Yliopistotutkimuksen ongelmia
Eräs ongelma, johon itse olen moneen kertaan törmännyt kuuluu muna-kana
-ongelmien kategoriaan. Jotta projektirahoitusta saisi todennäköisemmin,
pitäisi rahoitushakemuksessa olla nimetyt tekijät projektille. Jotta uusia
ihmisiä voisi laittaa projektiin hommia tekemään, pitäisi heille voida
luvata palkkaa – mielellään vähintään vuodeksi. Rahoitusta ei saa, jos ei
ole tekijöitä ja tekijöitä ei saa, jos ei ole rahoitusta. Näppärää, eikö.
Järjestelmä toimii kohtuullisesti kaikille niille, jotka ovat jo päässeet
rahoitusputkeen, mutta jos haluaisi organisoida uutta projektia, johon
tulisi uusia tutkijoita, tilanne on huomattavasti vaikeampi.
Jep, tuota on kiroiltu monesti ja hartaasti 🙂 Tosin täällä päin maailmaa ilmeisesti on aika yleistä että proffa hakee projektirahoitusta ja määrittää vain montako post-doc paikkaa esim. haluttais jne., valmiita ihmisiä ei tarvitse (eikä yleensä voikaan olla).
Jos proffalla käy tuuri, se ei saa rahaa 🙂 Jos käy huono tuuri ja raha myönnetään niin (hyvien) post-dockien löytäminen haetuille paikoille ekan 6kk aikana on kuulema yllättävänkin monelle varsinainen päänsärky.
&Krab
Proffa kertoi, että meilläpäin on tapana laittaa labrassa valmiiksi olevien täystyöllistettyjen tutkijoiden nimet hakemukseen ja jos rahaa saadaan, niin sit ilmoitetaan, ettei ne ehdikään ja etsitään uudet. Menetelmä on johtanut siihen, että esimerkiksi Nokia vaatii soppareihin maininnan, että jos henkilöstö vaihtuu, niin Nokialla on oikeus katkaista oma osuutensa rahoituksesta (joka tietenkin katkaisee sitten myös TEKES-rahoituksen, tai suuren osan siitä).
Joo, tuon suuntaista se meno meidänkin alalla on Suomessa, tai no olisi jos sitä rahaa nykyään jostain muualta kun Suomen Akatemialta (ja ehkä joskus TEKESiltä) saisi, firmarahoitus kun loppui kuin veitsellä leikaten joskus 90-luvun loppulla suurimmalta osalta labroja.
Taas yksi hyvä syy yrittää löytää se jatkopaikka jostain muualta kun rakkaasta koto-Suomesta 🙂
&Krab