Minkälaisen Helsingin minä haluan?

Tekstiä on päivitetty. Lukijoiden pyynnöstä lisäsin esimerkkikuvia siitä, minkätyyppistä tiivis kaupunkirakenne on ja miltä se näyttää. Kaikkia esimerkkejä yhdistää se, ettei niitä voida rakentaa nykyisten katu- ja autopaikkamääräysten vuoksi lisää. 

Minulta kysyttiin blogini kommenttiosastolla, minkälaista kaupunkia minä sitten haluan?

Helsingin seudulla varaudutaan runsaan 400 000 asukkaan kasvuun vuoteen 2035 mennessä. Se, mihin nämä asukkaat sijoittuvat ja minkälaisia elinmahdollisuuksia kaupunki tarjoaa heille, on Helsingin tärkein kunnallispoliittinen kysymys. Rahallisesti on kyse 60-80 miljardin euron sijoituksesta asuntovarallisuuteen, joka tulee määrittämään Helsingin seutua ainakin seuraavat sata vuotta. Nyt tehtävillä ratkaisuilla on valtava merkitys niin kaupungin talouteen, ihmisten hyvinvointiin kuin myös ympäristöön.

Haluan Helsinkiin paljon lisää asuntoja lähelle Helsingin keskustaa. Vuosittaisen kaavoituksen ja rakentamisen määrä tulee kaksinkertaistaa nykytavoitteista, eli nostaa noin 20000 asukkaan vuositasolle. Tiivis kaupunkirakenne tarjoaa laajan ja yhtenäisen työmarkkina-alueen kaikille asukkailleen ja näin ehkäisee työttömyyttä, köyhyyttä ja syrjäytymistä.

Tiivistä kaupunkia Kalliossa (Wikimedia commons)

Haluan, että Helsingissä rakennetaan lisää kaupunkia. Sellaista kaupunkia, jossa samalla pääkadulla kulkevat niin kävelijät, pyöräilijät, ratikan tai bussin käyttäjät kuin yksityisautoilijat. Kautta ihmiskunnan historian kauppiaat ovat menneet sinne, missä ihmiset liikkuvat; niin ne tekevät nytkin. Moottoriteihin pohjautuva yhdyskuntarakenne vie kaupan pois kävelijän ja joukkoliikenteen saavutettavista, mikä aiheuttaa autoilua lisäävän noidankehän.

Helsingin keskustaan suuntautuvat moottoritiet tulee muuttaa leveiksi bulevardeiksi ja niiden varret rakentaa täyteen tiivistä kaupunkia – niin kauan kunnes asuntojen hinnat ovat tavallisten ihmisten ulottuvissa. Leveille bulevardeille tulee varata riittävästi tilaa jalankulkijoille, pyörille, joukkoliikenteelle ja myös autoille, jotta minimoidaan kaupunkirakenteen tiivistämisestä autoilijoille koituva haitta. Kadunvarsipaikoituksella varmistetaan, että myös autoilijat voivat käyttää pääkadulle muodostuvia palveluita. Samoin tiivistyvässä kaupunkirakenteessa tulee minimoida kaupunkilaisten virkistysalueille ja luontoalueille koituvat haitat.

Munkkiniemen puistotie on pala kauneinta Helsinkiä (Wikimedia commomns)

Rakentamisesta tulevat tuotot käytetään ensisijaisesti siihen, että uusille alueille rakennetaan heti alueen rakentuessa julkiset palvelut ja hyvin toimiva joukkoliikenne. Uusien alueiden asukkaat maksavat kaupungille suolaisen hinnan asunnoistaan ja ansaitsevat sen, että päiväkodit ja koulut löytyvät vierestä eivätkä kilometrien päästä, kuten Hermannissa on tilanne. Jos kaupungin rahatilanne paranee pysyvästi näiden toimien tuloksena, tulee osa palauttaa kaupunkilaisille veronalennuksina. Vain poikkeustapauksissa voidaan harkita autoväylän tunneloimista, eikä tunnelin rahoituksen puuttuminen saa estää asuntorakentamista.

