Kuntauudistus hirvittää
Minut tuntevat ja blogiani seuranneet tietävät varmasti, että kannatan seudullista demokratiaa. Saattaa siis tulla yllätyksenä, että minua hirvittää tämä nykyinen kuntauudistus. (Ministeriön suunnitelma julkaistiin tänään. Yhdistettävät kunnat, YLE).
Suomen suuret kaupunkiseudut ovat ongelmissa siksi, ettei aidosti seudullisia päätöksiä tehdä seututasolla. Tai jos tehdään, niin päätöksiä tehdään hallintohimmeleissä, jossa demokratia ja vastuu karkaavat, eikä maksajalla ole aitoa sananvaltaa päätöksiin.
Saattaa siis tulla yllätyksenä, että minua hirvittää tämä nykyinen kuntauudistus. Kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni Valkeakoskella, joka nyt oltaisiin liittämässä Urjalaan, Pälkäneeseen ja Akaaseen (ent. Toijala, Viiala ja Kylmäkoski). Aluetta tuntemattomille kerron sen verran, että Toijala ja Valkeakoski ovat kaksi suurin piirtein samankokoista naapurikuntaa (Valkeakoski jonkin verran suurempi). Molemmilla on oma kaupunkikeskuksensa – etäisyyttä näiden välillä on runsaat kymmenen kilometriä.
Toijalan keskus on rautatieaseman ympärillä ja näistä kahdesta selkeästi pienempi. Kaupunkien välillä on myös pitkään vallinnut kilpailuhenki: valkeakoskelaisten mielestä he ovat parempia kuin toijalalaiset ja päinvastoin.
Jos kaupungit yhdistetään suunnitelman mukaisesti, tulevaisuudessa näiden kahden keskuksen välillä tullaan näkemään poliittinen kädenvääntö. Keskittyykö uuden kunnan valtuusto edistämään sekä Valkeakosken keskustan, että Toijalan keskustan kehittämistä? Vai tuleeko valtuustoon poliittinen ryhmä, joka ajaa toisen keskuksen alas – Valkeakosken tai Toijalan. Kaupallisia palveluita ei tietenkään voi heti ajaa alas, mutta jos lasten päivähoito, koulut, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut siirtyvät toiseen keskukseen, on häviävän keskuksen osana hidas kuolema.
Tässä on minun käsittääkseni se huoli, joka saa maakuntien ihmiset takajaloilleen kuntauudistuksesta puhuttaessa. Se on myös niin kova huoli, että koko uudistus voi kaatua, jos ongelmaa ei onnistuta ratkaisemaan.
Oma ehdotukseni on taajamademokratia (ja kaupunginosademokratia näin suurissa kaupungeissa), jolle annetaan raha ja valta päättää esim. katujen kunnossa pidosta, puistojen ylläpidosta, leikkipuistoista, päivähoidosta, nuorisotoimesta ja muista asioista, jotka luontaisesti kuuluvat paikallisesti päätettäviksi. Tehtävien laajuus voisi riippua taajaman koosta siten, että suuressa taajamassa (esim. Valkeakoski) lähidemokratialla päätetään myös peruskoulusta kun taas pienessä kylässä ehkä vain nuorisotalosta ja ympäristön kunnossapidosta. Näin voitaisiin myös pelastaa se talkoohenki, jolla monissa pienissä kunnissa nykyään asiat hoidetaan.
Enpä usko, että taajamademokratia tuolla työnjaolla riittää, koska kyllä ihmiset haluaisivat päättää paikallisesti myös terveysasemasta ja kouluista.
Jos taas Kepun mielen mukaan siirretään terveystoimi kokonaisuudessaan valtiolle/Kelalle tai maakunnille, se EI tarkoita sitä, että kunnassa säilyy terveyskeskus, jonka vain rahoittaa joku muu. Se tarkoittaa sitä, että valtio/Kela/maakunta laittaa terveysasemia huomattavasti nykyistä harvempaan paikkaan, eikä todellakaan joka kuntaan.
