Yritysten ympäristövelvoitteet
Monet yritykset käyttävät tuotannossaan ja pitävät varastoissaan ongelmajätteitä. Tuoreen tapauksen kuulin isältäni, joka kertoi, että konkurssiin menneen Valkeakoskelaisen Säterin jäämistöissä olisi 70 tonnia rikkihiiltä. Riihimäen ongelmajäteasema on kuulemma ilmoittanut, että he kykenevät hoitamaan korkeintaan laboratoriomääriä rikkihiiltä. Päästäänkin kysymykseen: mitä tehdä tuolle tavaralle ja vielä tärkeämmin, kuka maksaa. Säterin tapauksessa ilmeisesti aiemmat omistajat olivat tyhjentäneet yhtiön varoista ja myyneet sen eteenpäin, mikä vaikeuttanee kustannusten perimistä konkurssipesältä.
Tietääkö muuten joku, millä prioriteetilla konkurssipesän ympäristövelvoitteet ovat? Mielestäni tällaisten yhteiskunnallisten velvoitteiden pitäisi olla ensimmäisellä sijalla, mutta pelkään pahoin, että lainsäädäntö saattaa jättää ympäristövelvoitteet heikommalle sijalle.
Niille, jotka eivät oletusarvoisesti laita ympäristöä ensimmäiseksi (vihreät ja ympäristöaktivistit laittavat ympäristön ensimmäiseksi, eivätkä tarvitse siis seuraavaa perustelua): Yritys tuottaa toimintansa aikana ympäristöongelmia ja ongelmajätettä. Nämä ovat yhteiskunnallinen haitta, joka edistää yksityistä voittoa. Lainsäädännön tulee vaatia yritystä kantamaan tämän haitan kustannukset (esimerkiksi ongelmajätteiden hävittäminen), jotta yritysten intresseissä on tuottaa ongelmajätteitä vain silloin kuin niiden hävittämisen kustannukset ovat pienempiä kuin niistä saatava hyöty.
Samasta syystä konkurssipesässä ympäristöasioiden kunnostaminen pitäisi mennä etusijalle. Muuten yritys voisi surutta tuottaa ongelmajätteitä ja muita ympäristöongelmia ja ennenkuin sen tarvitsee korjata asioita, hakeutua konkurssiin, jakaa rahat lainaajille ja osakkeenomistajille ja jättää veronmaksajat maksamaan tuotetuista ongelmista.
Tietääkö joku siis: kuinka korkealle ympäristöongelmien hoitaminen pääsee konkurssiin menevän yrityksen rahojen/resurssien prioriteettijärjestyksessä?
