Yleiskaavavisio ja työpaikka-alueet

Vuoden takaisessa yleiskaavavisiossa esitetään merkittäviksi työpaikka-alueiksi kantakaupungin lisäksi erityisesti Herttoniemen seutua ja Pitäjänmäkeä. Molemmissa on ollut ongelmina saada olemassaolevia toimitiloja täyteen käyttöön, joten niiden roolia on syytä pohtia tarkemmin nyt kun yleiskaavaa tehdään.

Toimitilan kysyntä laskee mm. siksi että nykyaikaisissa toimistoratkaisuissa tilankulutus per työntekijä on laskenut jopa alle 10 neliömetriin per työntekijä. Kaupunkisuunnitteluvirasto arvioikin, että Helsingissä toimitilojen kysyntä on vuonna 2055 4,8-6,8 miljoona neliömetriä ja nykyinen toimitilojen määrä taas on noin 6 miljoonaa kerrosneliömetriä. Eli vaikka kaupunki kasvaa ja työpaikkojen määrä samoin, toimitilojen kysyntä pysyy suurin piirtein samana tai jopa laskee.

Toinen merkittävä tekijä työpaikka-alueiden sijoittumisessa on kansainvälisesti nouseva trendi, jossa työntekijät haluavat työpaikan sijaitsevan alueella, jossa on monipuoliset palvelut. Tämä nostaa sekoittuneiden alueiden arvoa työpaikkoina, sillä kaupunkielämä kukoistaa parhaiten alueilla, joissa päivisin löytyy työntekijöitä ja iltaisin asukkaita käyttämään samoja ravintola- ja kahvilapalveluita.

Kolmas merkittävä tekijä työpaikka-alueille on saavutettavuus. Kuinka monesta asuinpaikasta työpaikalle pääsee kohtuullisessa ajassa? Nyky-yhteiskunnassa työpaikat vaihtuvat ja perheissä on kaksi työssäkäyvää aikuista. Tästä syystä yrityksen kyky houkutella työvoimaa riippuu siitä, asuvatko potentiaaliset työntekijät sellaisella etäisyydellä, että ovat valmiit tulemaan töihin. Hyvä saavutettavuus on asia, josta yritykset ovat valmiita maksamaan.

Vertailin Herttoniemen, Pitäjänmäen ja Kampin saavutettavuutta joukkoliikenteellä hyödyntäen HSL:n matka-aikakarttaa. Tulokset alla kuvassa.

Yksikään kohteista ei ollut suoraan aseman vieressä. Pitäjänmäellä aseman ympäristö on lähes yhtä saavutettava kuin Kampin seutu. Sen sijaan Herttoniemen ja Roihupellon teollisuusalueet jäävät selvästi jälkeen myös metroaseman välittömässä ympäristössä. Tilanne paranee hieman, kun länsimetro valmistuu.

Alla vastaavasti kuva eri alueiden saavutettavuudesta henkilöautolla. Valitettavasti väritys tässä kartassa kertoo maantieteellisesti saavutettavan alueen suuruudesta eikä väestömäärästä, mutta tämäkin kartta kertoo karua kieltä Herttoniemen ongelmallisuudesta työpaikka-alueena.

 

Jos Herttoniemen (+Roihupellon) ja Pitäjänmäen teollisuusalueita halutaan vahvistaa omassa roolissaan työpaikka-alueina, pitää tehdä jotain. Ylläolevan analyysin perusteella Herttoniemen teollisuusalue on erityisen haastava johtuen sen asemasta kaupunkirakenteessa. Analyysistä voidaan tunnistaa ainakin kolme tarpeellista muutosta.

• Herttoniemen saavutettavuutta tulee parantaa nykyisestä.
• Alueita tulee kehittää nykyistä tiiviimpään ja sekoittuneempaan suuntaan. Toimistojen ja teollisuuden sekaan pitää mahtua myös asuntoja ja kivijalkakauppoja.
• Toimisto- ja teollisuustilojen valtavasta ylitarjonnasta pitää päästä eroon. Toimituksen huomautus, ylitarjonta työpaikkatiloista tarkoittaa sitä että rakennuskelpoista maata on vähemmän käytössä asuntotuotantoon, mikä taas lisää asuntopulaa. Ei ole yritysten etu, että seudun työmarkkinat pirstoutuvat, osaavien työntekijöiden hankinta vaikeutuu ja asuinkustannusten vuoksi työvoimakustannukset kohoavat ylimäärin.

Saavutettavuutta voidaan parantaa merkittävästi panostamalla uuteen joukkoliikenteen infrastruktuuriin. Herttoniemen houkuttelevuutta voidaan parantaa metrolaajennoksen lisäksi muuntamalla nykyinen bussilinja 79 Laajasalosta Malmille (tai jopa lentokentälle) liikennöiväksi pikaraitiotieksi. Kun samalla itäinen ja koillinen Helsinki tiivistyvät, nousee myös Herttoniemen työpaikka-alueen arvo.

Vaihtoehtoina on teollisuusalueen jääminen vajaakäytölle, alueen muuttaminen asuinkäyttöön kortteli korttelilta tai sitten alueen suunnitteleminen puhtaalta pöydältä asuntovaltaisena alueena Arabianrannan tapaan.