Kuntien ja valtion järjestelmähankinnat

Viime aikoina on käyty keskustelua julkisen sektorin IT-järjestelmien ostamiseen liittyvistä ongelmista. Esimerkiksi terveydenhuollossa maassamme on kuulopuheiden mukaan käytössä 3000 erillistä suurelta osin keskenään epäyhteensopivaa järjestelmää (lue vaikka Jankan kuvaus tietojärjestelmiin asioiden syöttämisestä.

Nyt ratkaisuksi tarjotaan järjestelmien ostamisen keskittämistä valtion hankintayritykselle Hanselille. Kunnat siis menettäisivät päätösmahdollisuudet omien järjestelmiensä ostamisesta.

”Konsulttiyritys lupaa hallitukselle jopa ”miljardien säästöjä”, jos julkinen valta keskittää hankintojaan nykyistäkin enemmän valtion hankintayritykselle Hanselille, julkisten laitosten ostot keskitetään yhteisiin hankintaorganisaatioihin ja kunnat pannaan ostamaan tuotteita ja palveluita yhdessä.” YLE 18.2.2010

Kuvattu ongelma on todellinen ja sen ratkaisemikseksi kannattaa tehdä jotain. Nyt ehdotettu hankintojen keskittäminen valtionhallintoon ei kuitenkaan ole ainoa, eikä välttämättä paraskaan keino.

Oma ehdotukseni on se, että vaaditaan kaikilta julkisen hallinnon tietojärjestelmä (IT) -ostoilta avoimen koodin lisenssi (huom. nimenomaan avoimen koodin, ei vapaan koodin lisenssi). Minimiehdoiksi lisenssille laitetaan suurin piirtein seuraavaa:

1. Ohjelmiston lähdekoodi pitää luovuttaa tilaajalle
1.1. Tilaajalla tulee olla oikeus luovuttaa lähdekoodi eteenpäin haluamalleen taholle, (ehkä) mukaan lukien koko maailma
2. Ohjelmiston käyttö ei-yksityistarkoituksiin voi vaatia lisenssin (mikäli toimittaja niin haluaa)
3. Lisenssin omistaja voi halutessaan tilata muutoksia järjestelmään keneltä tahansa ja alkuperäisellä omistajalla ei ole oikeutta estää näiden muutoksien levittämistä
(4. muutoksien tilauksissa voidaan haluttaessa myös soveltaa pykälää: ohjelmiston alkuperäisellä tekijällä on oikeus liittää ohjelmistoon tehdyt muutokset alkuperäiseen ohjelmistoonsa ”ei-yksinoikeudella” ilman erillistä maksua.)
5. Toimitetulle lähdekoodille asetetaan tietyt luettavuusstandardit, joita valvotaan sillä, että toimitetun lähdekoodin luettavuuden tutkii sopimuksessa määritelty taho (jolla ei ole rahallisia siteitä toimittajaan). Mikäli koodi ei läpäise luettavuustarkastusta, tulee toimittajalle sanktio ja mahdollinen osallistumiskielto julkisen vallan tarjouskilpailuihin kunnes ohjelmisto on korjattu luettavaan muotoon – järjestelmän tarjoajan omalla kustannuksella.

Hahmotelma on hyvin alustava ja saattaa sisältää bugeja (parannusehdotuksia otetaan vastaan). Tavoitteena on tilanne, jossa julkisella vallalla on hallussaan lähdekoodi kaikkiin sen hankkimiin IT-järjestelmiin – ja oikeus teettää näihin muutoksia kenellä tahansa.

Tämä järjestely ehkäisisi järjestelmätoimittajan de facto monopolin järjestelmien jatkokehityksessä ja integroinnissa. Ja erityisesti tilanteet, jossa kaksi järjestelmätoimittajaa eivät suostu integroimaan järjestelmiään keskenään, vaikka niiden kuuluisi toimia keskenään, muodostuisi mahdottomaksi.

Julkisen vallan IT-järjestelmien hankkimisen järkeistäminen ei vaadi kaiken keskittämistä valtion hallinnoimalle yritykselle. Kunnille ja ministeriöille, sairaaloille ja muille julkisen vallan organisaatioille voidaan antaa oikeudet hankkia se järjestelmä, joka tarkoitukseen parhaiten sopii, kunhan julkinen valta saa avoimen lähdekoodin käyttöönsä tulevia muutoksia varten.

Ostaisitko talon tai toimistorakennuksen sillä periaatteella, että arkkitehtitoimisto pitää rakennuksen piirrustukset salaisina? Jos jokaisen naulan lyöminen seinään vaatisi tilauksen arkkitehtitoimistolta, sillä muuten voisit vahingossa osua seinän sisällä olevaan sähköjohtoon tai vesiputkeen. On syynsä sille, että rakennuksiin vaaditaan riittävän piirrustukset tulevien muutoksien tekemiseen. Samoin pitää vaatia IT-järjestelmien kohdalla.