulisi sillä pystyä korvaamaan osa Mäkelänkadun bussiliikenteeseen. Esimerkkeinä virasto ottaa mm. linjan jatkamisen Käpylän tai Oulunkylän asemalle. Kannatan lämpimästi molempia ja ajattelin pyrkiä kiirehtimään näiden toteuttamista. Lisähuomioina voisi todeta sen, että linjan matkustajamääriin voisi myös vaikuttaa modernisoimalla Mäkelänkadun raitiotien ja rakentamalla lisää asutusta Mäkelänkadun varteen Itä-Pasilan ja Käpylän välissä.
Lopuksi Linja-autoliitto vaatii kaupunkia kumoamaan liikennesuunnittelupäällikön päätöksen, jolla rakennetaan Mannerheiminaukiolle pikavuoropysäkki. Onnibus on noussut ärhäkkäänä uutena kilpailijana haastamaan vanhan linja-automonopolijärjestelmän ja vanha järjestelmä yrittää laittaa kampoihin keinolla millä hyvänsä.
Kaupunkisuunnittelulautakunta 15.5.2012
Honkasuon kaava meni läpi suunnitellussa muodossaan. Siellä on harjoitettu kumppanuuskaavoitusprosessia, jossa osaan (noin 30%) tonteista on haettu rakennuskumppani jo kaavoitusvaiheessa. Tämän tavoitteena on nopeuttaa prosessia kaavoituksen aloittamisesta rakennusten valmistumiseen. Ongelmiakin siitä seuraa, joten tätä pitäisi perata jossain vaiheessa ja varmistaa, että tämä ei johda rakentamisen keskittymiseen ja korruptiomahdollisuuksien lisääntymiseen.
Töölöntorin autopaikkajärjestelyistä olin yhteydessä liikennesuunnittelupäällikköön pari päivää ennen lautakuntaa ja esittelin ajatusta parkkipaikkojen siirrosta torin ympärillä oleville kaduille vinoparkkiruutuja käyttäen. Lautakunnassa meille esiteltiin alustavaa ajatusta joka pohjautui tälle idealle ja virasto lupasi tuoda ehdotuksen torijärjestelyiden uudistamisesta vielä tämän vuoden puolella.
Käytännössä päivällä vapaana olevan parkkipaikkarivin vapauttamisen pitäisi olla helppoa tällaisilla järjestelyillä. Iltapysäköinnin poistaminen torilta vähentäisi alueelta noin viitisenkymmentä parkkipaikkaa ja voi olla poliittisesti vaikeaa toteuttaa ennenkuin Töölöön suunniteltu parkkihalli toteutuu.
Ihan pari kirjoitusvirhekorjausta: ”Kruununhaan” ja ”Onnibus”. (Perjantai on mun nipotuspäivä jostain syystä. :))
Tiiviissä kaupunkikortteleissa toivottavasti ajellaan sekaliikenteessä tai pyöräkaistoilla (jolloin ylitys sekaliikenteessä). Harmi, että osassa kaksi on vasta selvitetty risteysratkaisut.
Näkymät ovat vanha juttu, joka tuohonkin on kopioitu tielaitoksen -98 julkaisemasta kevliisistä. Mutta niitä pitää edelleenkin toitottaa, kun vuoden -98 jälkeen on rakennettu vaikka kuinka monta pyörien alikulkua ym puutteellisilla näkymillä. Siis vaikka -98 oppaassa tuo olikin, niin sen merkitystä tai noudattamista ei olla vieläkään opittu. Esim. tässä http://g.co/maps/k8x4x siiryminen sekaliikenteestä radanvarren pyörätielle. Vasemmalle näkeminen on tehty mahdottomaksi muutaman ”leppoisan” kuusen takia. Näkymät ovat enemmän pyörätie-pyörätie risteys juttuja, alikulkutunnelista ei näe seuraavaan ristykseen. Olisiko alikulkua voitu leventää tai vaihtoehtoisesti viedä risteys pidemmälle suuaukosta?
-jari
Jari ehtikin jo kirjoittaa pyöräliikenneohjeesta, mutta kirjoitanpa vähän lisää.