-IJ
Kas, näemmä unohdin. Tarkoitukseni oli sanoa, että isommissa taajamissa peruskoulut voisivat kuulua taajamademokratian piiriin. Järjestelmän pitää olla siten joustava, että taajamademokratiaa voidaan harjoittaa yhtä hyvin 500 asukkaan kylässä kuin 10000-20000 asukkaan kaupunkikeskuksessa (esim. Valkeakoskella tai Toijalassa).
Tehtävien määrää voisi säännellä joko asukasmäärärajoilla laissa tai sitten seutukunnan valtuuston päätöksillä. En ole ihan varma kumpi näistä olisi parempi. (Ja verotusoikeudessa on iso kasa yksityiskohtia mietittävinä, jottei jouduta Kainuun ongelmiin tai käänteisongelmiin.)
En pidä hyvänä, että tehtävät voivat kuulua taajamalle tai eivät (koosta riippuen?). Mitä sitten, kun kellutaan sillä rajalla puolin ja toisin vuodesta riippuen?
Pidän alkuperäisen kirjoituksesi jakoa hyvänä, lähidemokratialle (joka saa rahansa nuppia kohti kunnalta) pääasiassa lastenhoito ja nuorisotoimi.
Jos sitten Kepun mallin mukaan siirtää tosiaan terveydenhuollon tuonne valtiolle/kelalle/maakunnalle, niin siitä se vasta huuto syntyy kun tämä korkeampi instanssi sitten päättää, että alueterveyskeskus on sitten taajamassa X ja Y:n terveyskeskus lakkautetaan.
– IJ
Terveydenhuollon mun mielestä pitää mennä tosiaan joko kokonaan valtiolle tai sit kokonaan seutukunnalle (millä nimellä sitä sit kutsuukaan). Koska perusterveyden ja erikoissairaanhoidon välinen valuvika ja palvelumuuri pitää saada rikottua.
Kivan riidan noista terveysasemista saa jo ihan kuntayhtymissäkin: Kaavi takavarikoi oman röntgenkoneensa.
Ajattelen myös, että taajamademokratiakaan ei riitä. Kovin keskittynyt päätöksenteko johtaa siihen, että poliitikoilla ei ole riittävää paikallistuntemusta päättää paikallisista asioista. Omassa kunnassani Helsingissä se on näkynyt jo nyt kaavoitusvirheinä (Vallilanlaakson joukkoliikennekatu). Vaikka jokin päätös näyttäisi piiruslaudan ääressä, lintuperspektiivistä järkevältä, se ei ole välttämättä sitä enää, jos tuntee paikalliset olosuhteet paikan päällä.
Kuule Juhana, tuo Vallilanlaakson joukkoliikennekatuasia näyttää kovasti erilaiselta niiden kannalta, jotka tarvitsevat tiedelinjaa päivittäiseen työmatkaansa Kumpulaan tai Kumpulasta. Jos he ovat Espoolaisia, ei heillä ole tällä hetkellä pienintäkään sananvaltaa työmatkansa kaavoitukseen.
-IJ
Tiedelinja olisi hyvin hidas yhteys Otaniemeen, kun metro sinne pian valmistuu. Muutenkin on tehty paljon vaihtoehtoisia selvityksiä Kumpulan kampuksen liikenneyhteyksien järjestämisestä ja nämä vaihtoehtoiset ratkaisut myös toimivat.
Kalasatamasta riittää ruohotettu, kunnolla maisemoitu raitiolinja. Kaupungin päättäjien olisi pitänyt alkaa ajaa sitä ja se olisi mennyt vastustuksetta läpi.
Vallilanlaakso on erittäin tärkeä virkistysalue ja tärkeä etenkin vallilalaisille, joilla ei muita laajoja viheralueita ole lähellä. Lisäksi arvokkaan Kumpulan kartanon miljöön säilyttäminen on tärkeää, mitä esimerkiksi Helsingin kaupunginmuseo on lausunnonantajanakin korostanut.
