Miten terrorismi toimii?
Aamukahvin yhteydessä tuli suru-uutinen. Terroristit ovat iskeneet Pariisiin. Kuolleita on yli sata. Isku tuli vain vuorokauden sen jälkeen, kun ISISin itsemurhapommittajat olivat tappaneet runsaat sata ihmistä Libanonissa. Pariisin iskun tekijöistä ei ole vielä varmuutta.
Jotta voisimme ymmärtää miten vähentää terrorismia ja sen vaikutuksia, pitää meidän ymmärtää miksi terroristijärjestöt toimivat kuten toimivat: mitä ovat terroristien tavoitteet, strategiat, miten ne toimivat ja miksi juuri ne.
Terroristijärjestöjen tavoitteet ovat tyypillisesti joko (1) vallanvaihto, (2) aluerajojen muutos (3) muutos kohteen politiikassa (4) sosiaalinen kontrolli ja (5) nykytilan (status quon) ylläpitäminen.
Terroristiteot usein toteuttavat samalla useampaa tavoitetta. Esimerkiksi Pariisin iskut voivat samalla edistää muutosta Ranskan ja EU:n politiikassa (3) ja Euroopassa olevien lähi-idästä peräisin olevien sosiaalinen kontrolli (4). Taustalla voi myös olla laajempia intressejä – alueellinen suurvalta voi tukea terroristeja tavoitteenaan heikentää Euroopan ja lähi-idän valtioiden välejä ja esimerkiksi nostaa öljyn hintaa oman taloutensa pönkittämiseksi (esimerkiksi Venäjä ja Iran hyötyisivät sekasorron tuomasta öljyn hinnannoususta).
Terroristijärjestöt ovat väkivallan käyttäjinä niin heikkoja, että ne eivät kykene kohtaamaan vastustajaansa suoraan. Siksi keinot ovat epäsuoria ja pyrkivät kasvattamaan järjestön vaikutusvaltaa ja mahtia (tai vähintään säilyttämään sen). Terroristijärjestön toimintaa ohjaa siis omien resurssien vähyys ja heikkous ja halu vahvistaa niitä. Useimmat terroristijärjestöjen strategiat kumpuavat tästä.
Historiallinen kokemus osoittaa, että jos terroristit pääsevät kasvamaan riittävän vahvoiksi, ne haastavat valtiollisen väkivaltamonopolin ja pyrkivät valtioksi valtion paikalle. Näinhän esim. ISIS on pyrkinyt toimimaan omalla alueellaan.
Terroristien strategiat
Terroristien strategiat voidaan jakaa viiteen päätyyppiin: (1) väsyttäminen ja kuluttaminen, (2) uhkailu, (3) provokaatio, (4) pilaaminen ja (5) kilpailu siitä kuka on kovin.
Al qaidan hyökkäykset Yhdysvaltojen joukkoja vastaan lähi-idässä 90-luvulla ovat esimerkki klassisesta väsytysstrategiasta, joka oli lähellä onnistua. Yhdysvaltalaiset valitsivat jopa isolationistisen presidentin, joka lupasi vetää joukot kotiin. Tästä näkökulmasta WTC-iskut olivat strateginen katastrofi, joka käänsi Yhdysvaltojen politiikan ja tuhosi Al qaidan mahdollisuudet nousta alueelliseksi suurvallaksi lähi-idässä. Al qaidassa ei ymmärretty sitä, että amerikkalaiset suhtautuvat eri tavalla väsytystaisteluun ja provokaatioon.
Niin ISIS kuin muutkin lähi-idän vallantavoittelijat uhkailevat paikallista väestöä, jotta tämä pysyisi passiivisena eikä tukisi kilpailevia väkivallan käyttäjiä. Useiden ryhmien väliin jäävän siviilin osa on kehno – kaikkia ei voi miellyttää, joten siviili on herkästi uhri, jonka rooliksi jää kuolemallaan varmistaa muiden siviilien passiivinen tuki terroristeille. Pariisin iskuissa osa viestistä saattaa olla kohdistettu pakolaisille ja lähi-idästä peräisin olevalle väestölle: ole hiljaa ja anna meidän toimia rauhassa; me kykenemme iskemään myös Euroopan sydänmailla ja sinä et ole täälläkään turvassa.
Pariisissa tehdyt iskut ovat luonteeltaan klassinen provokaatio (joskin on vielä epäselvää ymmärsivätkö iskun tekijät nämä seuraukset). Ranskan presidentti lupaa, että Ranska on armoton vastaiskussaan. Aika näyttää minne Ranskan vastaisku kohdistuu. Sekasorron määrä maailmassa kasvanee ainakin keskipitkällä aikavälillä.
Pilaamisen tavoitteena on osoittaa, että rauhaa haluavat maltilliset ovat heikkoja ja kykenemättömiä saamaan mitään aikaan. Yitzhak Rabinin murha 1995 Palestiinan rauhaneuvotteluiden läpimurron hetkellä oli juuri tällainen. Radikaalit ja väkivaltaiset juutalaisryhmät varmistivat näin, että mitään rauhaa ei tule ja sota on jatkunut käytännössä tauotta viimeiset 20 vuotta.
