Lapsiperheen arkea

Kolmas lapsemme syntyi noin kuukausi sitten. Keskimmäinen täyttää kohta kaksi ja vanhin on jo toista vuotta koulussa. Lapsen syntymä on kirvoittanut paljon ajatuksia – sikäli kuin niitä ehtii ajatella ruoanlaitolta, tiskaamiselta ja vauvan vaippojen vaihtamiselta, tai jaksaa unenpuutteesta kärsiessään.

Opiskeluaikojen sitsit ja vuosijuhlat valmentavat vanhemmuuteen. Lapsilla tuntuu olevan vaisto, joka kertoo milloin vanhemmat ovat saaneet pöytään lautasellisen lämmintä ruokaa tai kahvia. Erityisesti kahvia. Ruokaa ei saa syödä lämpimänä ja aamulla väsyttää, mutta noustava on silti – usein luvattoman aikaisin. En tosin muista, milloin minulla on viimeksi ollut krapula, kun alunperinkin maltillinen alkoholinkäyttö on vähentynyt entisestään.

Oletko koskaan ajatellut sitä, että kolmen viikon isyysloma on ihan järjettömän vähän? Perheemme nuorimmainen syntyi sektiolla. Sen jälkeen äidillä on 4-6 viikkoa kielto nostella mitään vauvaa painavampaa, jotta leikkaushaava paranee. Nostelukielto muuten koskee myös sitä 2-vuotiasta, joka kiipeilee seinille!

Useampilapsisessa perheessä tarvitaan vähintään kaksi aikuista ensimmäiset viikot, jotta arki sujuu lainkaan. Sitten jotkut vielä huutavat, ettei lasta saisi laittaa päivähoitoon jos jompikumpi vanhempi on kotona. Joillekin perheille se on ainoa vaihtoehto – tai paras vaihtoehto.

Sitä 6+6+6 -mallin toteuttamista odotellessa. Toivottavasti tulevat vanhemmat pääsevät nauttimaan siitä mahdollisimman pian. Jokaisella isällä tulisi olla oikeus viettää ensimmäiset kuukaudet oman lapsensa kanssa.

Huomaan eron kuopuksen ja keskimmäisen kohdalla erittäin hyvin. Silloin pystyin olemaan kotona ensimmäiset 8 viikkoa yhtä työviikkoa lukuunottamatta. Silloin osasimme vaimoni kanssa molemmat lukea vauvan viestejä yhtä hyvin. Paitsi sitten, kun olin sen yhden viikon töissä – kahden päivän jälkeen huomasin, etten ymmärrä mitään siitä, mitä vauva viestii.

Kuopuksemme kanssa huomaan eron erittäin hyvin. Oma aikani meni ensimmäisinä viikkoina lähinnä vanhempia lapsia ja kotia hoitaessa. On todella vaikeaa saada selvää siitä, mistä se vauva tällä kertaa viestii. Pieni vauva muuttuu joka päivä. Tunneside lapseen syntyy ja vahvistuu lasta hoitaessa; pissattaessa ja kakattaessa, pestessä, vaatteita vaihtaessa ja syliaikaa viettäessä.

Lapsen syntyessä perheen työnjako kohtaa mullistuksen. Se aiemmin hyvin toiminut työnjako johtaa helposti siihen, että naisen työtaakka moninkertaistuu ja miehen lisääntyy merkittävästi. Kun molempien työmäärä lisääntyy merkittävästi, ei ole helppo huomata sitä että toisen työtaakka on lisääntynyt paljon enemmän kuin oma. Keskimääräisessä perheessä esimerkiksi pyykkäämisen ja siivoamisen määrä lisääntyy paljon enemmän kuin tarvittavan ruoanlaiton määrä tai kodin perinteiset ”miehiset” huoltotyöt.

Olisiko tässä yksi merkittävä syy lapsiperheiden epätasaiseen työnjakoon?