Juhana: tuo ratikka+metro vie Kumpulasta vain Otaniemeen, ei esim. Pasilaan tai Meilahden kampuksille. Tiedelinjalla on kampuslinjana ihan oikeaa käyttöä, mitä eivät Vallilanlaakson puolustajat halua nähdä. En ole kokonaisvaltaista ratkaisua tiedelinjalle ja suoran Kumpula-Pasila-yhteydelle nähnyt vielä kertaakaan esitettävän.
Ja vallilanlaaksokeskustelu on vain yksi kunnanrajaongelmista. Miten Helsinkiläinen voi vaikuttaa vastaavasti joukkoliikenneratkaisuihin Espoossa (meitä Helsingissä asuneita ja samaan aikaan Espoossa työskennelleitä löytyy myös). Metroakin saatiin odottaa kolmekymmentä vuotta, kun Espoolaiset eivät sitä halunneet viedä eteenpäin.
Kuten jo aiemmin sanoin, vaihtoehtoisia liikenneselvityksiä on tehty. Kumpulan kampukselta Pasilaan voisi järjestää helpon ja hyvin toimivan yhteyden pikkubusseilla. Sitä kokeiltiinkin käytännössä kolme vuotta sitten, ja yhteys oli nopea ja toimiva olemassaolevaa katuverkkoa pitkin, kuten olen tässä blogikirjoituksessani kertonut. Kannattaa siis perehtyä asiaan paremmin!
Me ollaan Juhanan kanssa samaa mieltä siitä, että aito nurmirata ratikalle olisi Vallilanlaaksoon paras vaihtoehto. Sen sijaan seuraavaksi parhaasta olemme selkeästi eri mieltä.
Minua vähän häiritsee se, että tässä keskustelussa puhutaan aina tiedelinjasta, joka on Pasilan tason poikittaisliikenteessä loppujen lopuksi aika pienimerkityksinen asia.
Lyhyesti: kun metro tulee, Otaniemen yhteydet Pasilan itäpuolelle järjestyvät paljon paremmin metroon tukeutuen.
Poikittaisia yhteyksiä tarvitaan nimenomaan lännessä Meilahdesta ja Pasilasta ja idässä sekä Kalasatamaan että Kumpulaan, Arabiaan ja Viikkiin. Minimissään. Sitten kun Kustaa Vaasan tie rakennetaan bulevardiksi, tarvitaan vielä sinnekin suuntaan.
Kysymys on siis merkittävästi laajempi kuin vain tiedelinja. Tästä syystä myöskään pelkkä pisteyhteys Pasilan ja Kumpulan välillä ei ratkaise näitä ongelmia. Sen sijaan nuo kaikki olennaisimmat yhteydet voidaan hoitaa raitiovaunuilla ja kannattaa.
Itse pidän joukkoliikennekatua busseille parempana vaihtoehtoa kuin ei läpikulkevaa joukkoliikennettä lainkaan. Huono se vaihtoehto on, mutta ei joukkoliikennettä on vielä huonompi.
ELY-keskuksen päätös olikin hyvä uutinen Vallilanlaaksolle mutta huono uutinen poikittaiselle joukkoliikenteelle. (Kokoomusta ja Demareita voi sitten syyttää siitä, ettei kaupungilla ole valmiutta laittaa rahaa näihin tarpeellisiin poikittaisiin raideyhteyksiin.)
Olen aika pettynyt kuullessani vihreiden edustajan olevan valmis hyväksymään Vallilanlaakson joukkoliikennekadun ”toiseksi parhaana vaihtoehtona”, ja uskon, että monet muut vallilalaiset, kumpulalaiset ja itäpasilalaiset ovat myös. Juuri tällä tavalla luottamus poliitikkoihin menee.
Luottamus menee siinä, kun poliitikko on rehellinen ja sanoo mitä ajattelee ja mitä mieltä on? Poikittainen julkinen liikenne on äärimmäisen tärkeä seudullinen ongelma ja Pasilan taso on siinä todella isossa roolissa.
Voit luottaa siihen, että teen hartiavoimin töitä että Vallilanlaaksoon saataisiin nurmirata. Asun itse lähistöllä, joten asia ei ole minulle asukkaanakaan lainkaan yhdentekevä.