Viimekseksi terroristijärjestöjen toimintaa on mahdollista ymmärtää rekrytointinäkökulmasta. Monimutkaisissa konflikteissa on runsaasti kilpailevia terroristijärjestöjä ja järjestöt joutuvat etsimään sellaista toimintalinjaa, jonka avulla saavat rekrytoitua uusia aktiiveja – siis kilpailemaan. Rekrytointikilpailuun kuuluu se, että onnistuneista hyökkäyksistä tiedotetaan laajasti, jotta kaikki tietävät kuka on kulmakunnan kovis.
Yhteenveto
Pariisin hyökkäys on luonteeltaan klassinen provokaatio ja vaikuttaisi siltä, että Ranska vastaa provokaatioon. Aika näyttää ovatko hyökkäyksen tekijät laskeneet tämän varaan vai eivät. Terroristijärjestöjen toimintaan vaikuttaa monta erilaista motiivia, jotka eivät aina ole hyvin linjassa keskenään, mikä tekee motiivien tarkastelusta haastavaa. Onneksi usein tärkeämpää onkin ymmärtää sitä, miten meidän reaktiomme vaikuttavat terroristijärjestöjen asemaan ja minkälaisia väkivaltaisia toimia tämä kohtalonkehä suosii ja minkälaiset se karsii.
Terroristien motiiveihin voisi varmaankin lisätä välilliset taloudelliset hyödyt, sillä monet kansainväliset terroristijärjestöt (mm. samalla alueella toimivat PKK ja ISIS) ovat myös syvästi sekaantuneet järjestäytyneen rikollisuuden muihin muotoihin: suojelurahan kiristämiseen, huumekauppaan, taideaarteiden ja ihmisten salakuljetukseen jne. Kun terrori-iskut aiheuttavat pakolaisuutta Lähi-idästä ja provosoivat islamofobista maahanmuuttovastaisuutta Euroopassa, turvapaikanhakijoiden matkat vaikeutuvat ja lippujen hinnat nousevat. Jotta jo Euroopassa oleskelevat 80%:sti nuoret muslimimiehet saisivat vaimonsa ja sukulaisensa luokseen, heidän on turvauduttava perheenyhdistämisbyrokratiaa kìertävään ihmissalakuljetukseen ja oikeusapuun, johon kuuluvat väärennetyt asiakirjat ja tekaistut todisteet vainosta. Terroristijärjestö voi myydä palvelujaan luotolla, jolloin Eurooppaan asettuneet maahanmuuttajat joutuvat suoriutumaan velkasitoumuksistaan joko pimeillä työmarkkinoilla (suomalaiset saavat lisää alle viiden euron pizzoja) tai vaarallisemmilla vastapalveluksilla.
Tällaisesta kierteestä on vaikea irtautua. Jos haluaisi todella hämmentää terrroristien talousstrategit, pitäisi tarjota nuhteettomasti eläneille ulkomaalaisille mahdollìsuutta kutsua sukulaisiaan viisumilla Eurooppaan, proaktiivisesti rekrytoida laillista työvoimaa ja ennen kaikkea tehokkaasti palauttaa rikolliset.
Mielenkiintoisia mutta luultavasti verisiä kilpailutilanteita saatamme nähdä PKK:n ja ISISin välillä niiden selvittäessä reviirejään. Fuusioituminen ei olisi sen ihmeellisempää kuin aikoinaan Molotov-Ribbentrop-sopimus ja islamistien epäpyhä intressiyhteys islamofobien kanssa. Euroopassa on jo nähty, kuinka perinteiset äärioikeisto ja -vasemmisto ovat löytäneet väliltään yhteisen vihollisen, integraatiokehityksen ja länsimaisen vapaan yhteiskuntaihanteen. Weimarin tasavallan aikaiset kommunistien ja kansallissosialistien väliset katutappelut saattavat palata Saksan kaupunkeihin. Ja helposti löytyy joku, joka on sellaisesta valmis maksamaan kurinalaiselle järjestölle, joka voi vuokrata velallìsiaan.
Terrorismi näyttäytyy usein järjettömänä kulttina, mutta kulissien takana voi olla poliittis-liiketaloudellista strategiaa.
Voisiko olla niin, että maastoautoilla pyssyt pystyssä ajelevat, ja pommit vyöllä allahia huutavat keskenkasvuiset miehet vain yksinkertaisesti pitävät hauskaa ja hakevat samalla arvostusta samanmielisiltä kavereiltaan ilman sen ylevämpiä tavoitteita?
Evoluutioprosessi karsii hauskanpitäjiä ja vastaavasti suosii ja lisää niiden määrää, jotka toimivat toimintaa kehittävällä tavalla. Eli ei ole mahdollista.
Ei Isis ilmestynyt tyhjästä ilman syitä. Terroristi on toisen vapaustaistelija, joten jos terrorismin haluaa lopettaa pitää ymmärtää mistä tuo terroristi haluaa vapaaksi. On aivan lapsellista perustella Isistäkään uskonnolla. Syyt löytyvät kuitenkin aina yhteiskunnan valtasuhteista. Asiaan tarjoaa perusteellisen pohjan esimerkiksi Chirs Hedges useassa Youtubestakin löytyvästä haastattelusta, joista tässä yksi. Ilman historiallista pohjatietämystä otsikko tuntuu provokatiiviselta, mutta oikeastaan kertoo vain siitä miten historia toistaa itseään.
https://www.youtube.com/watch?v=0UIvr91WT6k