Aluksi kehut. KSV:n ohje on hyvä, mielestäni parempi kuin tuore luonnos Liikenneviraston ohjeeksi. Siitä tosin KSV ansaitsee pienet moitteet, että pyöräilyjärjestöiltä ei kysytty näkemyksiä.
”Yksi kysymys nousi mieleeni noista ohjeessa olevista miniminäkyvyyssäännöistä. Toivon, että tästä ei tule yksi este lisää tiiviin korttelikaupungin rakentamisen tielle.”
Ihan hyvä pointti, mutta voisin väittää ettei tule estettä. Jos kaupungissa riittää tila autoille, ei pyörien vaatima tila voi olla ongelma.
Normi on ongelma, jos se ei sallisi sitä kantakaupunkia, joka meillä jo on. Näppituntumalta näkemien kohdalla ongelmaa ei ole: isoilla kaduilla on autojen takia riittävät näkymät. Pienillä kaduilla ei ole (tai ei pitäisi olla) pyöräteitä, joten pyörätieohjetta ei sovelleta.
Parempia näkemiä tarvitaan lähinnä esikaupunkien erillisillä pyöräteillä. Erityisesti alikulut ovat ongelma (taas yksi syy vastustaa kaupunkimotareita!)
Risteyksiin liittyvänä teknisenä ratkaisuna voisin vielä mainita nurkista viistetyt korttelit mallia Eixample (kuva).
Hienoa että pyöräliikenteen suunnitteluohje on saatu aikaiseksi. Toiseen osaan toivoisi osiota myös liikenteen ohjauksesta / liikennemerkkien käytöstä. Tällä hetkellä tilanne on se, että liikennemerkeissä säästellään eikä liikenteen ohjausta mietitä lainkaan. Vilkkaasti liikennöidyllä pääpyörätielläkin joka ainoa risteävä pyörätie on tasa-arvoinen päätien kanssa. Loogisesti ainakin tärkeimmät pääreitit pitäisi olla etuajo-oikeutettuja, eli sivuteille kolmiot.
Pyöräilyä pitäisi verrata autoiluun. Jotta ajaminen olisi sujuvaa ja turvallista, niin risteykset eivät saa olla paikkoja missä maalatut viivat loistavat poissa olollaan ja väistämistä ei tiedä kukaan.
Esim. Hakamäentien uutukaiset pyörätie-pyörätie risteykset tai vaikka Huopalahden pulu-tunnelin liittymät. Kaikki niin syvältä ja pulussa laittomat näkymät. Selvää hierarkiaa Hollannin malliin. Selvästi eriarovoiset pääväylät ja sivuväylät. Kolmioita ja väistämisviivoja myös pyörille.
ps. TM:ssä (8/12) oli hyvä kirjoitus polkupyöräonnettomuuksista. Siinäkin tuli hyvin selvästi ilmi kahden pyöräilijän törmäys. Juuri sitä, mitä itse pelkään keskuspuistossa ajaessani, reitti on todellinen kamikaze, minkä huipentaa turha silta (auroran silta)
-jari
Ihan hyvältä vaikuttaa toi pyöräverkon suunnitteluohje. Hieman kyllä ihmetyttää väittämä: ”Tasalaatuinen katuhierarkia on hankala pyöräliikenteen olosuhteiden kannalta.” Mielestäni väittämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Pyöräily olosuhteet hierarkiattomassa verkossa on paremmat sillä liikennemäärät jakautuvat tasaisesti ja pysyvät pieninä. Tällöin pyöräilijät pärjäävät hyvin sekaliikenteessä. Tämä on ehkä tilastollisesti vaarallisempaa ainakin alkuun, mutta hierarkiaton liikenneverkko laajasti toteutettuna varmasti lisäisi pyöräilyn suosiota, jolloin tilastotkin paranisivat.
Eli mielestäni juuri katuhierarkia on luonut Hämeentien kaltaisia hirviöitä, jotka maineellaan ja pelottavuudellaan ovat hidastaneet pyöräilyn kasvua kantakaupungissa. Toisaalta eteläisessä kantakaupungissa, jossa katuverkossa on melko heikko hierarkia, pyöräily tuntuu turvalliselta lähes joka paikassa.
Kyllä hierarkiaa tarvitaan jossain määrin, mutta se pitää luoda hallitusti ja oikeassa mittakaavassa.