Sähköisestä äänestämisestä
Kuten varmaan lukijani tietävät, korkein hallinto-oikeus määräsi kunnallisvaalit kolmessa kunnassa uudelleen järjestettäväksi sähköisen äänestysjärjestelmän virheiden vuoksi. Valitettavasti oikeus ei halunnut ottaa kantaa siihen, oliko sähköinen äänestysjärjestelmä edes perustuslain mukainen, sillä äänestäjien äänet on mahdollista jälkikäteen selvittää.
Olen suunnitellut asiasta kirjoittamista, mutta Tietotekniikan liiton suunnittelujohtaja Pentti Saastamoinen ehti jo sanomaan suurin piirtein ne asiat, jotka itsekin halusin sanoa. Kirjoitus on julkaistu alunperin Tietoviikon Uratiessä. Tässä muutama valikoitu pala.
Sähköistä äänestämistä perustellaan usein sillä, että luotamme tietoverkkoon maksamisessakin. Joku nettikirjoittaja jopa piti pankkiasiointia tärkeämpänä kuin äänestämistä. Haloo?
Verkkomaksu ja sähköinen äänestäminen tapahtuvat täysin erilaisissa olosuhteissa. Maksutapahtuma kirjataan tarkasti ja sen vaiheet pystytään myöhemmin jäljittämään. Pankin eli järjestelmän kehittämisestä ja käytöstä vastaavan tahon edun mukaista on, että järjestelmä toimii oikein ja luottamus siihen säilyy. Jos rahat kuitenkin katoavat vääriin taskuihin, poliisikin on huijatun puolella.
Sähköistä äänestystapahtumaa ei voi – tai ei pitäisi voida – jäljittää, eikä järjestelmän virheetön toiminta välttämättä ole sen kehittämisestä ja käytöstä vastaavan tahon edun mukaista. Uskoisitko esimerkiksi, jos valtiossa Z pitkäaikainen hirmuhallitsija M saisi murskavoiton järjestettyään sähköiset vaalit?