Helsinki lopettaa autopaikkojen subventoimisen ja autoilijat maksavat autopaikkansa itse. Kaavoituksessa ei pakoteta rakentajia tekemään enempää autopaikkoja kuin näille löytyy maksajia. Asukaspysäköinnissä hinta asetetaan alueittain sellaiselle tasolle, että autoilijoiden on helppo löytää autopaikka kotinsa läheltä. Tuotot voidaan käyttää kadunvarsipaikkojen siirtämiseen pois maan päältä. Vapautuva tila käytetään kaupunkiympäristön parantumiseen leveämpinä jalkakäytävinä, pyöräkaistoina ja riittävän leveinä ratikkakaistoina.

Tiivistä pientaloaluetta puu-Käpylässä (Wikimedia commons)

Haluan, että kantakaupungissa ratikoita nopeutetaan antamalla niille riittävän leveät kaistat ja kunnolliset liikennevaloetuudet. Kaupunki säästää tällä noin 10-15 miljoonaa euroa vuodessa rahaa ja kaupunkilaiset merkittävästi aikaa. Raitiotieverkkoa laajentamalla voidaan korvata olemassaolevia bussilinjoja ja parantaa ja selkiyttää joukkoliikenteen palvelua. HSL:n tulee julkaista tiheän palvelun kartta, jossa esitetään ne joukkoliikenteen linjat joihin voi luottaa niin arkena kuin sunnuntainakin.

Kaupunkia tulee rakentaa tasapuolisesti jalankulkijoita, pyöräilijöitä, joukkoliikennettä ja henkilöautoilua kunnioittaen. Helsinki ei saa jatkaa menneen maailman tapaa, jossa suurin osa tilasta annetaan henkilöautoille ja muille jaetaan murusia. Kävely on tiiviin kaupungin tärkein kulkumuoto. Kantakaupungissa noin 40% kaikista matkoista tehdään kävellen ja sielläkin on kävelyn infrastruktuurissa paljon parantamisen varaa. Katujen talvikunnossapidossa autoilun pääväylien lisäksi jalkakäytävien tulee olla ensisijainen prioriteetti. Liikkumiskyvyn menettävän vanhuksen hoitaminen vuodeosastolla aiheuttaa kärsimystä ja tulee kaupungille kalliiksi.

Berliinissä vanhojen talojen julkisivuja saa muuttaa

Haluan avohakkuut Helsingin kaupungin sääntelyviidakkoon. Ihmisten elämää kallistuttavat ja vaikeuttavat turhat normit ja säännöt tulee purkaa. (Joitakin harvoja vanhoja taloja lukuunottamatta) taloyhtiöiden tulee saada itse päättää minkälaisen julkisivun ja ikkunanpuitteet he taloonsa haluavat.
Ihmisten tulee voida itse päättää kuinka paljon autopaikkoja tai yhteisiä tiloja taloonsa rakentavat. Nykyiset autopaikkanormit tekevät Punavuoren tai Kallion kaltaisen kaupunginosan rakentamisesta taloudellisesti mahdotonta. Helsingin tulee edistää täydennysrakentamista selkeällä yhden luukun periaatteella, hyvällä neuvonnalla, pienemmällä osuudella rakennusoikeuden arvosta ja nostamalla rakentamattoman maan kiinteistöveroa.

Lain suomissa puitteissa kaupungin tulee säädellä kaavoituksella ensisijaisesti rakennusten muotoa ja antaa omistajien päättää haluavatko käyttää tilan asuntoihin, liiketiloihin vai toimistotyöpaikkoihin. Ainoastaan melua ja saasteita tuottaville toiminnoille ja niiden ympäristöön tarvitaan erillisiä rajoitteita käyttötarkoituksesta.

Tapanila on idyllinen ja kohtuullisen tiiviisti rakennettu pientaloalue  (Kuva Tapanilan kuvagalleria).  Ei toki yhtä tiivis kuin kantakaupunki, mutta rakastettu ja tiivis pientaloalue

Haluan, että Helsinki lopettaa laatikkomyymälöiden subventoimisen ilmaisilla parkkikentillä ja ympäristöä alemmalla rakennusoikeudella; maasta maksettu hinta nimittäin riippuu kaavoitetusta kerrosneliömetrimäärästä eikä maan pinta-alasta.

Minun Helsingissäni rakennetaan kehä I:n sisäpuolelle asuntoja 250 000 asukkaalle seuraavien 25 vuoden aikana. Uudet asunnot kaavoitetaan ja rakennetaan siten, että minimoidaan virkistysalueille, luonnolle ja liikenteelle aiheutuvat haitat. Tiivis kaupunkirakenne tuo kuitenkin väistämättä muutoksia mukanaan.